Anoppi ja appi eron jälkeen
Miten on oikeasti mahdollista, että eron tullessa anoppi ja appiukko suhtautuvat kuin suureenkiin viholliseen? Ollaan siis juuri erottu pitkästä avioliitosta, useampi lapsikin. Eivät voi enää tulla kylään mun luo tapaamaan lapsia, kahville, normaalisti tervehtimään.
Aikaisemmin oli heihin todella hyvät välit, reissattiin anopin kanssa ja harrastettiin kulttuuria. Vietettiin aikaa ja juhlia yhdessä. Nyt yhtä äkkiä entisestä miniästä on eron myötä tullut ihan kamala ihminen. En oletakaan mitään kutsuja juhliin tai heille tärkeisiin tapahtumiin, lapset menevät ilman muuta isänsä kanssa. Mutta että kuin sormia napsauttamalla olen tullut heidän (ja heidän mielestä poikansa) viholliseksi. Entinen mieheni ei tosin noin ajattele, hän kanssaan saamme hoidettu lasten kuviot hyvin keskenään.
Enkä ole tunkemassa mitenkään heidän elämään, mutta kyllä nyt herra isä pitäisi mielestäni jonkinlaiset käytöstavat olla eikä keksiä ihan mitä sattuu.
Miten isovanhemmille on niin vaikeaa hyväksyä lapsensa ero ja varsinkaan nähdä siinä omassa yli nelikymppisessä kullanupussa mitään vikaa??
Kommentit (32)
Ne ei vaan ollutkaan niin in to you!
Se on kyllä totta. Kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä heidän pojalleen :)
Mutta kyllähän lapsetkin ihmettelevät, että miten niistä on tullut ihan vihamielisiä, kun heitä kohtaan ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ja poikansa oli se, kuka lopulta halusi lähteä ja jättää lapset mulle.
Pääasia että välittävät lapsenlapsistaan. Kohta heillä on uus miniä niin ei siellä sovi enää vanhan pyöriä jaloissa. Ellei ole jo?
Ehkä ne pelkää sen oman lapsen reaktiota, että tämä kääntää heille selkänsä. Ehkä he on huomannut sen, että vika on sinusta yksin heidän pojassaan, eikä jaksa sitä haukkumista kuunnella. Sillä ei kaikki yli nelikymppisetkään ymmärrä että heissäkin voi olla vikaa.
Olette juuri eronneet, joten asiat halee vielä uomiaan tässäkin asiassa.
Apap kirjoitti:
Se on kyllä totta. Kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä heidän pojalleen :)
Mutta kyllähän lapsetkin ihmettelevät, että miten niistä on tullut ihan vihamielisiä, kun heitä kohtaan ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ja poikansa oli se, kuka lopulta halusi lähteä ja jättää lapset mulle.
Hetkinen nyt...oletko sinä lapsille ihmettyt isovanhempien käytöstä? Mistä hitosta he voivat tietää asenteesta, jos ette edes tapaa?
En nyt oikein ymmärrä sinua. Totta kai ihmissuhteet väistämättä muuttavat muotoaan erossa ja ne isovanhempien tapaamiset on enemmän sen vanhemman vastuulla kumman vanhemmista on kyse. Tuskin sinunkaan vanhemmat menevät lapsen isälle, kun lapset on hänellä.
Olisit onnellinen kun pääsit eroon.
Vierailija kirjoitti:
Apap kirjoitti:
Se on kyllä totta. Kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä heidän pojalleen :)
Mutta kyllähän lapsetkin ihmettelevät, että miten niistä on tullut ihan vihamielisiä, kun heitä kohtaan ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ja poikansa oli se, kuka lopulta halusi lähteä ja jättää lapset mulle.
Hetkinen nyt...oletko sinä lapsille ihmettyt isovanhempien käytöstä? Mistä hitosta he voivat tietää asenteesta, jos ette edes tapaa?
En ole ap, mutta riittäisiköhän lasten ihmettelyyn ihan se, että aiemmin usein tavatut isovanhemmat eivät enää halua tavata heitä?
Koska he kokevat epäonnistuneensa vanhempina ja kasvattajina. Ja onko sinulla paljonkin kokemuspohjaa miten itse käyttäytyisit vastaavassa tilanteessa. Heidän ei tarvitse enää teeskenellä ja olla pakosta sinun kanssa suhteessa. Ja niinhän se vaan menee, että niitä ihmisuhteista päättyy enemmän kuin se yksi.
Mitähän mies on sanonut vanhemmilleen teidän eron syyksi? Meillä mies oli syyttänyt erosta mua, vaikka itse petti ja vaihtoi nuorempaan. Saatiin asiat anopin kanssa selvitettyä ja nyt on hyvät välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apap kirjoitti:
Se on kyllä totta. Kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä heidän pojalleen :)
Mutta kyllähän lapsetkin ihmettelevät, että miten niistä on tullut ihan vihamielisiä, kun heitä kohtaan ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ja poikansa oli se, kuka lopulta halusi lähteä ja jättää lapset mulle.
Hetkinen nyt...oletko sinä lapsille ihmettyt isovanhempien käytöstä? Mistä hitosta he voivat tietää asenteesta, jos ette edes tapaa?
En ole ap, mutta riittäisiköhän lasten ihmettelyyn ihan se, että aiemmin usein tavatut isovanhemmat eivät enää halua tavata heitä?
Sanoinko ap , että he ei enää halua tavata lapsenlapsiaan?
Oletko varma että exäsi on kertonut vanhemmilleen totuuden eli että hän halusi itse erota ja ei halunnut lasten huoltajuutta?
Ehkä onkin laittanut kaiken sinun syyksesi? Sinä halusit eron ja lapset ja mies oli vaan viaton sivustakatsoja joka jäi yllättäen yksin?
Moni mies esittää eron jälkeen uhria sukulaisille ja ystäville vaikka olisi itse ollut eron syy ja/tai eron ottaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apap kirjoitti:
Se on kyllä totta. Kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä heidän pojalleen :)
Mutta kyllähän lapsetkin ihmettelevät, että miten niistä on tullut ihan vihamielisiä, kun heitä kohtaan ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ja poikansa oli se, kuka lopulta halusi lähteä ja jättää lapset mulle.
Hetkinen nyt...oletko sinä lapsille ihmettyt isovanhempien käytöstä? Mistä hitosta he voivat tietää asenteesta, jos ette edes tapaa?
En ole ap, mutta riittäisiköhän lasten ihmettelyyn ihan se, että aiemmin usein tavatut isovanhemmat eivät enää halua tavata heitä?
Silloinhan vanhemman tehtävä on kertoa niille lapsille, että tapaamiset muuttaa nyt muotoaan ja lapset tapaa heitä isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että exäsi on kertonut vanhemmilleen totuuden eli että hän halusi itse erota ja ei halunnut lasten huoltajuutta?
Ehkä onkin laittanut kaiken sinun syyksesi? Sinä halusit eron ja lapset ja mies oli vaan viaton sivustakatsoja joka jäi yllättäen yksin?
Moni mies esittää eron jälkeen uhria sukulaisille ja ystäville vaikka olisi itse ollut eron syy ja/tai eron ottaja.
Tämä ei taida olla sukupuolisidonnaista käytöstä. Ehkä isovanhemmat on kyllästyneitä aloittajan uhriutumiseen ja pojan syyllistämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apap kirjoitti:
Se on kyllä totta. Kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä heidän pojalleen :)
Mutta kyllähän lapsetkin ihmettelevät, että miten niistä on tullut ihan vihamielisiä, kun heitä kohtaan ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ja poikansa oli se, kuka lopulta halusi lähteä ja jättää lapset mulle.
Hetkinen nyt...oletko sinä lapsille ihmettyt isovanhempien käytöstä? Mistä hitosta he voivat tietää asenteesta, jos ette edes tapaa?
En ole ap, mutta riittäisiköhän lasten ihmettelyyn ihan se, että aiemmin usein tavatut isovanhemmat eivät enää halua tavata heitä?
Mistä sä tän revit? :O
Apap kirjoitti:
Se on kyllä totta. Kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä heidän pojalleen :)
Mutta kyllähän lapsetkin ihmettelevät, että miten niistä on tullut ihan vihamielisiä, kun heitä kohtaan ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ja poikansa oli se, kuka lopulta halusi lähteä ja jättää lapset mulle.
Odottappa vaan kun lapsesi alkaa tuomaan niitä kumppani ehdokkaita näytille. :D Yhtä varmasti sinä pyydät heitä miettimään kertaalleen kunkin ehdokkaan kohdilla, kuin aurinko nousee aamuisin.
Näinhän siinä taisi käydä. Mies hakee sympatiaa tietysti omalta puoleltaan ja kertoilee mitä kertoilee.
Esimerkiksi nyt yhtä äkkiä haluaisikin aina extemporee lapsia luokseen silloin kuin isovanhemmat haluaa, vaikka alunperin halusi tehdä toisenlaisen sopimuksen.
Mun mielestä kyse on siitä, että koska meillä on exän kanssa yhteisiä lapsia ja isovanhemmat lapsille rakkaita, kyllä heidän pitäisi minun kanssa ainakin puheväleissä olla. Lapset ihmettelivät, kun hain heitä mummolasta, että miksi mummo ei tullut ollenkaan näkyville, kun äiti tuli.. Mummi piileskeli "muissa hommissa". Ihan lapsellista touhua oikeasti.
Miten he on tehnyt sulle selväksi että olet heidän mielestä suuri vihollinen ja kamala ihminen? Ja miksi haluaisit olla vielä tekemisissä ihmisten kanssa jotka ovat haukkunneet sinua noin?
Outoa. Jos ne vaan esitti pitävänsä susta kaikki nämä vuodet. Ellet siis ole tehnyt jotain törkeää ja erositte sen takia? Mutta sun on nyt hyväksyttävä tilanne ja jatkettava etiäpäin ilman heitä.