Tempakka! TOivotteko lapsistanne lesboja?

Vierailija:

Eli otivotteko että tyttönne olisivat isoina lesboja? Ajattelin vain, että ainakin jokainen hetero toivoo, että oma lapsi olisi hetero

Älä kuule yleistä! Kaikki heterot eivät ole noin asennevammaisia kuin sinä. Minulle tärkeintä on se, että lapsesta tulee onnellinen. Onnellisuus puolestaan vaatii sen, että voi toteuttaa itseään. Kaapissa asuminen ei ole itsensä toteuttamista, joten jos on lesbo/homo, niin tuokoon sen rohkeasti esille.

Mitä tapahtuisi jos lapsestasi tulisi homo? Loppuisiko rakkaus siihen?

niin, etä lapsistani tulisi normaaleja. Mutta ei sitä ikinä tiedä...

eli mä en kyllä ole asenteellinen. Mun veli on homo, ja en todellakaan ole asenteellinen. Kysyin vaan ihan kauniisti, että miten he ajattelevat.

Ja kyllä taitaa olla aika erikoista, jos heteroäiti ei toivo lapsestaan heteroa. EI se tarkoita, etteikö hyväksyisi , jos lapsesta sitten tulisikin vaikka homo.

Mä ainakin toivon, että mun lapsista tulee heteroja , mutta kyse ei ole mistään asenteellisuudesta, vaan ajattelen vain sitäkin,e ttä lapset pääsis ehkä vähän helpommalla, kun ei tarvitse selitellä jne. MUTTA jos lapsista tulee homoja niin ei se mun rakkauteen vaikuta millään tavalla.



Samallalaillahan moni voi toivoa, että esim lapsi ei opiskelisi vaikka poliisiksi , kun se työ on vaarallista, tai että ei ala formulakuskiksi tai ettei ala harrastamaan jalkapalloa. Mutta sitten jos lapsi niin tekee, niin ei siinä mitään. Kai sitä toivoa saa????

Entä jos lapsesi on huippulahjakas? Sehän ei ole normaalia. Haittaako se?

Anteeksi kun ärähdin, mutta tällä palstalla törmää mitä kummallisimpiin ennakkoluuloihin ja olen jo ihan korviani myöten kyllästynyt niihin.



t. 2

jos ajatellaan, että lapsi tulee onnelliseksi oman seksuaalisen suuntautumisen johdosta, niin miksi ei saisi toivoa että lapsi on hetero? Vanhemmat tuskin voi siihen vaikuttaa, mutta kai tosiaan saa toivoa, että se onnellisuus tulisi heterosuhteessa?? Toivon myös,e ttä lapseni saavat puolison ja lapsiakin joskus, vaikka tiedän, että puoliso ja lapsetkaan eivät sitä onnea tuo, vaan voi olla onnellinen ilman puolisoa ja lapsia!

Vierailija:

Vierailija:

Eli otivotteko että tyttönne olisivat isoina lesboja? Ajattelin vain, että ainakin jokainen hetero toivoo, että oma lapsi olisi hetero

Älä kuule yleistä! Kaikki heterot eivät ole noin asennevammaisia kuin sinä. Minulle tärkeintä on se, että lapsesta tulee onnellinen. Onnellisuus puolestaan vaatii sen, että voi toteuttaa itseään. Kaapissa asuminen ei ole itsensä toteuttamista, joten jos on lesbo/homo, niin tuokoon sen rohkeasti esille.

Mitä tapahtuisi jos lapsestasi tulisi homo? Loppuisiko rakkaus siihen?

kyllä ap kuitenkin kuulostat aika asenteelliselta.. vaikka rakkauteen ei vaikuttaisikaan, toivot kuitenkin lapsestasi _mieluummin_ heteroseksuaalia. Minä taas en toivo mitään muuta kuin että lapseni löytää sen oikean rakkauden sitten aikuisena. Se, onko lapseni suuri rakkaus mies tai nainen, on minulle yhden tekevää.. Pääasia on, että joku rakastaa häntä ja toisin päin!



Enkä minä aio mitenkään kasvattaa lastani tiettyyn muottiin. Ideaalitilanne olisi se, ettei lapseni koskaan tarvitsisi tulla kertomaan, että hei äiti ja isi, mie olen lesbo vaan että sekin olisi sitten ihan itsestään selvää eikä semmoista tarvitse erityisemmin kertoa. Jos tykkää tytöistä, niin tykkää ja se on normaalia siinä missä pojistakin tykkääminen..

Vierailija:

kyllä ap kuitenkin kuulostat aika asenteelliselta.. vaikka rakkauteen ei vaikuttaisikaan, toivot kuitenkin lapsestasi _mieluummin_ heteroseksuaalia. Minä taas en toivo mitään muuta kuin että lapseni löytää sen oikean rakkauden sitten aikuisena. Se, onko lapseni suuri rakkaus mies tai nainen, on minulle yhden tekevää.. Pääasia on, että joku rakastaa häntä ja toisin päin!

Enkä minä aio mitenkään kasvattaa lastani tiettyyn muottiin. Ideaalitilanne olisi se, ettei lapseni koskaan tarvitsisi tulla kertomaan, että hei äiti ja isi, mie olen lesbo vaan että sekin olisi sitten ihan itsestään selvää eikä semmoista tarvitse erityisemmin kertoa. Jos tykkää tytöistä, niin tykkää ja se on normaalia siinä missä pojistakin tykkääminen..

Miksi ihmeessä ei saisi toivoa lapselle helpompaa elämää? Heteron elämä ainakin näillä minun asuinseuduillani on huomattavasti helpompaa kuin muuten suuntautuneiden. Mitä asenteellista helpomman elämän toivomisessa on? (Siis toki toivon vaikeuksiakin lapseni elämään, mutta ehkä kuitenkin muissa asioissa.)

ja paljon av-laisten juttuja lueskelleena tuntuu tosi usein siltä, että lapsemme pääsisivät helpommalla, jos sattuisivat hankkiutumaan suhteeseen jonkun toisen naisen kanssa.



Toisaalta Alliisa tässä juuri eräänä päivänä sanoi, että koko ajan uudet sukupolvet kasvavat " paremmiksi" kuin vanhat, esim. että meidän sukupolven naiset osaavat jo vaatia tasa-arvoa ja varmaan monille tämän päivän pikkupojille sukupuolten välinen tasa-arvo on enemmän itsestäänselvää kuin aiemmille sukupolville. Nykyäänkin näkee puistoissa paljon isiä lasten kanssa, toisin kuin vaikka omassa lapsuudessani, jolloin isät eivät paljonkaan osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon.



Olen siis tosi toiveikas ja toivon lähinnä sitä, että lapseni löytäisivät jonkun heille hyvin sopivan puolison, jonka kanssa keskinäinen rakkaus ja luottamus toimisi hyvin. Nähtäväksi jää, saanko vävyjä vai miniöitä, toivottavasti kuitenkin jompiakumpia! Yritän hyväksyä lasteni valinnat aikanaan =)

miten elämä heterona on helpompaa.

Oletteko te sitten joskus eläneet homon/lesbon elämää, kun noin hyvin tunnutte tietävän?



Minä olen lesbo, eikä minun elämäni ole sen vaikeampaa kuin kenenkään muunkaan. En elä kaapissa, kaikki sukulaiset tietävät minun seurustelevan naisen kanssa. Elämän helppous ja vaikeus on ensisijaisesti omasta asenteesta kiinni. En minä tee joka paikassa seksuaalisesta suuntautumisestani numeroa, mutta jos joku kysyy, voin tietenkin sanoa olevani lesbo. Se ei ole minulle vaikea asia.

ottamuksia, ja samanlaista näyttäisi olevan kuin ns. " tavallisissa" suhteissa.



Korjatkaa toki, jos olen väärässä!

Etenkään alkuvaiheessa, kun kukaan ei tiedä asiasta. Helpompaahan se on heterona kun ei tarvi kenellekään kertoa että tykkää miehistä, mutta homoutta joutuu kuitenkin aina jossain vaiheessa selittelemään ja siitä kertomaan.

nykyään, kun aiheesta puhutaan. Omassa lapsuudessani ei homoista puhuttu mitään (joskus haukuttiin tms.) enkä tiennyt homoseksuaalisuudesta pätkääkään. Heti kun aloin saada aiheesta tietoa, alkoi elämä lesbona olla helpompaa.