Muita, joita naurattaa "vaaran" edessä?

Stressaavissa tilanteissa tai ehkä näiden jälkeen voin alkaa hervottomasti nauramaan.  En ehkä itse tilanteessa kuitenkaan naura. 

Täällä näin. Olen ollut todistamassa kolaria, jossa oli kuolonuhreja. Käännyin hädissäni katsomaan ystävääni ja aloin hymyilemään. Mietin sillon, että oonkohan sairas. Nauran myös hysteerisesti ennen esitelmiä, tenttejä, työhaastatteluita..

Jep. Stressaaviin tilanteisiin reagoin naurulla. Yksi kerta istuin ensiavussa kun käsi aukesi lähes luuhun asti ja mua nauratti niin vietävästi. Kun olin tikattavana lääkärikin alkoi nauraa mun kanssa. :D

Itse asiassa huomasin tässä joku päivä sitten, että näköjään "pikku vaaran" edessä saatan tosiaan alkaa nauraa.

Kyseessä oli sellainen ihan mini pieni "tulipalo", jossa kuitenkaan kellään ei ollut mitään vaaraa eikä myöskään omaisuutta menetetty tai vahingoittunut. Kukaan muu ei tainnut nauraa. En nauranut siksi, että tilanteessa olisi mitään huvittavaa ollut. Kai se oli jotain hermostuneisuuden lieventämistä?

Jos se olisi tapahtunut yksi kotona, tuskin olisin naurannut, vaan enemmänkin kiroillut ärtyneenä. Tai en ainakaan muista kertaakaan, jolloin olisin vastaavan mokan sattuen nauranut yksin ollessa. Eli olisiko se sosiaalinen tilanne jostain syystä aiheuttanut tuon naurun? Keksiikö kukaan selitystä?

Mulla saattaa myös mennä toisinpäin toi, että joissain tilanteissa tulee itku olo, kun oon tosi onnellinen tai koen jotain kaunista tms. Sekin on jännä fiilis, joka on ihan järjenvastainen.