Lue keskustelun säännöt.
Syön ihan valtavia määriä herkkuja, miten lopettaa?
02.11.2017 |
Valtavalla tarkoitan sitä, että ihan vaivatta menee joka päivä ainakin levy suklaata ja siihen päälle melko usein energiajuomia, sokerisia välipalapatukoita jne. Helposti vaikka purkillinen Nutellaa. Nyt vähän katsonut tarkemmin että ne mukamas terveellisemmät "herkut" sisältää ihan yhtälailla sokeria. Tavallisia ruokia taas syön monipuolisesti ja terveellisesti sekä säännöllisin väliajoin. Vaikka kuinka olisin ruuasta kylläinen, se makea silti vaan mahtuu ja on väkisin ahdettava mukamas. Niin ja mulle ei tule KOSKAAN paha olo, ei vaikka mitä söis ja kuinka paljon.
Useimmiten minun ei edes tee mieli syödä herkkuja, mutta suorastaan ahdistun jos kaapissa ei ole jotain ja sekin, jos on illaksi VAIN yksi vaivainen suklaalevy ja niin edelleen. En ehdi juuri mitään maistaakkaan kun kaikki on jo syöty. Ihan älytöntä, mutta olen makean suhteen kun joku kämäinen narkkari. Joskus oon tehnyt lopetuspäätöksen ja selvinnyt muutaman päivän ihan normaalein syömisin ja sitten kaupassa kävellyt herkkuhyllyn ohi ja ajatellut et jospa nyt viikonlopun kunniaks hemmottelis itseään. Ja siitä se taas jatkuu sama paska.
Ääh, miten päästä tästä mässäilystä eroon? Muistan jo kun pienenä hiivin salaa yöllä syömään pakkasesta puolet jätskiautolta ostetuista tuuteista tai söin salaa äidin suklaat, eli vanha tapa mutta pahentunut vaan ja pelkään oman terveyteni puolesta.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama ongelma. Pärjään ehkä viikon tai kaks ilman, mut sit tulee olo et saa palkita ittensä herkulla ku on selvinny jo niin kauan ilman. Tiedän et toi on ihan järjetöntä, mut en vaan pääse siitä eroon. Ois kiva kuulla, jos joku on oikeesti pystyny katkasemaan ton kierteen.
Ihan uteliaisuudesta kysyn mistä teillä riittää rahaa herkkuihin?
No jos ei juo, polta, käy ulkona tai tuhlaa tarpeettomaan, niin rahat riittää helposti.
t. opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En siis ole ainoa! Mulla alkoi tuo synnytyksen jälkeen. Olin raskausdiabeetikko ja en siis raskausaikana saanut syödä sokeria ollenkaan. Elin todella terveellisesti ennen raskautta ja herkuttelin vain raakaherkuilla. Masennuin kai raskausdiabeteksestä niin, että synnytyksen jälkeen söin joka päivä suklaata. Olinhan elänyt aiemmin terveellisesti ja se ei auttanut, minusta tuli silti raskausdiabeetikko. Sitten söin suklaata ja jäätelöä. Ja sitten kohta ei ollut järkeä ees ostaa herkkuja, ellei saanut vähintään kahta purkkia jätskiä ja kahta suklaalevyä. MUTTA nyt olen ollut jo kaksi viikkoa ilman sokeri!! Mulla auttoi liikunnan aloittaminen(kevyttä kävelyä pari kertaa päivässä) ja jokaisen ruoan jälkeen terveellistä makeaa(hedelmiä). Ja että syö sitä hedelmää jo ennen kuin makeahimo iskee, välittömästi aterian jälkeen. Suosittelen kokeilemaan!
En tiedä mistä johtui, mutta mulle tuli ihan järjetön himo tiettyihin suklaapatukoihin synnytyksen jälkeen. Ja kahviin.
Entä jos pidät herkuttoman kuukauden? Jos tulee repsahdus niin toteat että "nyt kävi näin, ei se mitään, annetaan anteeksi ja jatketaan". Joka puolella kovasti väitetään että kahden viikon kohdalla makeaa ei enää himoitse, ja jos sitä ei kerran tee mieli niin miksi testata tahdonvoimaa.
Mä aloin joku aika syömään luontaistuotetta 5 htp masennukseen, oon huomannut että vaikuttaa ruokahaluun hillitsevästi, googlaa. Ennen sitä koitin lääkettä nimeltä seronil masennukseen + bulimiaan, sekin toimi mutta pisti muuten sekaisin.
Vitamiineista kuulema magnesiumin puute aiheuttaa makeanhimoa. Jos pimeänä aikana himot yltyy niin d-vitamiini vois auttaa.
Mikä sun mieliala muuten on, onko masennusta tai ollut rankkoja kokemuksia? Onko sulla elämässä muuta mihin keskittyä, esim parisuhde, opiskelu? (ainiin ja saatko seksiä ollenkaan :D)
Hedelmät = hiilihydraatteja eli sokeria. Voihan sitä ajatella että syö terveellisiä herkkuja kun syö hedelmiä mutta kannattaa muistaa että sisältävät paljon sokeria.
Toimisiko ihan perinteinen karkkipäivä? Eli saisit yhtenä päivänä viikossa syödä herkkuja niin paljon kuin huvittaa? Itselläni se toimii hyvin herkkujen vähentämisessä, jos viikolla iskee kauhea himo, niin tiedän että parin päivän päästä voin hyvällä omallatunnolla syödä mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huolta! Kehopositiivisuus; päivän sana ja uusi musta!
Nythän syötetään joka tuutista miten ihrat, valkit, jenkkakahvat, lylleröt ja lälleröt on ehdottomasti terveen ja kauniin kehon merkki!
Täällä yksi samanlainen narkki ilmoittautuu, hei vaan!
Ihan kamalaa :(. Olen lihonut liki 30 kiloa kymmenessä vuodessa ja nyt jo pelkkä asunnosta poistuminen alkaa ahdistaa kun hävettää niin paljon. En halua nähdä ketään entisiä tuttujani kun en vaan kehtaa. Mitkään kivat vaatteet eivät mahdu päälle ja entisestä minästä ei ole mitään jäljellä. Mitä enemmän ahdistun, sitä enemmän huomaan puputtavani koko ajan jotain.
Itselläni myös raskausdiabetes (tuolloin olin lähes normaalipainoinenkin) laukaisi tämän. Se neuvolan helvetillinen punnituskyttäys sai touhuni sairaalloiseksi. Paastosin pari päivää ennen käyntejä etten vain lihoaisi ja saisi syyttelyä. Noudatin huolella ruokavaliota. Tilanne romahti synnytyksen jälkeen "kun millään ei ole enää väliä kun vauva ei enää kärsi". Palkitsin itseäni kaikilla raskauden aikana kieleltyillä herkuilla. Molemmissa raskauksissa nyt käynyt näin.
Nyt olen kuusi päivää sinnitellyt. En jaksa enää lasten kanssa tehdä mitään ja on koko ajan sairas olo. Pakko muuttua.
Olen ajatellut seuraavanlaisia toimenpiteitä :D
- aamulla mies keittää kahvin etten nälissäni ryysi keittiöön kahmimaan vaan kaikkea, haen vain valmiin kahvin ja istun sen juomaan hitaasti muualle. Herään rauhassa ja järkevöitän ajatukseni ennen keittiöön menoa. Tämä on jo helpottanut!
- mahdollisimman aikaisin kävelylle, säässä kuin säässä. Ei tee mieli torpedoida lenkin hyötyä heti jollain kaloripommilla
- jääkaappiin kannu vettä. Aina kun vaellan kaapille, vielä jääkaapin sisälläkin tulee asiasta viimeinen varoitus!
- iltoihin ohjelmaa. Mitä enemmän linnoittaudun kotiin, sitä enemmän syön. murehdin, häpeän, syön ohimennen, syyllistyn, syön kun peli taas menetetty, huomenna sitten ryhtiin taas... Eli illalla ulos lasten kanssa, lenkille, kauppaan, varaston siivousta, suursiivousta, ihan mitä vaan kunhan en makaa sohvalla.
Nyt ensimmäoistä kertaa olo, että tällä kertaa saan tilanteen hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimisiko ihan perinteinen karkkipäivä? Eli saisit yhtenä päivänä viikossa syödä herkkuja niin paljon kuin huvittaa? Itselläni se toimii hyvin herkkujen vähentämisessä, jos viikolla iskee kauhea himo, niin tiedän että parin päivän päästä voin hyvällä omallatunnolla syödä mitä vaan.
Tiedätkö, nyt puhutaan vähän eri tason makeanhimosta. Tai herkkuhimosta pikemminkin.
Tuo olisi omassa tilanteessani ainakin täysi vitsi. Tällä hetkellä tilanne on niin paha, että pitäisi lähteä siitä ettei söisi herkkuja aamulla, päivällä ja illalla. Rajaisi alkuun vaikka vaan yhteen kertaan päivässä :D Oikeasti pitäiis olla itkuhymiö, mutta onhan tämä ihan surkuhupaisaa.
Kerran viikossa herkutteluun on aika paljon matkaa itselläni. Joskus toivottavasti vielä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin auttoi se, että aloin syömään tavallista terveellistä ruokaa säännöllisesti ja riittävästi, jossa on myös rasvaa riittävästi. Kun syö riittävästi, ei oikeasti mielitekojakaan tule. Lopetin makeutusaineet, jotka vain ylläpiti mieltymystä äkkimakeaan. Lopetin siis esim light limsat kokonaan ja korvasin ne kivennäisvedellä, jonne pistin lorauksen limeä/sitruunaa, jos teki mieli limsaa.
Aluksi kielsin itseltäni sokerin täysin, sitten aloin ostaa vain pieniä herkkuja yhdeksi päiväksi kotiin, tyyliin pienen suklaapatukan tai yksittäisen pullan. Sittemmin pääsin tilanteeseen, jossa kotona on vaikkapa yksi tummasuklaalevy, josta otan pari palaa päivässä.
Nykyään syön edelleen yhden herkun päivässä normaalin ruoan lisäksi. Minulla on päivällä lounaan jälkeen herkkuhetki, jolloin kahvin kanssa syön jonkun herkun. Se voi olla itse leivottu leivos, pieni palanen jäätelöä tai vaikkapa pari keksi. En nykyään enää ahda kaikkea makeaa kerralla, mitä kaapista löytyy, vaikka olisin leiponut isonkin satsin. Kerran viikossa saa syödä enemmän luvan kanssa, mutta mielummin herkuttelen vaikka hampurilaisella, kun vedän enää sokeriövereitä. En tiedä mistä johtuu, mutta en tunne enää tarvetta ahtaa sokeria. Ja voi sitä tehdä herkkuja vähän terveellisemminkin. Esimerkiksi joku raakakakku tai vaikka banaanileipää tai banaanipannukakkuja tai itsetehtyä jätskiä tai uuniomppuja tai vaikka kermaista rahkaa (en pelkää rasvaa). Kun itse tekee, voi kontrolloida sokerin määrää. Hedelmien ja marjojen maku on sokerin vähentämisen jälkeen alkanut maistua paremmalta. Esimerkiksi joku tuore mango tai mansikat. Oi että!
Eli noudatan suunnilleen jtn 80/20 sääntöä mitä herkkuihin ja tavalliseen ruokaan tulee.
Yleensä tuollaiset herkkuhimot laukaisee joko esimerkiksi joidenkin ravintoaineiden puutostilat, jojolaihduttaminen ja tiukat laihdutuskuurit. Koska kun kroppa on tasapainossa, ei tuommoisia himoja synny. Tai ylipäätänsä se että ei syödä normaalia ruokaa tarpeeksi tai eletään liian pienillä kaloreilla,vaikka muka omasta mielestä söisikin riittävästi. Ei varmasti pitäisi tulla tukevan monipuolisen lounaan jälkeen herkkuhimot tai jos syö vaikka välipalaksi rahka-annoksen, niin se kyllä yleensä täyttää sen verran, että ei heti ole nälkä. Hormonaaliset syyt voi olla myös taustalla. Tai sitten se, että puputetaan liikaa hiilaria ja ei riittävästi rasvaa ja proteiinia siinä sivussa.Tietenkin myös emotionaaliset seikat vaikuttaa - masennus, uupumus, addiktoituminen, tunteiden käsittely syömällä.. Ruoasta haetaan iloa, turvallisuutta, sillä käsitellään surua jne.. Sillä lailla saa kyllä itsensä lihomaan, että snäkkäilee herkuilla ja skippaa vaikka lounaita ja syö epäsäännöllisesti. Menee kauppaan raskaan työpäivän jälkeen ja syöminen on ollut vähäistä, eletty jollain lounassalaatilla. On stressiä eikä mitään käsitystä, mitä laittaa illalla ruoaksi. Helpointa on tarttua johonkin herkkuun silloin. Onhan siinä myös tavan syntyminen. Jos on tottunut johonkin traditioon, niin helposti siitä tulee mukava fiilis, kun vaikka elokuvaa katsoessa syö karkkia tai illalla menee grillin kautta kotiin. Tapoja voi muuttaa pikkuhiljaa. Sitten siinä on sekin, että jos rajoittaa itseään aivan liikaa, niin tulee mielitekoja. Pitäisi opetella syömään kohtuudella herkkuja sen sijaan, että estää itseltään kaikki herkut.
Jatkuvasti haluttaa irtokarkkeja ja suklaata ja kaikkea. Tiedostan kyllä että syön tylsyyteen ja tää pimeys tekee tehtävänsä myös. Kun ei ole muutakaan iloa. Elämä on niin yksitoikkoista kun rahaa ei ole mihinkään. olen taas jossain ihme taantumassa kun yleensä yritän tehdä niiden karkkien sijaan vaikka terveellisen smoothien. No kohta taas huomaan miten huonoon kuntoon ajan suoliston ja sitten teen täyskäännöksen, kunnes taas.. Olen onneksi vielä hoikka ja sellaisena varmaan pysynkin ellen sairastu johonkin mikä lihottaa.