Onko hauskaa olla hotellissa työn puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta menty n 100 yötä vuodessa.

Rutiinit tulleet tutuiksi.

Jaksan vieläkin ottaa esim päivälipun ja istua vaan bussissa, mikä menee ympäri kaupunkia. Siis illalla, kun työt ovat ohi.

Aina viim edellisenä päivänä ennen matkaa katson mitä kohteessa on nähtävää. Sinkkuna , yli 10 v sitten kävi tilanne, että henkilö sai kohtauksen museon ulkopuolella. Olin ekana auttamassa, soitin ambulanssin ja olin paikalla. Joku oli ottanut kuvan joka julkaistiin paikallislehdessä seuraavana aamuna.

Seuraavana päivänä toimistolla joku tunnisti minut kuvasta.

Olin ensimmäinen ulkolainen , joka oli heidän tietääkseen tullut edellisenä päivänä, käynyt kyseisessä museossa, saati sitten päässyt paikallislehteen.

Kysyttiin minun tarjousta ja se hyväksyttiin heti.

Siihen mennessä olin aina maksanut itse ensimmäisen yön. Tämän jälkeen, vein lehden töihin ja kerroin miksi voisin kaupat, pomo antoi luvan minulle aina tuoda koko laskun.

Työ jossa pitää itse maksaa työmatkalla ensimmäinen hotelliyö? Mitä helvettiä?

Vierailija kirjoitti:

Melko tylsäähän se mielestäni on. Kökötän hotellihuoneessa surffailemassa netissä ja tuijottamassa telkkaria tai lueskelen kirjaa. Toisinaan käyn sitten vaikka iltakävelyllä hotellin ympäristössä. Toisaalta näin introverttina osaan myös nauttia siitä että saan olla ihan yksikseni illan tai pari muutaman kerran vuodessa. En kuitenkaan mitenkään jaksaisi jatkuvaa matkustelua työn puolesta. Tiedän kyllä ihmisiä, kenelle matkatyöt sopivat mainiosti.

Nykyään on sentään netti ja hotelleissa useinmiten jo maksutta käytössä. Mutta ei tästä ole kauan aikaa kun netti oli maksullinen ylellisyys tai ei toiminut lainkaan. Silloin se hotellikuolema vasta iskikin pän näköä.

t. Reissumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiaisetkin maistuu jo kaikki samalta..

Minä kyllä veikkaan, että suurin osa syö kotonaan aina saman aamiaisen. Sinä voit tietysti olla poikkeus.

Kotona saa valita aamiaisensa. Joka paikassa ulkomailla ei ole seisovaa aamiaspöytää. Nenäsi alle saatetaan tuoda lämmin räiskäle joka täytetty kylmällä savukalalla. Saat valita haluatko teetä vai kahvia.

Omissa hommissa ei istuta palaverissa vaan ollaan työmaaolosuhteissa. Päivät alkaa usein niin aikaisen että en edes syö hotellin aamiaiasta, koska se alkaa liaan myöhään. Päivän eväät haetaan kaupasta. Työpäivät ovat usien pitkiä, sillä työt pitää saada tehtyä ja jos tulee hankaluuksia, niin päivä pitenee niin että homma tulee valmiiksi. On normaalia että hotellilla on niin myöhään että sen sitten vaan suihku ja nukkumaan että ehtii nukkua edes 7 tuntia.

Se on hyvin harvinaista että ehtisi tustumaan paikallisiin nähtävyyksiin. Toki sellaisiakin reissuja on että sunnuntai jää vapaapäiväksi, mutta silloinkin on usein niin väsynyt että mielummin rötväilee sängyssä.

t. Reissumies

Itse tykkään,töiden jälkeen ei tarvitse tehdä mitään,velttoilla vaan, katsoa töllöä,surffata netissä,käydä ravintolassa syömässä.

Hermolepoa ok-talo asumisesta,lapsista,kaikesta.

N:100 yöpymistä vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Siellä päiväni vietän siivoillessa. Ja en juhlisi kun tiedän miten epäsiistiä hotelleissa on. Kun ei ehditä siivota kunnolla. Paskabakteerit on joka puolella. Älkää nyt hyvät ihmiset juoko niistä laseista!!!!

Sorry, mutta mä juon! Kuten juon myös ravintoloissa, erilaisissa kokouspaikoissa, laivoilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta menty n 100 yötä vuodessa.

Rutiinit tulleet tutuiksi.

Jaksan vieläkin ottaa esim päivälipun ja istua vaan bussissa, mikä menee ympäri kaupunkia. Siis illalla, kun työt ovat ohi.

Aina viim edellisenä päivänä ennen matkaa katson mitä kohteessa on nähtävää. Sinkkuna , yli 10 v sitten kävi tilanne, että henkilö sai kohtauksen museon ulkopuolella. Olin ekana auttamassa, soitin ambulanssin ja olin paikalla. Joku oli ottanut kuvan joka julkaistiin paikallislehdessä seuraavana aamuna.

Seuraavana päivänä toimistolla joku tunnisti minut kuvasta.

Olin ensimmäinen ulkolainen , joka oli heidän tietääkseen tullut edellisenä päivänä, käynyt kyseisessä museossa, saati sitten päässyt paikallislehteen.

Kysyttiin minun tarjousta ja se hyväksyttiin heti.

Siihen mennessä olin aina maksanut itse ensimmäisen yön. Tämän jälkeen, vein lehden töihin ja kerroin miksi voisin kaupat, pomo antoi luvan minulle aina tuoda koko laskun.

Työ jossa pitää itse maksaa työmatkalla ensimmäinen hotelliyö? Mitä helvettiä?

Pahoittelen epäselvää kirjoitusta. Jos eka tapaaminen oli esim ma aamuna, vertailin hintoja ja otin lennot esim la tai su, sen sijaan kollegat tulivat vasta ma.

Su-ma yö meni vielä läpi, mutta ei la-su.

Käytin parinakin vuonna kesälomat pitkin vuotta, kun lähdin päivää aikaisemmin kohteeseen, tai tulin päivän, 2 myöhässä.

Nyt ollaan tiukempia, lomat pitää käyttää loma-aikana ja tietenkin perhe tarvitsee perheaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiaisetkin maistuu jo kaikki samalta..

Minä kyllä veikkaan, että suurin osa syö kotonaan aina saman aamiaisen. Sinä voit tietysti olla poikkeus.

Haha, jep. Kyllä kotiaamiainen aina voittaa persoonattoman hotelliaamiaisen munakokkeleineen, appelsiinimehuineen, pikkumakkaroineen, croissantteineen, pasteijoineen, leipineen, juustoineen, leikkeleineen.

Mitäs persoonallista sinä syöt aamupalaksi? 

Vähän riippuu aikataulusta. Jos hotellissa on aikaa vain käydä nukkumassa ja heti aamusta kiireellä asiakkaan luo/ kentälle tms, niin eipä siinä mitään erikoisen hienoa ole. Jos taas on  löysempi aikataulu ja esim. 1 iltapäivä aikaa käydä lähistöä tutkimassa/ syömässä ym., niin ihan kivaa se silloin on.

Ei ole sellaista hotellia tai maata että reissuhommat ois kivoja.

Minulla ainakin hotelliaamiainen on aina vaihteleva. Jos olen monta yötä peräkkäin, esimerkiksi yhtenä aamuna otan puuron, toisena munakokkelia ja kolmantena leipää ja jugurttia, kasviksia aina. En minä syö siellä sen enempää kuin kotonakaan paitsi että kasviksia tulee syötyä paremmin kuin kotona. Sekä Suomessa ainakin on paikallisiakin herkkuja. Rannikolla paljon kalavaihtoehtoja, Idässä  karjalanpiirakoita jne. Suomessa on mielestäni monipuolinen hotelliaamiainen ja löytyy kaikille jotain. Myös gluteeniton alkaa lisääntyä. 

Ulkomaalaiset kaverini ovat kehuneet paljon suomen aamiaista. Urheilijat, jotka matkaavat milloin missäkin, ottavat purkkeja ja pusseja mukaan, kun koskaan ei tiedä, mitä jossain hinkulandiassa saa. 

Jaa-a minusta toisaalta tylsää, toisaalta lomaa&lepoa kun ei tartte huolehtia mistään muusta kuin itsestään. Reissaan joku 60-80 päivää vuodessa ja hotellissa pääsääntöisesti vain nukun ja syön aamupalan (kunhan se kuuluu huoneen hintaan eikä vie päivärahaa puolikkaaksi) Joskus käyn salilla, mieluummin kävelemässä lähiympäristössä ulkoilmassa.

Mutta luksus on kaukana kun jossain halvassa murjussa (firman politiikka) syö jogurttia illalliseksi/iltapalaksi klo21 päivänä, joka on alkanut klo4

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta menty n 100 yötä vuodessa.

Rutiinit tulleet tutuiksi.

Jaksan vieläkin ottaa esim päivälipun ja istua vaan bussissa, mikä menee ympäri kaupunkia. Siis illalla, kun työt ovat ohi.

Aina viim edellisenä päivänä ennen matkaa katson mitä kohteessa on nähtävää. Sinkkuna , yli 10 v sitten kävi tilanne, että henkilö sai kohtauksen museon ulkopuolella. Olin ekana auttamassa, soitin ambulanssin ja olin paikalla. Joku oli ottanut kuvan joka julkaistiin paikallislehdessä seuraavana aamuna.

Seuraavana päivänä toimistolla joku tunnisti minut kuvasta.

Olin ensimmäinen ulkolainen , joka oli heidän tietääkseen tullut edellisenä päivänä, käynyt kyseisessä museossa, saati sitten päässyt paikallislehteen.

Kysyttiin minun tarjousta ja se hyväksyttiin heti.

Siihen mennessä olin aina maksanut itse ensimmäisen yön. Tämän jälkeen, vein lehden töihin ja kerroin miksi voisin kaupat, pomo antoi luvan minulle aina tuoda koko laskun.

En ymmärrä viimeisestä virkkeestä mitään.

On aika jees olla kuvausreissuilla jossain Mallorcalla. Boutique-hotelli ja aina joku maksaa illallisen hyvässä ravintolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta menty n 100 yötä vuodessa.

Rutiinit tulleet tutuiksi.

Jaksan vieläkin ottaa esim päivälipun ja istua vaan bussissa, mikä menee ympäri kaupunkia. Siis illalla, kun työt ovat ohi.

Aina viim edellisenä päivänä ennen matkaa katson mitä kohteessa on nähtävää. Sinkkuna , yli 10 v sitten kävi tilanne, että henkilö sai kohtauksen museon ulkopuolella. Olin ekana auttamassa, soitin ambulanssin ja olin paikalla. Joku oli ottanut kuvan joka julkaistiin paikallislehdessä seuraavana aamuna.

Seuraavana päivänä toimistolla joku tunnisti minut kuvasta.

Olin ensimmäinen ulkolainen , joka oli heidän tietääkseen tullut edellisenä päivänä, käynyt kyseisessä museossa, saati sitten päässyt paikallislehteen.

Kysyttiin minun tarjousta ja se hyväksyttiin heti.

Siihen mennessä olin aina maksanut itse ensimmäisen yön. Tämän jälkeen, vein lehden töihin ja kerroin miksi voisin kaupat, pomo antoi luvan minulle aina tuoda koko laskun.

En ymmärrä viimeisestä virkkeestä mitään.

Kirjoitusvirhe. Voisin pitäisi olla voitin. Henkilö sai kaupat lehtijutun takia. Hän vei lehden töihin ja kertoi tämän asian. Sen jälkeen pomo lupasi maksaa myös sen ensimmäisen yön. 

Jokunen matkapäivä vuodessa ja viihdyn hyvin hotellihuoneessa. Saatan mennä sinne makoilemaan vaikka olisi aikaa kiertää kaupunkia tai mennä salille. Ihan vaan siksi, että saan olla yksin rauhassa ja hiljaisuudessa päivän menojen jälkeen ja rauhoittua. Käyn suihkussa, kylvyssä, avaan telkkarin, läppärin ja kännykän ja datailen, soittelen, katson sarjoja ja joskus teen tietysti vähän työhommia. Sängyssä on puhtaat lakanat ja minibaarista saa halutessaan just sopivan pienen herkkupalan tai drinksun. Saatan tilata ruokaa huoneeseen, istun sängyllä tyytyväisenä syöden ja nautiskellen. Menen ajoissa nukkumaan ja aamulla syömään ja valitsen vain ruokia, joista pidän ja nautin enkä mitään terveellistä ja tylsää.

Voisin asuakin hotellissa jonkun aikaa. Toiset siivoaa ja vaihtaa petivaatteet, ruokaa ei tarvitse tehdä - sillä aamiaisella käytännössä pärjää vaikka koko päivän jos tankkaa kunnolla, kaikesta on huolehdittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta menty n 100 yötä vuodessa.

Rutiinit tulleet tutuiksi.

Jaksan vieläkin ottaa esim päivälipun ja istua vaan bussissa, mikä menee ympäri kaupunkia. Siis illalla, kun työt ovat ohi.

Aina viim edellisenä päivänä ennen matkaa katson mitä kohteessa on nähtävää. Sinkkuna , yli 10 v sitten kävi tilanne, että henkilö sai kohtauksen museon ulkopuolella. Olin ekana auttamassa, soitin ambulanssin ja olin paikalla. Joku oli ottanut kuvan joka julkaistiin paikallislehdessä seuraavana aamuna.

Seuraavana päivänä toimistolla joku tunnisti minut kuvasta.

Olin ensimmäinen ulkolainen , joka oli heidän tietääkseen tullut edellisenä päivänä, käynyt kyseisessä museossa, saati sitten päässyt paikallislehteen.

Kysyttiin minun tarjousta ja se hyväksyttiin heti.

Siihen mennessä olin aina maksanut itse ensimmäisen yön. Tämän jälkeen, vein lehden töihin ja kerroin miksi voisin kaupat, pomo antoi luvan minulle aina tuoda koko laskun.

En ymmärrä viimeisestä virkkeestä mitään.

Kirjoitusvirhe. Voisin pitäisi olla voitin. Henkilö sai kaupat lehtijutun takia. Hän vei lehden töihin ja kertoi tämän asian. Sen jälkeen pomo lupasi maksaa myös sen ensimmäisen yön. 

Pitäisi olla vähän muutakin. Välimerkit täysin hakusessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä päiväni vietän siivoillessa. Ja en juhlisi kun tiedän miten epäsiistiä hotelleissa on. Kun ei ehditä siivota kunnolla. Paskabakteerit on joka puolella. Älkää nyt hyvät ihmiset juoko niistä laseista!!!!

Sorry, mutta mä juon! Kuten juon myös ravintoloissa, erilaisissa kokouspaikoissa, laivoilla jne.

Mä otan ne lasit ja kupit ja pesen ne lavuaarissa käsin kuumalla vedellä. Samoin vessan lasit. Sitten käytän ja juon iloisesti.

Tajusin juuri, että teen hotellissa samaa mitä kotona: olen yksin, dataan ja luen tai katson telkkaa ja syön hyvin. Ei mitään ongelmaa.

Veikkaan et se hotellikauhu iskee pahiten niihin, jotka eivät kestä hiljaisuutta tai yksin olemista.

Pari ei niin kivaa kokemusta. Jouduin jakamaan viikon hotellihuoneen pomon kanssa. Pomo oli kyllä järkevä tyyppi, mutta silti. Toisen kerran olin taas viikon minihuoneessa tiukan budjetin takia kalliissa kaupungissa.