Nykyajan kilttityttö -opettajat eivät saa kuria luokkaan
Ei lapset ole miksikään muuttuneet aikojen saatossa. Aina on ollut alemman sosiaaliluokan huonosti kasvatettuja ja vähemmällä älyllä varustettuja lapsia ja hyvin kasvatettuja normaalilapsia, sekä muita alaspäin katsovia yläluokan lapsia. Suurin osa lapsista on ollut kuitenkin aina normaaleja, nykyäänkin. Ja luokalle on aina mahtunut pari häirikköä.
Nykyisin opettajat eivät vaan osaa pitää kuria. Osa kyllä pitää ja heillä ei ole luokan kanssa ongelmia. Outoa, että tpisella opettajalla sitten onkin ongelmia ihan saman luokan kanssa, minkä kanssa toinen opettaja pärjää vallan mainiosti.
Opettajat luulevat, että jatkuva wilmassa kotiin ilmoittelu on avain työrauhaan luokassa. Varmasti osaltaan voi auttaakin, mutta oppilaat näkevät sen ennemminkin kostona oppilaalle ja opettaja menettää kasvonsa ja auktroriteetin oppilaiden silmissä. Kummasti ne vähiten wilmassa ilmoittelevat opettajat pärjäävätkin työssään parhaiten.
Syy ei aina ole tässä ajassa ja lapsissa, joskus syy löytyy ihan sen opettajanpöydän takaa, taitamattomuudesta käsitellä lapsia.
Kommentit (34)
Keinot on viety, joten eipä jaksa niin kauheasti kiinnostaa. Halukkaat voivat ostaa tukiopetusta koulun jälkeen, jos eläintarhassa ei tullut opittua. Harmi niille ahkerille lapsille, joilla on vähävaraiset vanhemmat. No muistakaa äänestää paremmin ensi kerralla
Opettajat pitävät melua muka poikkeuksellisen vaativasta työstään, jotta totuus unohtuisi: erinomainen palkka yhdistettynä puolipäiväiseen työtuntimäärään ja kolmannes vuodesta lomia. Houkutteleva kombo.
Toisaalta itse työ paskaduuni: kestät 4 tuntia päivässä nonstop hälinää. Otat riskin, että koska vain voi tulla turpaan tai jopa kuula kalloon. Viisas opettaja huolehtii, että hallitsee itsepuolustustaidot. Opettajan toimivalta on syöty minimiin, ja oppilaat tietävät sen hyvin.
Pitääkseen lauman kurissa ja tilanteen hallinnassa, opettajan pitäisi olla karismaattinen estraditaiteilija, jolla on loppumaton varasto kaskuja ja viihdyttäviä temppuja. Koulutus valmentaa opettajaa todelliseen arkeen heikosti. Uhkailu, opettajien vanha keino, ei enää toimi.
Olen ollut itse opettana ja tunnen monta muuta. Suurin osa suhtautuu työhön kyynisesti, odottaa hartaasti lomia ja eläkepäiviä. Koiranviran jaksaa, kun on aikaa mielekkäälle omalle elämälle ja myös rahaa siihen. Vapaa-aikaa on niin paljon, että voi tehdä tuottoisaa ja kiinnostavaa kakkostyötä. Monet tekevätkin.
Ikivanhalla kiltit-tytöt-ei-pärjää-jorinalla ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa.
Tarvitaan 2 poliisia pitelemään häirikköä luokan edessä ja yksi rankaisemaan, kunnes kyyneliä on tullut tarpeeksi. Lapset oppivat kerrasta, eikä käsittelyä yleensä tarvitse uusia.
Vierailija kirjoitti:
Tavatkin on muuttuneet. Entiset kurinpidot on kiellettyjä. Luokasta ei saa poistaa ellei voi valvoa. Ja mitenpä valvot ja opetat hyvin ellei ole lasiseinäinen luokka? Meidän koulu on myös luopunut jälki-istunnoista.
Minä saan pidettyä luokan kurissa ja mulla on auktoriteettiä vaikka olen 150cm 26-vuotias hyvin kiltin näköinen nainen. Menen sillä keskitiellä ja oon luopunut siitä ehdoton kännykkäkielto mantrasta jota moni toistaa, koska se ei vaan toimi tähän sukupolveen, jolle se kännykkä on kasvanut käteen.
Mun linja on, että natseile ja esim. tehtäviä tehdessä saa kuunnella musiikkia kuulokkeilla, koska siitä ei oo häiriötä, mutta en myöskään oo turhan rento vaan mun oppilaat tietää että esim. tämä musiikkietu lähtee jos silloin ei kuunnella, kun minä puhun. Myöskään läksyjä en yleensä anna erikseen, ne tulee mitä ei tunnilla ehdi.
He myös tietävät, että vastuu oppimisesta on heillä, jos netti kiinnostaa enemmän niin se on vähän voi voi, mulla (=koululla) ei oo resursseja pitää tukiopetusta joka kerta, kun joku ei viitsi keskittyä. Toimii oikeastaan joka luokkaan ja hiljaisuus säilyy. Jotkut tuijottaa lähinnä vaan sitä luuria, mutta ovat silti hiljaa eivätkä häiritse muita.
Todellakin, oppilaiden mielistely, kelpo konsti saavuttaa oppilaiden suosio. Ei vaadita oikein mitään, annetaan oppilaiden touhuta vapaasti omiaan, läksyjä ei anneta, pidetään helpot kokeet ja annetaan hyviä numeroita.
Opettajakin saa rauhassa pyöritellä peukaloitaan ja miettiä omiaan. Tätä periaatetta soveltavat lukion opettajat havahtuvat epämiellyttävään todellisuuteen abivuonna. Kirjoitukset lähestyvät, tunnelma kiristyy. Viimeistään niissä paljastuu, jos oppilaat menestyvät heikosti, ja opettaja tietää saavansa osansa pettymyksestä, oikeutetusti.
Mutta ala- ja yläkoulussa opettajan lusmuilu menee huomaamatta. Myöhemmin elämässään oppilaat saattavat harmikseen todeta, että eivät oppineet jonkun opettajan aikana mitään. Myös opettajan, koulun tai koulutason vaihtuminen saattaa havahduttaa huomaamaan, että edellinen maikka oli lusmu.
Meillä lapsi on sanonut, ettei tunneilla ole tarpeeksi tekemistä. Kun tehtävä on tehty, pitää odotella pitkiäkin aikoja, että jotain taad tapahtuisi; opetusta, tai uusi tehtävä. Noidrn tyhjien ja toimettomien hetkien aikana jotkut turhautuu ja alkaa pulista ja jutella kaverin kanssa. Vastaus olisi varmaan enemmän tehtäviä ja tekemistä tunneille. Nopeimmille monisteita, mitä voivat tehdä, kum muut tehtävät on tehty. Tämähän on nähty urheiluseuroissakin, mitä pidempiä aikoja odottamista, niin pienimmillä lapsilla mielenkiinto herpaantuu muualle. Aktiivista tekemistä vaan koko ajan kaikille, niin ei ole aikaa turhautua.
Ennenvanhaan vanhemmilla oli aikaa lapsille. Oli isoja luokkia ja ei ollut häiriköitä. Kotona oli kuri ja järjestys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset todellakin ovat muuttuneet!
Millä aikaperspektiivillä uskot lasten muuttuneen? Itse aloitin 70-luvulla kouluni ja kyllä meillä möykättiin ja itketettiin opettajia.
t. opettaja
Nykyään sitä tuntuu tapahtuvan vähemmän kuin omina kouluaikoinani. Toisaalta opettajat eivät myöskään vedä oppilaita tukasta kuten 70-luvulla vaan osaavat hoitaa työnsä hyvällä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset todellakin ovat muuttuneet!
tekevät aikuisten tekoja ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. Aika alkaa loppumaan tästä maailmasta.
Vanhempien kuuluu kotona kasvattaa lapsensa niin, että opettajaa kuunnellaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan vanhemmilla oli aikaa lapsille. Oli isoja luokkia ja ei ollut häiriköitä. Kotona oli kuri ja järjestys.
Nykyään lapset saavat enemmän vanhempien aikaa ja huomiota. Ja todellakin oli häiriköitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vieläkin saa jättää jälki-istuntoon ja poistaa luokasta ja siirtää toiseen luokkaan (esim. naapuriluokkaan) opiskelemaan loppupäiväksi, jos omassa luokassa opiskelu ei suju. Opettajilla on myös mahdollisuus ehdottaa erityistapauksia erityisluokkiin, tai erityiskouluun, kyllä niitäkin vielä löytyy. Pahimmissa tapauksissa sairaalakoulu olisi ainut vaihtoehto mielestäni.
Ap
Nimenomaan ehdottaa!
Kiva kun oman lapsen luokalla oli erityiskoulupaikan saanut häirikkö joka ei lähtenyt koko peruskouluaikana sinne kun oli kiva panna toisten opiskelu *askaksi.
Paljon on opettajasta kiinni kuinka osaa lapsia käsitellä.Kaikki eivät sitä yhteishenkeä osaa rakentaa ja hyväksyä lasten erilaisuutta.Jokaikiseen poikien hölmöilyyn/ärsyttämiseen ei pitäsi puuttua.Pitäisi osata myös ottaa asioita huumorilla ja olla käytös opetuksenkin suhteen erittäin kunnianhimoinen ja pitkäpinnainen.
Voin heti todeta että minusta ei olisi opettajaksi.
Voin yrittää tehdä yhteistyötä, mutta selvästi luokan opettaminen ja vilkkaiden poikien kuriin saaminen onnistuu toiselta opettajalta paremmin kuin toiselta.Nämä opettajat joilta kuri ei syystä tai toisesta onnistu, mielellään yksilöoppilaassa sen vian näkevät.Laittavat reaaliajassa wilmaan pelkkää kielteistä palautetta ja itseään ruokkiva negatiivinen kehä on valmis.Muuttujia on kuitenkin erittäin paljon, lähtien neurobiologisista ominaisuuksista poliittisiin päätöksiin asti, eivätkä vanhemmat myöskään voi tulla kouluun valvomaan.Koulun tehtävä olisi kouluaikana saada oppilaiden käytös kuriin myönteisen käytöksen palkitsemisella ja sopivilla sanktioilla.Onhan tuohon nykypäivänä koulutuksia.
Joku tuolla ylempänä kirjoitti että aiemmin asiat olivat paremmin.
Aiemmin asiat ovat olleet lasten käytöksen suhteen juuri samalla tavalla.yhteiskunnalliset olot ovat muuttuneet ja tutkimustieto tarkentunut esim.häiriökäyttäytymisen syistä.
Minulla vilkas poika ja voitte olla kaikki varmoja että paras osaaminen mitä itsellä ollut on lapsille annettu ja annetaan edelleen.
On kuitenkin monia tekijöitä joihin ei voi millään tavalla vaikuttaa.Esim.perhepalvelut ovat hyvin eritasoisesti järjestetty eri kaupungeissa ja kunnissa, työllisyys tilanteet vaihtelevat, puolison kyky/kapasiteetti itsereflektioon voi olla huono . Rannalta on hyvä huudella ja jaella ohjeita kun merellä myrskyää.
Onneksi meillä kuitenkin niin paljon suojaavia tekijöitä että selviämme, mutta kenenkään perhe-elämää ja elämäntilanteita syvemmin tuntematta ei voi tuomita.
Vanhempien kasvatustaitojen puutteestakaan ei aina ole kyse ja vaikka olisikin, niin jos ympäristö ei tarjoa sopivaa tukea, niin se siitä sitten.
Oppilaista on tullut kärsimättömiä ja levottomia. Hetkeäkään ei kestetä pienintäkään odottelua tai tylsyyttä. Kaikki opetus tulisi olla sirkustemppuja, supermotivoivaa, henkilökohtaisesti räätälöityä jne. , jotta oppilas viitsii edes kynää ottaa käteen.
Ja mitä typerään aloitukseen tulee, suurin syy taitaa kuitenkin olla muuttuneet kurikäytännöt. Oppilasta ei enää saa seisottaa nurkassa tai nolata muuten, ei ole tapana solvata kaikkien kuullen, "laiskanläksyistäkin" vanhemmat heti inisevät ja pahoittavat mielensä. Luokasta ei saa edes poistaa sitä kaikkia häiritsevää mölisevää häirikköä vastuukysymysten vuoksi. Luokkaretkiltä tai vastaavista palkinnoiksi sopivista tilanteista ei saa jättää rangaistukseksi pois, joka ikinen häirikkö ja kiusaaja on aina oikeutettu niihinkin. Ihan käsittämätöntä. Kyllähän kotonakin monelta mukavuuksia evätään huonon käytöksen seurauksena. Meillä ei edes jälki-istuntoa voi antaa ilman järkyttäviä järjestelyjä, koska koulukuljetukset sanelevat mihin aikaan oppilas täytyy päästää kotiin.
Vanhemmat nakertavat pohjaa koulun sanomisilta vähättelemällä ongelmia ja opettajan sanomisia ja lykkäämällä ne lapsen sähläämiset tai heikon menestyksen aina opettajan syyksi. Ennen opetettiin kuuntelemaan ja tottelemaan, nyt puolustellaan heti lasta ja uskotaan ennemmin häntä kuin opettajaa, kuraattoria, reksiä ja terveydenhoitajaa. Koska tottahan se oma mussukka on luotettavin!