Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä sanoo että hiljaiset hyväksyjät ovat kiusaajia kun eivät uskalla puuttua kiusaamiseen
Opeopiskelija
26.10.2017 |
Itse olen jo aikuinen 24 vuotias nainen. Taustoista sen verran, että mua kiusattiin koko yläkoulun ajan. Haukuttiin nimillä, haukuttiin ulkonäköä jne. Pahinta oli se, että mulle huudeltiin "ammu ittes" aina ku avasin suuni tai tein jotain mikä oli muiden mielestä outoa.
Itse asiaan. Minulle tuli riita ystävieni kanssa viikko sitten kun ryhmäkeskustelussa tuli puheeksi, etten pidä sitä kiusaamisena jos ei halua olla jonkun kaveri tai jos ei puutu kiusaamiseen. Sain kamalan viharyöpyn päälleni siitä, että enkö pidä syrjintää kiusaaamisena. Totta kai pidän jos se on nimenomaan tarkoituksellista syrjintää eikä sellaista, että joku vaan sattuu jäämään yksin kun ei löydä omaa kaveriporukkaa. Yksi kaveri sanoi, että olen itse kiusaaja kun lukiossa välttelin ihmistä joka teki oloni kiusalliseksi (vaikka kerroin olleeni hänelle ystävällinen jos hän tuli juttelemaan).
No, minä sitten flippasin täysin koska tulkitsin sen niin, että nämä myös kiusatut kaverini pitävät kaikkia muita kiusaajina paitsi itseään. Jos ei uskalla puuttua, olet kiusaaja. Jos et mene tutustumaan yksinäiseen ihmiseen, olet kiusaaja. No sitten myönsin, että meni tunteisiin ja ihmiset ymmärsivät sen, mutta kukaan heistä ei pyytänyt anteeksi itse. Sitten lähdin pois keskustelusta.
Muutama päivä myöhemmin otin yhteyttä keskustelun parhaaseen kaveriini, sillä asia jäi häiritsemään. Yllätyksekseni hän sanoi, että koska hänellä on huonoja kokemuksia koulusta niin hän pitää myös sitä kiusaamisena jos ei uskalla puuttua kiusaamistilanteeseen tai ei uskalla kertoa opettajalle. Ymmärrän, että voi olla vähän katkera jos kukaan ei auttanut, mutta vaikka hänelle jäi paha mieli niin ei se nyt muista tee kiusaajija.
Osa ei vaan uskalla puuttua tai kertoa opettajalle. Osa taas pelkää sitä, että jos puuttuu, tulee itse kiusatuksi. Osa taas ei vaan näe, miten toista sattuu. Syitä on monia. Mutta kaverini piti heitä kaikkia kiusaajia. Hänen sanoin "lievempinä" kiusaajina kuin muita, mutta niin että he ovat silti kiusaajia. Ja hän ei muuttanut mieltään, vaikka sanoin että sillonhan itsekin olen ollut kiusaaja ja lähes koko koulu on silloin kiusaajia. Ja se, että kukaan ei ole tullut hänen viereen istumaan ruokalassa tai jotain ei ole kiusaamista. Nuoret haluaa vaan elää rauhassa siinä omassa tutussa kaveriporukassa. Ja esim. itse olin sosiaalisesti niin kömpelö, että ymmärrän täysin että joku vaivaantui seurassani kun ei tiedä mitä pitäisi sanoa.
Eniten mua ottaa pattiin tässä se, että mun kaverin mielestä niiden muiden ois pitäny parantaa hänen oloa silläkin kustannuksella, että niitä aletaan kiusaamaan. Että ei haittaa jos muut kärsii kunhan hänellä on hyvä mieli ja kavereita. Ja myös se, että ei löydetä itsestä mitään vikaa vaan kaikki jotka ei ole halunnut tutustua, on kiusannut. Tällaisen kuvan sain hänen sanomisistaan. Oman huonon kokemuksen ei pitäisi sumentaa näin paljon järkevää ajattelua. Ei ihmisiä nyt voi syyttää kiusaajiksi noin heposti. Jos terroristi hyökkää enkä uskalla mennä väliin niin tuleeko minusta terroristi? Vaikka olisinkin vaan lievä terroristi... Eihän tuossa ajattelutavassa ole päätä eikä häntää. Ja kiusaamisen virallinen määritelmäkin sanoo (mm. KiVa-koulu), että kiusaaminen on jatkuvaa tahallista toisen loukkaamista tai satuttamista.
Sori tuli tämmönen romaani, mutta mielellään siis kuulisin, että mitä ootte mieltä mun kaverin/kavereiden ajattelutavasta ja mikä teidän mielestä lasketaan kiusaamiseksi? Tä keskustelu ahdistaa mua ja en pysty uskomaan, että mun kaveri ajattelee tuolla tavalla. Se on mun toisiksi paras kaveri ollut jo 8 vuotta, mutta nyt tuntuu etten tunne sitä enää ollenkaan kun ajattelee noin itsekeskeiseksi eikä ajattele muita osapuolia.
Kommentit (28)
Sinulle, joka linkkasit KiVa linkin:
Itsekin lainasin sitä ja vasta sitten huomasin viestisi :D No mutta siis olen kyllä gradua ja pari tenttiä vajaa opettaja. Opettajana myös tiedän, että on todella vaikea tunnistaa se oikea kiusaaminen jos kaikki hiljaiset hyväksyjätkin on kiusaajia. Meidän koulussa tosiaan ei oikeen kukaan puuttunut kiusaamiseen muutamaa lukuunottamatta, tai sanotaan näin että meidän luokalla ja rinnakkaisluokalla ja olen kuullut parista muustakin luokasta. Onko silti kaikki oppilaat paitsi kiusatut tällöin kiusaajia? Ja tuossa kiva-koulun määritelmässä mainitaan erikseen ne, jotka ei uskalla kertoa. Heitä ei mainita siinä kohtaa kun määritellään mitä kiusaaminen on vaan siinä kohtaa miten laajalti sitä esiintyy.
Toki opettajana kannustan kaikkia kertomaan kiusaamisesta, mutta teen sen mielummin niin, että kuukausittain laitan laput eteen, johon jokaisen tulee kirjoittaa jotain mitä on huomannut. Eikä niin, että sanon, että "jos et puutu kiusaamiseen, olet itsekin kiusaaja". Semmoinen ahdistus ja ristiriita voi olla jollekin todella paha tunne, että pitäisi puuttua vasten omaa uskallusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin, opettajankoulutuslaitoksella nämä kaksi asiaa erotetaan keskenään ja hiljaisten hyväksyjien rooli tunnistetaan kiusaajista erikseen. Meillä ei oo hirveesti kyllä aiheesta puhuttu (pitäisi puhua enemmän), mutta se mitä on puhuttu niin ollaan kyllä pyritty löytää keinoja sille, miten hiljaisia hyväksyjiä sais aktiivisemmaks ilman, että heille tulee ahdistava olo. On kuitenkin opettajalta aika jyrkkää Vaatia sitä, että puututaan kiusaamiseen niin taitava opettaja keksii jonkun keinon, jolloin kiusaamiseen puuttuminen ei ole suoraa eikä sitä nähdä kanteluna. Kyllä mä ainakin olisin järkyttynyt jos mun lapsen opettaja sanoisi lapselleni, että olet itse kiusaaja jos et puutu kiusaamiseen. Varsinkin jos lapsi on ujo ja altis kiusaamiselle itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku makaa kadulla pahoinpideltynä, ja joku toinen vain kävelee ohi eikä tee mitään auttaakseen, ja uhri sitten kuolee vaikka olisi voinut avun kanssa selvitä, kyllä ohikulkija on vähintäänkin osasyyllinen kuolemaan.
Parempi vertaus on, olisiko satunnainen ohikulkija pahoinpitelijä jos ei puutu käynnissä olevaan pahoinpitelyyn ja ota riskiä siitä että saa itsekin osansa lyönneistä.
Koita ap hyväksyä ystäväsi erilainen mielipide, hänellä on siihen oikeus ja kiusaamistaustan takia tuollainen herkkyys asialle on jopa ymmärrettävää.
Minulle tuli pari vuotta sitten vastaan psykiatri, jonka mielestä koulussa ja ikkunan alla huutelu sekä kuuluvasti haukkuminen nöyryyttävällä seksuaalisella tavalla ei ollut kiusaamista. Kukaan ei ollut kuitenkaan töninyt tai piilotellut tavaroitani, niin ne oli kuulemma näkemyseroja vaan. Ja olin reilu 20-vuotias amk-opiskelija tapahtumien aikoihin. Psykiatrin ammatissa tarvittaisiin minusta enemmän empatiaa ja hienotunteisuutta, mutta jos siinäkin pärjää noin, sinun ystäväsi tulee pärjäämään varmasti traumoistaan huolimatta.
Onko ohikulkijan otettava riski siitä että saa osansa lyönneistä? Eikö ole mahdollista että hän kuitenkin puuttuu tilanteeseen esim. ilmoittamalla siitä eteenpäin eikä pelkästään hyväksymällä "ai jaa siinä taas pahnpidellään".
Ei mitkään puuttumiset meidän koulussa auttaneet niihin kiusaajiin kun koulun ilmapiiri oli surkea. Ystäväni ei useimmiten sanonut mitään kun minua haukuttiin, mutta ymmärrän sen hyvin, yksi tai kaksikaan ihmistä puolikasta räkättävää luokkaa vastaan ei ole mikään hyvä tilanne. Itse kun sanoin takaisin tai en reagoinut, lopputulos oli pitkällä tähtäimellä sama. Kuraattori jutteli kiusaajan kanssa ja sen jälkeen sanoi minulle, etten varmaan ymmärtänyt huumoria kun ei se pahalla kuulemma sanonut vaan vitsinä vain. Ja tunnetusti kiusaajien kanssa kuraattorin toimistossa vaan rupateltiin kun taas kiusatuille tuli ne kehityskeskustelut. Äitini ratkaisu asiaan oli olla välittämättä.
Ei joku sivullisen opettajalle kertominen olisi auttanut, monet opettajat tiesi jo. Ja terkkari ja kuraattori ja opo. Kyllä se tilanne yleensä on joten kuten tiedossa. Mutta onhan tuo kertominen toki parempi kuin ei mitään ja voi joskus tuoda muutosta tilanteeseen. Moni varmaan vaan tuntee loukkaavansa toisen yksityisyyttä jos kertoo tuollaisesta opettajille, kun paremmin se kiusattu tuntee oman tilanteensa.
Kannatan ihmisten auttamista ehdottomasti, nykyään uskaltaisin EHKÄ auttaa muita ja puuttua kiusaamiseen vaikka olenkin aika ihmisraunio. Kun joku olisi hakattuna kadulla auttaisin tietenkin miten turvallisesti pystyn. Mutta haavoittuvana lapsellisena teininä siellä vaarallisessa sosiaalisessa viidakossa jota myös yläasteeksi kutsuttiin? Kynnys olisi ollut huiman korkea.
Mutta ei pelon tai ymmärtämättömyyden takia hiljaa olo ole kiusaamista vaan pelkoa ja ymmärtämättömyyttä. Se mukana naureskelu ja muu oheiskiusaaminen erikseen.
Asun Englannissa ja lapsen koulussa on julisteet seinilla: Being a bystander shows that you agree with the bully! Eli jos et ole bullya vastaan olet hanen puolellaan. Yrittavat kai etta kaikki olisivat kiusaamista vastaan ja kiusaamiskulttuuri muutuisi kokonaan. Toivon, etta nain tapahtuu. Itse puutun kiusaamistilanteeseen jos sellaisen naen.
Päivitys alkuperäiseen riitaan:
Saatiin nyt sovittua toi jupakka ton kaverin kanssa ja muidenki kavereiden kanssa. Tultiin siihen tulokseen, että me suhtaudutaan tosi eri tavalla itse käsitteeseen kiusaaja. Mä nään sen niin, että se on melkeen rikollista ja vakava leima antaa toiselle. Ja että se voi vahingoittaa ihmistä joka on tarkoituksettomasti loukannut, jos hänelle tulee kiusaajan syytteet päälle. Ehkä muut oppilaat ei niin välitä kuka kiusaa ja kuka ei eikä aikuisenakaan, mut väitän et sit ku meillä on omat lapset niin oltaisi aika paniikissa jos koulussa käsitellään opettajan toimesta tapausta, jossa omaa lasta sanotaan kiusaajaksi semmosista syistä että tää lapsi on vaan halunnu suojella itseään.
Mun kaveri taas suhtautuu termiin "kiusaaja" paljon kevyemmin. Ja sanoi, että ymmärtää niitä jotka ei puutu kiusaamiseen jos ei uskalla. Ehkä jos tulisin asiassa puoleen väliin, voisin ajatella että hiljainen hyväksyminen on kiusaamista, mutta hiljainen hyväksyjä ei oo kiusaaja. En tiedä oonko tonkaan määritelmän kanssa ihan sinut mut tätä kautta yritän nyt ymmärtää mun ystävää. Että siinä missä mä voin antaa anteeks satunnaisii kiusaamisia ilman et annan henkilölle kiusaajan leimaa niin hän näkee sen niin, että jos kerranki kiusaat ni oot kiusaaja. Ja just että erotan kiusaamisen ja kiusaajana olemisen.
Se että mulle tuli paha mieli siitä, että sen mielestä muut saa kärsii hänen kustannuksella niin ei se sitä niin tarkottanu vaikka tulkitsin sen niin. Ku hän sit kuitenki sano et ymmärtää sen ettei hänen kiusaamiseen puututtu.
Lopulta tä menee siihen et aion noudattaa virallisten lähteiden määritelmiä siinä, ketä opettajana tulen kiusaajaksi syyllistämään enkä mututuntumaa. Ja luulisi että se on kaikille ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen omille lapsilleni sanonut että pysyvät erossa. Eivät ota osaa kiusaamiseen, eivätkä naura kiusatulle muiden mukana mutta eivät myöskään mene kiusatun takia hankkimaan itselleen ongelmia. Sellainen on hyvä että jos huomaa että kaveria kiusataan vaikkapa fyysisesti niin menee ja kertoo opettajalle tai yrittää ohjata kaverin muualle. Ei kenenkään tarvitse ottaa itselleen samaa kiusatun viittaa edes kaverin takia.
Vierailija kirjoitti:
Se, että valitsee seuransa, ei ole kiusaamista. Sen sijaan se, jos näkee vierestä, että toista kohdellaan ikävästi, eikä puutu siihen, on mielestäni melkeimpä pahempaa kuin se kiusaaminen itsessään, koska tällainen hiljaisten hyväksyjien lauma juurikin tekee sen kiusaajahäirikön toiminnasta siinä yhteisössä hyväksyttävää. Kiusaaja on pohjimmiltaan yksinäinen ja epävarma ja jos parikin siitä laumasta sanoisi, että älä tee noin, niin kiusaajalla olisi isompi kynnys jatkaa tätä negatiivista huomionhakuaan.
Kiusaajan haastamisen lisäksi voi myös mennä kiusatun tueksi, olla hänen ystävänsä, kuunnella häntä, jne. Sekin auttaa. Sen voi tehdä vaikka salaa kiusaajalta alkuunsa, jos kiusatuksi tuleminen pelottaa.
Hiljaisia hyväksyjiä pahempia ovat ainoastaan pääkiusaajan lakeijajoukko, joka osallistuu hieman kiusaamiseen ja yllyttää pääkiusaajaa toimintaansa ja pitää häntä jonkinlaisessa kingin asemassa.
Tässä tuli totuus, hyvin kirjoitettu teksti! Kiusaaja ja kiusaajan "hovi". Kuvottavia kaikki, varsinkin juuri nämä hiljaiset hyväksyjät. He nauttivat siitä, että saavat seurata kiusaamista sivusta, koska tietävät että eivät itse joudu kohteeksi. Pelkureita.
Alue: Aihe vapaa
Tässä ap:
En siis ole koskaan ajatellut, että se olisi ok, että kukaan ei puutu kiusaamiseen. Se vaan, että esim. "puuttua kiusaamiseen" ei toimi jos se on kiusaamista, että ei puutu kiusaamiseen, koska silloinhan kiusaaminen olisi myös sitä, ettei puututa siihen ettei joku puutu kiusaamiseen ja hetken päästä tajutaan, että koko koulu on tässä kiusaajia.
Hiljaiset hyväksyjät ehkä edistää kiusaamista, mutta onko ne nyt kiusaajia kuitenkaan kun eivät tarkoituksellisesti aiheuta toiselle pahaa?
KiVa-koulun kiusaamisen määritelmä:
"Kiusaamista on, kun yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan toistuvasti ja tahallaan pahaa mieltä. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua.
Toistuvuus tarkoittaa sitä, että sama oppilas joutuu yhä uudestaan muiden ilkeän tai vahingoittavan toiminnan kohteeksi. Kiusaaminen voi jatkua vuosiluokalta toiselle ja alakoulusta yläkouluun saakka. Tahallisuus merkitsee, että tekojen tarkoitus todella on loukata tai aiheuttaa harmia ja pahaa mieltä. ----
Tutkimusten perusteella systemaattisesti kiusatuksi joutuu10–20 % alakoulun ja 5–10 % yläkoulun oppilaista. Läheskään kaikki eivät kerro kiusaamisesta kenellekkään. Usein puhumisen esteenä on pelko kiusaamisen lisääntymisestä tai aiemmat kokemukset siitä, ettei kertominen kuitenkaan auta. Sen myöntäminen, että ei tule hyväksytyksi kavereiden parissa, on vaikea asia kenelle tahansa."
Eli kiusaaminen on tahallista. Jos toisen paha mieli on seurausta siitä, ettei uskalla puuttua niin se on inhottava seuraus, mutta ei sen ihmisen tarkoitus joka ei uskalla puuttua. Ja ainakin meidän koulussa puuttuminen ja kanteleminen vaan lisäsi kiusaamista niille jotka puuttui. Onko se sitten parempi, että yhden kiusatun sijaan niitä on hetken päästä kuusi? Ehkä ne löytää toisensa ja niillä ois kavereita joo, mutta en kyllä itse vaatisi lapsilta sitä, että pilaavat omat kouluvuotensa siksi, että jollekin toiselle tulee parempi mieli.