Lue keskustelun säännöt.
Saara Aallon uusi hittisingle
29.10.2017 |
Blue Eyes... LOL!
Tuosta what do we do-jankkauksesta ei jää epäilystä kuka biisin on tehnyt :D Vai että maailmanluokan levysopimus?!? Tuo biisi on floppi eikä Warner julkaise albumia. En tiedä onko linkki sallittua joten en laita sitä, mutta biisi löytyy tuubista. Hirveää kuraa.
Kommentit (1822)
Luulen, että Saara olisi kaikkein onnellisin pienen koulun musiikinopettajana, joka musisoi pilteille kaiket päivät, ja koulun juhlissa hän saisi loistaa kirkkaimpana tähtenä. Iltaisin hän säveltäisi omaa musiikkiaan ja tallentaisi sitä c-kaseteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tämä on lähes täysin suora kopio Tori Amoksen "Winter" biisistä. Äänialoineen ja kaikkineen. Ei voi olla sattumaa.
Oli kyllä tuskaisen tylsää kuunneltavaa tuo kappale. Odotin koko ajan, milloin pianosäestyksessä tapahtuisi edes jotain, mutta ei. Eikö niillä ollut varaa palkata edes kunnon säestäjää? Tai säveltäjää? Kunnollista melodiaakin jäin kaipaamaan.
Jotenkin nyt vaan tulee mieleen, että "muutamat" ovat odottaneet Saara Aallon uutta musiikkia ainoastaan siksi, että pääsisivät haukkumaan musiikin heti tuoreeltaan :D
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä tuskaisen tylsää kuunneltavaa tuo kappale. Odotin koko ajan, milloin pianosäestyksessä tapahtuisi edes jotain, mutta ei. Eikö niillä ollut varaa palkata edes kunnon säestäjää? Tai säveltäjää? Kunnollista melodiaakin jäin kaipaamaan.
Se paranee, kun kuuntelee useamman kerran.
Minä odotin jotakin mahtipontisuutta. Jostain syystä tykkään sellaisesta. Ei kai ole radiokelpoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siisoikeesti kirjoitti:
Siis APUA😱 Osa porukkaa näillä foorumeilla on ihan harhaisia ja sekaisin🙈
Emoji-jengin vastaisku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä tuskaisen tylsää kuunneltavaa tuo kappale. Odotin koko ajan, milloin pianosäestyksessä tapahtuisi edes jotain, mutta ei. Eikö niillä ollut varaa palkata edes kunnon säestäjää? Tai säveltäjää? Kunnollista melodiaakin jäin kaipaamaan.
Se paranee, kun kuuntelee useamman kerran.
Minä odotin jotakin mahtipontisuutta. Jostain syystä tykkään sellaisesta. Ei kai ole radiokelpoista.
Odotin myös kunnon säväreitä mutta oli tasapaksu rallatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin - Sharon O on kaivettu jostain kalmistosta kaulailemaan.
Huomionarvoista oli että Mike Monroen juhlakeikalla vikko sitten (30-vuotta rokkia) ei nähty Saaraa, eikä hän onnitellut somessa.
Sillat palaneet suureen guruun ja mentiriin?
Tuota minäkin ihmettelin. Olisin kuvitellut, että Saara olisi ollut paikalla tai ainakin onnitellut.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tämä on lähes täysin suora kopio Tori Amoksen "Winter" biisistä. Äänialoineen ja kaikkineen. Ei voi olla sattumaa.
Huomaan mitä tarkoitat. Harmi että Saara vaan on 0% siitä maagisuudesta ja keijumaisuudesta mitä Tori on :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tämä on lähes täysin suora kopio Tori Amoksen "Winter" biisistä. Äänialoineen ja kaikkineen. Ei voi olla sattumaa.
Huomaan mitä tarkoitat. Harmi että Saara vaan on 0% siitä maagisuudesta ja keijumaisuudesta mitä Tori on :(
Ongelma on varmaan se että Saara itse hahmottaa itsensä ihan toisin kuin muut hänet hqhmottaa.
Hän ei ole pätkääkään seksikäs, eikä hänessä ole mitään hentoa tai keijumaista. Eli niiden varaan ei sitä julkista imagoa voi luoda.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin nyt vaan tulee mieleen, että "muutamat" ovat odottaneet Saara Aallon uutta musiikkia ainoastaan siksi, että pääsisivät haukkumaan musiikin heti tuoreeltaan :D
Tulee myöskin mieleen, että Saaraa mediailmiönä fanittavat nielee ja ihastelee kritiikittömästi mitä tahansa kuraa Saara päästää ilmoille. Saaraa harva edes on kuunnellut ennen x-factoria kaikesta talenttikisatyrkyttäytymisestä huolimatta. Sen voi helposti päätellä esim. todella vaatimattomista striimauslukemista ja levymyynnistä.
Mutta yhtäkkiä jotkut heräsi kun näki Saaran Simonin Sharonin ja Lambertin kainalossa. Mutta musiikki tässä jotenki unohtuu, kuten Kalevan artikkelissa kirjootettiin. Saara on mediailmiö, joka painuu unholaan aina kun naama ei ole telkussa. Koska musiikki, se tuote, ei ole kummoista, ja tämä uusinkaan ei rehellisyyden nimissä ole hitti, mitä kaikki kuitenkin odotti. Minusta se on tasapaksua hetiunohdettavaa mitä ennenkin. Ei kyllä mistään näe, että takana olis jotain supertuottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko/oletteko Saaran fanit oikeesti sitä mieltä, että tässä oli se vuoden odotuksen arvoinen huipputuotettu hittisingle, josta tulee maailmanlaajuinen listaykkönen? 😕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, kun Saara on julkaissut levyn, meillä ei ole enää mitään arvailtavaa. Näemme levy-yhtiön, biisien tekijät ja miten menestyy.
Elämme lopunaikoja. :'(Sitten voi keskittyä ainoastaan lynkkaamiseen. :-/ Kyllä, av:n kiusaajamammat sen osaavat.
Pian on ensimmäinen Warner-single ulkona ja albumille päivä, mutta tietyt pakkomielteiset varmasti kiertävät vielä muutaman ylimääräisen kerroksen foliota päänsä ympärille.
Voimia!
Niin, jään odottelemaan väitteitä levy-yhtiön logon kaappaamisesta, erilaisista hakkeroinneista, fanien näköharhoista.
Ja mistä tiedämme, että onko Saara Aaltoa on edes olemassa? Onko tästä mitään muita todisteita kuin Saaran itsensä ja lähipiirinsä puheet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin hitti? Ei tuo ole hitti. Se on tylsä balladi, jossa ei tapahdu mitään ja jonka sanat ovat huonot. Sitä ei jaksa edes kuunnella loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee fyysisesti kipeää aina, kun Saaraa tituleerataan joksikin Suomen Kate Bushiksi. Tuollaiset kommentit osoittavat vain, etteivät ko. fanit oikeasti ymmärrä Bushin tuotantoa, todennäköisesti ovat kuulleet biiseistäkin vain Wuthering Heightsin ja sitten ehkä Running Up That Hillin, ne kaksi ehkä suurinta hittiä. Ja veikkaan samaa Saarasta itsestään.
- Bushin lyriikat ovat ensinnäkin laadukkaampia ja sisällöltään merkityksellisempiä, usein hyvinkin vaihtelevista ja mielenkiintoisista aiheista: monet biisit perustuvat kirjoihin tai elokuviin (Wuthering Heights, The Wedding List, The Kick Inside voisi käydä tähän kategoriaan myös) tai ovat suoranaisen satiirisiakin (Wow'n pohjana taisi olla Bushin ja Pink Floydin David Gilmoren keskustelut viihdeuran paskuudesta; Sat In Your Lap vaikuttaisi käsittelevän ihmisen yleistä kärsimättömyyttä ja/tai etenemishalua); jopa selkeät rakkauslaulut ovat sanoiltaan aikamoisen aistillista runoutta (L'Amour Looks Something Like You). Saaran lyriikat ovat kaikki samanlaisia kliseisiä rakkausrenkutuksia aika kököllä englannilla, eikä kökköenglantia voi pistää edes sen piikkiin, ettei ole natiivi puhuja (lukekaapa taas verrokiksi vaikka T. Holopaisen sanoituksia).
- Kate Bushin musiikissa on mielenkiintoisia koukkuja lähes joka biisissä: milloin se piilee taitavassa sovituksessa, milloin epätavallisessa, mutta silti toimivassa soinnutuksessa. Saaran biisit ovat enimmäkseen aika tasapaksuja, turvallisen tylsähköjä peruspoppiballadeja (joskin Varpaisillaan on miusta oikeasti ihan jees..). Verratkaa vaikka Hammer Horroria johonkin No Feariin tai My Loveen.
- Niin, ja selkeimpänä tietysti, Kate Bush tunnetaan nimenomaan muusikkona. Saara Aalto tuntuu haluavan ensisijaisesti julkisuutta ja musiikkia vasta sitten sivussa, jos viitsii tehdä.
Kate Bushin viimeisin levy oli sietämättömän huono.
Saara Aallon viimeisin levy sitävastoin oli arvostelu- ja listamenestys. 😂
Kysymys kirjoitti:
Onko/oletteko Saaran fanit oikeesti sitä mieltä, että tässä oli se vuoden odotuksen arvoinen huipputuotettu hittisingle, josta tulee maailmanlaajuinen listaykkönen? 😕
Ei, en ole.
Kuuntelin juuri tuon Blue Eyes ja täytyy kyllä sanoa että aika kamala on. Liian itseään toistavaa ja aivan liikaa yritystä olla jotain muuta kuin on. Ja ei minustakaan kyllä voi verrata ääntä Bushiin, vaikka kuulin kyllä, että Saara yrittää laulaa siihen tyyliin. Bushin ääni on paljon syvempi ja persoonallisempi. Oma lempikappaleeni Bushilta on jostain syystä Cloudbusting, vaikka hänen äänensä ei pääsekään siinä täysiin oikeuksiinsa. Se johtuu kuitenkin pikemminkin sen kappaleen merkityksestä omaan elämääni ja myös syystä miksi hän teki kappaleen. Jos jotain kiinnostaa syy niin lukekoot netistä, en jaksa sitä tässä nyt selittää, kun ei kuulu edes aiheeseen.
Saaran ääni olisi kyllä kaunis, jos olisi hänelle sopivia kappaleita, mutta ikävä kyllä se sielukas syvyys on jotenkin kadoksissa. Kaikki on jotenkin niin teennäisen suurta. Jonkinlainen vasta enemmän nimeä saaneen taiteilijan nöyryys puuttuu. Ei tuossa vaiheessa voi vielä esittää suurta kun ei ole kovinkaan kuuluisa tai maailmanlaajuisia keikkoja ei ole. Eikä niitä biisejäkään.. Toi whatdoidon hokeminen ja tekotunteellinen voihkinta oli todella ärsyttävää. En ole Saaraa vastaan. Harmittaa vaan kun kaunis ääni menee hukkaan, kun ei ole lahjoja hyödyntää sitä oikein. Keskittyisi mieluummin siihen olennaiseen eli musiikkiin kaiken vouhotuksen sijaan ja antaisi jonkun muun kirjoittaa musiikkinsa niin voisi tullakin jotain menestystä. Niinhän sitä sanotaan, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.
No Fear on omakohtainen Saara-kappale. Vaatii nimittäin rämäpäistä uskallusta väittää itseään Suomen ensimmäiseksi julkilesboksi.
Saaralla ja Merillä on kulissiliitto. Jos tämä kappale kertoo Merin silmistä niin miettikää miten pyöreät ja hölmistyneen näköiset silmät sopii yhteen kappaleen mahtipontisen voihkinnan kanssa. Meri ei yhtään vastaa kyllä sitä millaisena Saara hänet ehkä päässään haluaisi kuvitella. Vaikea uskoa että heidän välillään ainakaan Saaran puolelta on mitään aitoa intohimoa.
Ketju on lukittu.
Minusta tossa biisissä ei ole kyllä mitään hittiainesta, vaan on niitä tasapaksuja jollotuksia, mitä Saara on tähänkin saakka tehtaillut. Pettymys. Oli toivonut ja odottanut paljon enemmän, kun vuosi on hehkutettu Warrenia, Los Angelesia Sonya, Warneria, Siaa ja Madonnan tiimejä ja muita suuria nimiä, mistä muusikko normaalisti vain pääsee haaveilemaan ja sitte tuloksena ja kaiken odotuksen jälkeen tulee sitä samaa mitä tähänkin saakka on jäänyt unohduksiin. Miksei Saara anna muiden hoitaa sävellyspuoli... Ei oo todellista...