Voiko yksiavioisuutta ja perinteisia perhearvoja kunnioittava oppia hyvaksymaan eronneen miehen menneisyyden haineen ja mahdollisine lapsineen ja ex-vaimon tapaamisineen?

Minä kunnioitan yksiavioisuutta ja perhearvoja, mutta mulle tuo yksiavioisuus tarkoittaa kyllä sitä, että erokin voi tulla, kun kaikki eivät valitettavasti ole niin kovin hyviä puolisoita. Uskoisin voivani ihan hyvin elää tyytyväisenä eronneen miehen kanssa, jos olis kunnon mies. Pakkohan sitä yhteyttä on siihen ex-vaimoonkin pitää lasten asioissa.

Työtähän se tietenkin vaatii, mutta usein joku omaa vakaumusta tärkeämpi syy (rakkaus, veli kertoo olevansa homo) saa ihmisen yrittämään muuttaa käsityksiään. Toisaalta kaikkeen ei ehkä omat voimat riitä, ja silloin vastaus ap:n kysymykseen on että ei voi. Jos esim joka kerta miehen lasten tullessa kylään menee makkariin itkemään kun ei voi koskaan saada ydinperhettä miehen kanssa, voi olla ettei ongelma selviä kovalla työlläkään.

jos mies on vaikka jätetty, kun vaimo lähti uuden onnen perään.



Sitten vois olla eri juttu, jos mies ite ois se joka aikoinaan jätti vaimon samasta syystä.



Eroja on niin monenlaisia ja toisaalta moni on ottanut myös omista mokistaan opiksi ja katuu katkerasti, että jätti puolison liian heppoisin perustein.