Olen "täyden kympin puoliso", haluatko kysyä jotain?

Olipa nolo juttu. Minulla on onneton suuntavaisto, mutta ei niin onneton, etten tiedä, mihin jätän auton. Autojen ominaisuuksia on kiva vertailla, mutta autojen huollot ei kiinnosta. Osaan tankata, täyttää pissapojan, tarkistaa öljyn määrän ja rengaspaineet, varata huollon ja katsastuksen, mutta kaiken muun jätän autohuollolle. Miehen kanssa mennään välillä autoliikkeisiin katselemaan ihan huvin vuoksi.

Mutta kiva tietää, että minä ja mies ollaan kumpikin kympin puolisoita. Vikoja ja toista ärsyttäviä piirteitä kummassakin on, mutta niillä ei näköjään ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Täyden kympin nainen tekee juttuja pyytämättä. Sitä yleensä kokee vain suhteen alussa. Nytkään ei suorista sanomisista huolimatta näytä tapahtuvan mitään. Sehän veisi hurjat 5-10 minuuttia hoidella aika pakottava halu.

Tietää ihan varmasti mitä mulla lievässä krapulassa tekee mieli.

Tuo oli joskus ihan kympin muija. Jestas se oli oikeasti mahtavaa.

Ongelma on se sun krapula, sitä nainen on vissiin nähnyt ihan liikaa ja on saanut haisevasta miehestä tarpeekseen.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tää hihittelevä muija on edes soittanut taksin, jos ei tiedä missä on?

Varmaan joku mies teki sen?

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on kotona täyden kympin puoliso.

Rauhallinen temperamentti todellakin auttaa asiaa, mutta ajattelen myös, että täyden kympin puolison elämänfilosofia Perusta on toinen.. Monen miehen elämä perustuu voittamiselle ja häviämiselle, elämässä aina pitää voittaa, koko elämässä on kyse siitä ja vallasta. Täyden kympin puoliso näkee asian eri tavalla.

Näin juuri. Minullekin vallan tai voittamisen tavoittelu ja häviämisen välttäminen tuntuvat hyvin vierailta asioilta, elämässä on tärkeämpiäkin asioita. Tietyllä tavalla haluan kyllä menestyä, mutta se on enemmänkin omien heikkouksien ja muiden vastoinkäymisten voittamista, eikä siinä kukaan muu häviä.

Ap

Selkeästi kolumnin kirjoittaja kirjoittaa omakohtaisista kokemuksistaan :D Hän ei muista mihin autonsa jätti ja osti autonsa värin perusteella. Ihme että on päässyt valtiotieteen tohtoriksi. Täydellinen uuno. Turha kumminkaan yleistää hänen näkemystään pöljästä naisesta meihin muihin naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Täyden kympin nainen tekee juttuja pyytämättä. Sitä yleensä kokee vain suhteen alussa. Nytkään ei suorista sanomisista huolimatta näytä tapahtuvan mitään. Sehän veisi hurjat 5-10 minuuttia hoidella aika pakottava halu.

Tietää ihan varmasti mitä mulla lievässä krapulassa tekee mieli.

Tuo oli joskus ihan kympin muija. Jestas se oli oikeasti mahtavaa.

Siltä varalta että olet vakavissasi: et saavuta mitään hyvää painostamalla naistasi johonkin mitä hän ei halua tehdä. Sinulla on varmaankin kaksi tervettä kättä (itse asiassa yksikin riittää), joten se vie hurjat 5-10 minuuttia ja ongelmasi on ratkennut.

Jos oikeasti välität naisestasi, voit sen jälkeen esim. käydä suihkussa ja tehdä hänen hyväkseen jotain.

Ap 

Teille, jotka keskitytte siihen, millainen nykynainen on autoilijana: en usko, että se oli kolumnin pointti.

Ymmärsin itse kirjoituksen niin, että kirjoittajalle tapahtui yllättävä asia X, jonka seurauksena hän koki itsensä noloksi, ehkä heikoksi ja epäonnistuneeksikin, ja hän arvosti sitä millaista kohtelua hän puolisoltaan tällaisessa tilanteessa sai.

Sillä, kumpi on mies ja kumpi nainen (vai ovatko molemmat samaa sukupuolta) ja mikä X on, ei ole merkitystä.

Ap

(Kuutonen taisi olla oikeassa.)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka keskitytte siihen, millainen nykynainen on autoilijana: en usko, että se oli kolumnin pointti.

Ymmärsin itse kirjoituksen niin, että kirjoittajalle tapahtui yllättävä asia X, jonka seurauksena hän koki itsensä noloksi, ehkä heikoksi ja epäonnistuneeksikin, ja hän arvosti sitä millaista kohtelua hän puolisoltaan tällaisessa tilanteessa sai.

Sillä, kumpi on mies ja kumpi nainen (vai ovatko molemmat samaa sukupuolta) ja mikä X on, ei ole merkitystä.

Ap

Ok. Minä en ole hauras munankuori, eikä ole miehenikään. Jos jompi kumpi meistä törttöilee, sen saa sanoa. Pikkujutut monesti huumorilla, isommista keskustellaan kuten aikuiset ihmiset. Ilkeäksi tai raivokkaaksi ei tarvitse heittäytyä, mutta hyssyttely ei todellakaan tulisi kysymykseen.

Vuosien varrelle mahtuu jos jonkinlaista mokaa ja möhläystä, meiltä molemmilta, aina niistä on kuitenkin selvitty puhumalla ja nauramalla ja sopimalla, että kyllä mä tästä yhdessä selvitään. Se on kumppanuutta, toisen "pelastajana" toimiminen ei.