Millainen ihminen pystyy itseironiaan?

Hyvää itsetuntoa. Tietoa, että oikeasti olen ihan hyvä kaikkine puutteitteni kera. Kenenkään sanat eivät sitä tietoa poista, ei edes omani.

Ja kysehän on huumorintajusta. Mikä kohdistuu itseen.

Hyvää itsetuntoa/-itsevarmuutta ei ainakaan tarvita. Niitä minulla ei ole, mutta pystyn olemaan hyvinkin itseironinen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää itsetuntoa/-itsevarmuutta ei ainakaan tarvita. Niitä minulla ei ole, mutta pystyn olemaan hyvinkin itseironinen.

Jos näin on, niin itseironiasi on vain huomionkipeyttä. Esim. oikeasti itseironinen ihminen pystyy sanomaan olevansa läski ja nauramaan sille. Kun taas henkilö joka sanoo olevansa läski mutta hänellä on huono itsetunto ei todellisuudessa pidä läskeyttään hauskana ominaisuutena vaan haluaa muilta vain huomiota tai sääliä. Tai sitten haluaa van uskotella pystyvänsä nauramaan asialle vaikka todellisuudessa kärsii siitä.

Moni peittää huonon itsetunnon itseironialla, eli oikeasti ajattelevat että "olen ihan paska koska mies kieltäytyi kahvikutsusta, hitto kun oon ruma ja läski", mutta saattavat muille sanoa "hehheh ois pitäny pestä hiukset ensin" tms. Itseironiaakin on monenlaista.

Ei siihen tarvita muuta kuin se ettei ole autisti, joka ei ymmärrä ironiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää itsetuntoa/-itsevarmuutta ei ainakaan tarvita. Niitä minulla ei ole, mutta pystyn olemaan hyvinkin itseironinen.

Jos näin on, niin itseironiasi on vain huomionkipeyttä. Esim. oikeasti itseironinen ihminen pystyy sanomaan olevansa läski ja nauramaan sille. Kun taas henkilö joka sanoo olevansa läski mutta hänellä on huono itsetunto ei todellisuudessa pidä läskeyttään hauskana ominaisuutena vaan haluaa muilta vain huomiota tai sääliä. Tai sitten haluaa van uskotella pystyvänsä nauramaan asialle vaikka todellisuudessa kärsii siitä.

Ei huono itsetunto tarkoita välttämättä sitä, että kärsisi JOKAISESTA kielteisenä pidetystä piirteestään ja ettei voisi nauraa MILLEKÄÄN asialle itsessään.

Joko sulla on hyvä itsetunto ja osaat nauraa itsellesi. Tai sitten sulla on huono itsetunto ja itseironisten läppien tarkoitus on ehtiä tuomaan virheet ja heikkoudet esille omilla ehdoilla ennen kuin muut tekevät sen sinun puolestasi.

En tiedä ketään joka ei olisi joskus itseironinen eli ei siihen vaadita muuta kuin ihmisaivot.

Hän käsittelee omaa "paskuuttaan" sen kautta lyöden leikiksi. Toisaalta on hyvä itsetunto, toisaalta ei. Usein ei kohdista yhtä rankkoja vitsejään muihin, mitä kertoo itsestään. Turvallinen valinta, sillä näin ei loukkaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää itsetuntoa/-itsevarmuutta ei ainakaan tarvita. Niitä minulla ei ole, mutta pystyn olemaan hyvinkin itseironinen.

Jos näin on, niin itseironiasi on vain huomionkipeyttä. Esim. oikeasti itseironinen ihminen pystyy sanomaan olevansa läski ja nauramaan sille. Kun taas henkilö joka sanoo olevansa läski mutta hänellä on huono itsetunto ei todellisuudessa pidä läskeyttään hauskana ominaisuutena vaan haluaa muilta vain huomiota tai sääliä. Tai sitten haluaa van uskotella pystyvänsä nauramaan asialle vaikka todellisuudessa kärsii siitä.

Mikä ihmeen "oikeasti itseironinen"? Ihan turhaan yrität supistaa itseironian määritelmää, itseironiaan ei sisälly pakkoa pitää kielteistä ominaisuuttaan oikeasti hauskana asiana. Silloinhan huvittaisi vastaava ominaisuus myös muissa ihmisissä. Itseironiassa pointti lienee yleensä pikemminkin nauraa asialle, joka oikeasti ei ole hauska.

ihmettelen enemmänkin että millainen ihminen ei kykene itseironiaan. 

Sellainen, joka on turvallinen olo.

Mun mielestä hyvä esimerkki sellaisesta ei-terveestä(?) itseironiasta on se kielinainen-Saara-Sara Forsberg. Jotenkin hänen se itseironiansa on niin päälleliimattua ja suurieleistä, että tulee vaikutelma just siitä, että ei todellakaan ole oikeasti sinut itsensä kanssa. Se " tuon heikkouteni esiin ja haukun itseäni ennen kuin muut ehtii" -asenne paistaa läpi niin vahvasti. Onhan hän ollut vissiin koulukiusauttu, että sen pohjalta tuon ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää itsetuntoa/-itsevarmuutta ei ainakaan tarvita. Niitä minulla ei ole, mutta pystyn olemaan hyvinkin itseironinen.

Jos näin on, niin itseironiasi on vain huomionkipeyttä. Esim. oikeasti itseironinen ihminen pystyy sanomaan olevansa läski ja nauramaan sille. Kun taas henkilö joka sanoo olevansa läski mutta hänellä on huono itsetunto ei todellisuudessa pidä läskeyttään hauskana ominaisuutena vaan haluaa muilta vain huomiota tai sääliä. Tai sitten haluaa van uskotella pystyvänsä nauramaan asialle vaikka todellisuudessa kärsii siitä.

Mikä ihmeen "oikeasti itseironinen"? Ihan turhaan yrität supistaa itseironian määritelmää, itseironiaan ei sisälly pakkoa pitää kielteistä ominaisuuttaan oikeasti hauskana asiana. Silloinhan huvittaisi vastaava ominaisuus myös muissa ihmisissä. Itseironiassa pointti lienee yleensä pikemminkin nauraa asialle, joka oikeasti ei ole hauska.

Juu. Riippuen siitä että kuinka sinut henkilö itse on tämän ei-hauskan asiansa kanssa, tulee kuulijalle itseironisesta läpästä joko huvittunut tai vaivautunut olo.

Rento ihminen joka ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen.

Minä pystyn, mutta kyllästytän ihmiset sillä. Tai sitten eivät usko sitä ironiaksi. Luulevat, että minulla on huono itsetunto ja tulkitsevat huumorini valittamiseksi :(

Tutkitusti on todettu, että huumori, ironia ja satiiri ovat älykkään ihmisen merkkejä. Tunneälykäs osaa lisäksi käyttää näitä siten, että ei loukkaa toista.

Tunnen muutaman ihmisen jotka eivät todellakaan ole itseironisia, eivätkä kestä heihin kohdistuvaa huumoria ja heillä juurikin on pohjimmiltaan tosi huono itsetunto.

olen aika itseironinen ja pystyn helposti vitsailemaan omista heikkouksistani. Voin ihan kepeästi todeta että olen hirveä pitsanaama, koska minulla on huono iho, se on fakta. Vaikka nyt kuinka yritän miettiä että mikä ominaisuus minussa tekee sen, niin en kyllä keksi vastausta. En todellakaan hae sääliä, se enemmänkin ärsyttää. En ole järistyytävän itsevarma, mutta en epävarmakaan. jos joku muu heittäisi vitsin jostain tällaisesta minun heikosta kohdastani, en loukkaantuisi, ( riippuen tietysti miten asian ilmaisee, ilkeän pilkallisesti vai leikkimielisesti huumorilla )  koska hänhän sanoo vain jotain minkä minä olen itsekin jo todennut. Ehkä se on sitten se, että hyväksyn itseni epätäydellisenä, vaikka toisinaan ne epätäydellisyydet tietysti myös ärsyttää. mulla on muutenkin tapana lähestyä monia asioita huumorin kautta. 

Vierailija kirjoitti:

olen aika itseironinen ja pystyn helposti vitsailemaan omista heikkouksistani. Voin ihan kepeästi todeta että olen hirveä pitsanaama, koska minulla on huono iho, se on fakta. Vaikka nyt kuinka yritän miettiä että mikä ominaisuus minussa tekee sen, niin en kyllä keksi vastausta. En todellakaan hae sääliä, se enemmänkin ärsyttää. En ole järistyytävän itsevarma, mutta en epävarmakaan. jos joku muu heittäisi vitsin jostain tällaisesta minun heikosta kohdastani, en loukkaantuisi, ( riippuen tietysti miten asian ilmaisee, ilkeän pilkallisesti vai leikkimielisesti huumorilla )  koska hänhän sanoo vain jotain minkä minä olen itsekin jo todennut. Ehkä se on sitten se, että hyväksyn itseni epätäydellisenä, vaikka toisinaan ne epätäydellisyydet tietysti myös ärsyttää. mulla on muutenkin tapana lähestyä monia asioita huumorin kautta. 

Tuo ei kuulosta itseironialta eli huumorilta, vaan itsensä haukkumiselta. Jos sanot toiselle vaikka kepeästikin että "sä oot hirvee pitsanaama" niin ei siinä kyllä mitään huumoria ole. Sama pätee itseen.