Lue keskustelun säännöt.
Eronneita paikalla?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
20 v kestäneen liiton jälkeen erosta vei noin 4 vuotta ennen kuin aloin olla oma itseni - ts. kiinnostunut niistä asioista mistä olin ennenkin; ensimmäisenä puolena vuotena en syönyt enkä nukkunut juuri lainkaan (ero ei ollut oma aloitteeni vaikka paska liitto se oli ollut jo pari vuotta). Sitten meni muutama vuosi sellaista suorittamista tai rutiininomaisia pakkoliikkeitä herätys-työ-koti-telkkari. Mikään ei tuntunut yhtään miltään, koin ongelman ytimeksi sen, että ei ole mitään mitä haluaisin, ei mitään tavoiteltavaa, ei mitään. Tuntui että en ole edes olemassa.
Mä oon kanssa ihmetellyt miten vähällä syömisellä voi elää. Mulla menee ruokia roskiin koska en sitten pystykään syömään. Kuntokin on huono, elimistö on varmaan koko ajan hälytystilassa.
Tekisi mieli vain nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kauhea suhde, joten olin aivan sekaisin onnesta kun vihdoin sain vapauden 20 v jälkeen. Tunsin olevani siitä huolimatta aivan romuna ja exä aiheutti kauheaa huolta ja syyllisyyttä, pelkäsin että tappaa itsensä. Hiljalleen parani, laastarisuhde toi puoleksi vuodeksi mielettömiä huippukokemuksia, mutta ei se menneisyyden traumoja voinut poistaa. Erosta nyt pian 2 v ja tunteet edelleen sekavat. Rakastan varmasti aina exääni, vaikka se oli sellainen kauhea hullu, joka pilasi elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kauhea suhde, joten olin aivan sekaisin onnesta kun vihdoin sain vapauden 20 v jälkeen. Tunsin olevani siitä huolimatta aivan romuna ja exä aiheutti kauheaa huolta ja syyllisyyttä, pelkäsin että tappaa itsensä. Hiljalleen parani, laastarisuhde toi puoleksi vuodeksi mielettömiä huippukokemuksia, mutta ei se menneisyyden traumoja voinut poistaa. Erosta nyt pian 2 v ja tunteet edelleen sekavat. Rakastan varmasti aina exääni, vaikka se oli sellainen kauhea hullu, joka pilasi elämäni.
Jos suhde oli kauhea, niin miksi viivyttelit 20 vuotta?
Kuulostaa siltä kuin olisit ollut vankilassa etkä naimisissa.
20 v kestäneen liiton jälkeen erosta vei noin 4 vuotta ennen kuin aloin olla oma itseni - ts. kiinnostunut niistä asioista mistä olin ennenkin; ensimmäisenä puolena vuotena en syönyt enkä nukkunut juuri lainkaan (ero ei ollut oma aloitteeni vaikka paska liitto se oli ollut jo pari vuotta). Sitten meni muutama vuosi sellaista suorittamista tai rutiininomaisia pakkoliikkeitä herätys-työ-koti-telkkari. Mikään ei tuntunut yhtään miltään, koin ongelman ytimeksi sen, että ei ole mitään mitä haluaisin, ei mitään tavoiteltavaa, ei mitään. Tuntui että en ole edes olemassa.