Nykyään ihmiset siis matkustelee vain valokuvatakseen

Jossain laulussakin asialle virnuillaan. "Jos ei sitä kuvata, onko sitä olemas?"

Mitä väliä sillä on? Miksi sua kiinnostaa, miten muut matkaavat?

Onhan esim. lintubongarit ja muut luontokuvaajat jo pitkään tehneet ulkomaillekin suuntautuneita kuvausmatkojaan

Nämä ns luontokuvaajat onkin pahimman sortin ankeita ukkoja. Usein insinöörejä Espossta, joiden elämä on makaronilaatikkoa, trikoopyöräilyä ja jorpakkoa.

Nykyään matkakohteita mainostetaankin "photogenic streetfood, colourful sitä ja tätä". 

Ai, itse ajattelen, että toinen on innostunut kuvaamisesta ja kauniista maisemista, kun lataa paljon kauniita kuvia reissuista.

En myöskään ajattele, että lapset/eläimet on hankittu kuvaamista varten, kun joidenkin Insta täyttyy lapsien/lemmikkien kuvilla. Ajattelen, että ihminen kuvaa itselle tärkeitä asioita ja kokee jakamisen iloa.

Mä olen matkustellut ulkomailla 70 -luvulta lähtien ja aina on ollut kamera mukana. Nyt on ihanaa kun voi ottaa satoja, jopa tuhansia kuvia ja valita kotona niistä upeimmat. En tosin laita niitä instaan kun mulla ei sitä ole.

Mulle matkan päätarkoitus on ihanat hetket ja niistä jäävä konkreettinen muisto (se kuva)

Entä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Nämä ns luontokuvaajat onkin pahimman sortin ankeita ukkoja. Usein insinöörejä Espossta, joiden elämä on makaronilaatikkoa, trikoopyöräilyä ja jorpakkoa.

Äitis oli makaroonilaatikko kun sua teki

Itse oon innokas kuvaaja ja matkoilla kuvaan paljon, mutta jaan kuvia lähinnä matkailusovustolle, missä niistä on ehkä hyötyä jollekin, joka suunnittelee matkaa kyseiseen kohteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ns luontokuvaajat onkin pahimman sortin ankeita ukkoja. Usein insinöörejä Espossta, joiden elämä on makaronilaatikkoa, trikoopyöräilyä ja jorpakkoa.

Pääasia kai, että ovat tyytyväisiä elämäänsä. Ehkä onnellisiakin.

On ihmiset ennenkin reissuillaan kuvanneet, ei vain ollut somea johon niitä julkaistiin.