Lasten hankkimisesta keskusteleminen
Missä vaiheessa suhdetta on ok puhua aiheesta yleisellä tasolla (esim. siitä haluaako ylipäänsä lapsia, milloin, kuinka monta jne.)? Missä vaiheessa taas voi ottaa asian esille ihan konkreettisesti ja ehdottaa, että olisi (pian) valmis aloittamaan yrittämisen?
Tuntuu, että useimmat parit ympärilläni keskustelevat näistä asioista jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Miettivät esimerkiksi tulevien lasten lukumäärää tai nimiä. Omassa suhteessani taas ei 3,5 vuoden jälkeen voi asiasta vielä mainita puolella sanallakaan, ei edes vitsaillen, joten nyt mietityttää, että mikä sitten on normaalia. Tuskin tämä meidän meininki ainakaan, sen tiedän, ja se surettaa aivan hirveästi, sillä olemme jo yli kolmekymppisiä.
Kertokaahan omista kokemuksistanne!
Kommentit (24)
En minä edes aloittaisi vakavaa suhdetta, jos ei olisi mitään käsitystä toisen lapsihaaveista. Siis olet jo noin kauan seurustellut etkä ilmeisesti vielä tiedä edes sitä, haluaako kumppanisi lapsia? Aika erikoista mielestäni. Kyllä nyt pitäisi nostaa kissaa pöydälle. Muuten tuosta voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että mies ei ota suhdettanne yhtä vakavasti kuin sinä.
Niin no siis tosiaan noista yleensä keskustellaan ennen vakaan parisuhteen luomista. Ihan että tiedetään, haetaanko tulevaisuudelta samoja asioita...
Vierailija kirjoitti:
En minä edes aloittaisi vakavaa suhdetta, jos ei olisi mitään käsitystä toisen lapsihaaveista. Siis olet jo noin kauan seurustellut etkä ilmeisesti vielä tiedä edes sitä, haluaako kumppanisi lapsia? Aika erikoista mielestäni. Kyllä nyt pitäisi nostaa kissaa pöydälle. Muuten tuosta voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että mies ei ota suhdettanne yhtä vakavasti kuin sinä.
Siltä se minusta tuntuukin. Minya ihan viiltää sydämestä, kun äskettäin tavanneet parit miettivät tulevuen lastensa nimiä ja itse jo hyvän aikaa seurustelleena en voi ottaa lapsia millään lailla puheeksi ilman, että mies ärtyy ja menee puhumattomaksi. Tulee sellainen olo, että olen miehen silmissä täysin kelvoton. Ap
Me siis tapasimme netissä ja mies oli profiilissaan vastannut lapsikysymykseen, että "haluaa ehkä lapsia". Sen verran tiedän. Ja toisinaan hän saattaa sanoa jotakin, että "jos minulla on joskus lapsia, niin...", mutta parisuhteemme kontekstissa asiasta ei saa meidän taloudessamme keskustella ilman, että mies ärtyy. Ap
Mistä asoista te puhutte, jos mitään lapsiin viittaavaa ole puhuttu 3,5 vuoden aikana? Onko teillä muutenkin kiellettyjä aiheita, joista ei puhuta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika pahalta, ap :/
Tiedän. :( Sen sijaan en oikein tiedä, miten edetä tilanteessa. Ap
Vaikuttaa hieman siltä, että mies ei halua lapsia lainkaan tai hän ei halua niitä sinun kanssasi. Puhukaa ja mahdollisimman pian, ei tuollaista aihetta voi ikuisuuksia siirtää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä asoista te puhutte, jos mitään lapsiin viittaavaa ole puhuttu 3,5 vuoden aikana? Onko teillä muutenkin kiellettyjä aiheita, joista ei puhuta?
Toinen kielletty aihe on kihlat/avioliitto. Muuten kyllä pystytään keskustelemaan aikalailla kaikesta. Mutta eipä se paljon lämmitä, kun itsetuntoni on täysin nollassa siksi, että miehen käytös viestittää, etten kelpaa loppuelämän kumppaniksi. Ap
Deittaillessa kerroin jo ensitapaamisella, etten halua koskaan lapsia. Säästi kummankin paljolta vaivalta. Mieheni kanssa tästä keskusteltiin toisen kerran vasta sitten uudelleen kun hankittiin vasektomia miehelle.
Jos tuosta asiasta ei voi puhua, niin ei se ole mikään oikea suhde. Jos seksiä voi harrastaa, niin kyllä se mahdollinen seurauskin pitäisi olla keskusteltavissa.
Nyt et ainakaan häviä mitään nostamalla kissan pöydälle ja selvittämällä asian. Enkä tarkoita että osoittaisit miestäsi millään lampulla ja tivaisit vastausta, vaan että otat asian jonain hyvänä, kiireettömänä hetkenä puheeksi ja kerrot millaisia omat toiveesi tulevaisuudelle ovat. Sitten kysyt, mitä mies on mieltä. Jos tilanne ei selviä, olet onneton. Jos selviää, ettei mies halua lapsia, voit punnita suhteenne jatkoa sen tiedon pohjalta. Jos mies ei ole varma suhteestanne, tiedät että muualla asiat voisivat todellakin olla paremmin. Tsemppiä ap, ja rohkeutta! Tässä on kyse kuitenkin sinun elämästäsi, ei kenenkään muun. Älä anna kenellekään muulle pääroolia siinä.
Itse ainakin keskustelisin alustavasti jo ennen kuin voisin päättää seurustelevani.
Kyllä me lapsiasia puitiin ennen ekoja treffejä. Ei oltais alettu seurustella, jos olis ollu ratkaisevasti erilaiset näkemykset. Me oltiin molemmat valmiita asettumaan aloilleen ja lapsi syntyi ekan avioliittovuoden aikana.
Jos ette 3,5 vuoden jälkeen ole edes naimisissa, niin parempi unohtaa koko mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä edes aloittaisi vakavaa suhdetta, jos ei olisi mitään käsitystä toisen lapsihaaveista. Siis olet jo noin kauan seurustellut etkä ilmeisesti vielä tiedä edes sitä, haluaako kumppanisi lapsia? Aika erikoista mielestäni. Kyllä nyt pitäisi nostaa kissaa pöydälle. Muuten tuosta voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että mies ei ota suhdettanne yhtä vakavasti kuin sinä.
Siltä se minusta tuntuukin. Minya ihan viiltää sydämestä, kun äskettäin tavanneet parit miettivät tulevuen lastensa nimiä ja itse jo hyvän aikaa seurustelleena en voi ottaa lapsia millään lailla puheeksi ilman, että mies ärtyy ja menee puhumattomaksi. Tulee sellainen olo, että olen miehen silmissä täysin kelvoton. Ap
Vaikuttaa minusta, ettei miehesk halua lapsia kanssasi. Jos sinä haluat, kannattaa ottaa asia ottaa piakkoinkin esille.
Suosittelen että miehesi ei ole nälkäinen, väsynyt tai kiireinen kun teet tämän. Suosittelen kun olette keskenänne, kylläisiä ja rentoutuneita, mielellään pikkuhuppelissa, muttei missään nimessä humalassa. Ja älä tivaa tai vaadi.
Mun miehelle heitin ohi mennen, että jossain vaiheessa kannattaa miettiä haluaako lapsia mun kanssa, sillä vaikka hän voikin terveitä lapsia siittää vielä pitkän aikaa, mä en aio olla 35vuotiaana enää raskaana. Riskitkin siinä kasvaa. Ja oon ihan tyytyväinen, jos ei haluu, mutta sitten on multa ainakaan turha kitistä mukuloita.
Hän osasi ottaa asian huumorilla ahdistumatta, mutta otti onkeensa ja nyt on pari lasta.
Vierailija kirjoitti:
Deittaillessa kerroin jo ensitapaamisella, etten halua koskaan lapsia. Säästi kummankin paljolta vaivalta. Mieheni kanssa tästä keskusteltiin toisen kerran vasta sitten uudelleen kun hankittiin vasektomia miehelle.
Jos tuosta asiasta ei voi puhua, niin ei se ole mikään oikea suhde. Jos seksiä voi harrastaa, niin kyllä se mahdollinen seurauskin pitäisi olla keskusteltavissa.
Seuraus on ihan alkumetreillä jo keskusteltu, ja molemmille on selvää, että jos raskaus alkaa suunnittelematta, lapsi pidetään. Tarkoituksellisesta lapsen hankkimisesta ei sen sijaan saa puhua. Tai hypotettisesta tilanteesta, jossa meillä olisi lapsi tulevaisuudessa. Ap
Minä kysyin siinä vaiheessa kun alettiin vakituisesti seurustelemaan ja kihloista puhumaan. Onneksi mies
sanoi ettei halua lapsia kuten en minäkään. Mikä helpotus!
Vierailija kirjoitti:
Me siis tapasimme netissä ja mies oli profiilissaan vastannut lapsikysymykseen, että "haluaa ehkä lapsia". Sen verran tiedän. Ja toisinaan hän saattaa sanoa jotakin, että "jos minulla on joskus lapsia, niin...", mutta parisuhteemme kontekstissa asiasta ei saa meidän taloudessamme keskustella ilman, että mies ärtyy. Ap
Kysy mieheltä, miksi hän ärtyy aiheesta: lapsista, avioliitosta yms. Miksi hän ahdistuu keskustelusta? Huonoja kokemuksia, ongelmia omassa lapsuuden kodissa vai mistä on kyse?
Jos yritän puhua jostakin vakavasta asiasta tai jostakin parisuhteeseen liittyvästä silloin, kun hän on hyvällä tuulella ja rentoutunut, hän syyttää minua kivan hetken pilaamisesta.
Jos taas otan asioita puheeksi muulloin, hän sanoo, etten anna hänen olla rauhassa, kun hän on väsynyt ja stressaantunut.
I can't win. :( Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asoista te puhutte, jos mitään lapsiin viittaavaa ole puhuttu 3,5 vuoden aikana? Onko teillä muutenkin kiellettyjä aiheita, joista ei puhuta?
Toinen kielletty aihe on kihlat/avioliitto. Muuten kyllä pystytään keskustelemaan aikalailla kaikesta. Mutta eipä se paljon lämmitä, kun itsetuntoni on täysin nollassa siksi, että miehen käytös viestittää, etten kelpaa loppuelämän kumppaniksi. Ap
Olen pahoillani, ap, mutta tuntuu siltä, ettei mies ole kovin sitoutunut sinuun. Hän varmaan pitää sinusta, mutta ei kuitenkaan näe sinua loppuelämän kumppanina eikä lastensa äitinä. Se, että et ole hänelle "se oikea", ei tarkoita, että olisit kelvoton tai huono! Jollekulle toiselle olet juuri se, mitä hän on kaivannut.
Ota asia esille rauhallisesti ja kerro, että nyt on jo korkea aika puhua näinkin tärkeästä, fundamentaalisesta asiasta. Et voi tuhlata aikaasi mieheen enempää, jos hän ei ole samoilla linjoilla kanssasi. Älä pitkitä laastarin repäisyä vaan hoida se nyt pian alta pois. Eihän tuo tilanne ole reilu kummallekaan.
Ja kiinnostaisi vielä tietää, että millaisella hetkellä kannattaa avata keskustelu näistä asioista ja millä sanoin. Ap