Miksi puhutte itsestänne kolmannessa persoonassa

Olen nyt jo muutamia vuosia kuunnellut aivan ymmälläni, kun aikuiset puhuvat lapsille itsestään käyttäen yksikön kolmatta persoonamuotoa (hän). Siis esim. kaupassa äiti sanoo: "Nyt äiti ei jaksa tuommoista!". Koulussakin käydessäni olen kuullut, kuinka opettajatkin, siis korkeasti koulutetut ihmiset, sanovat lapsille vaikkapa: "Ope on laittanut monisteet valmiiksi".

En todellakaan ymmärrä tällaista kielenkäyttöä. Kyllähän lapset varmaan tajuavat muutenkin, kenestä on kysymys, vaikka omaa sosiaalista roolia ei koko ajan korostettaisikaan. Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että etpä sinä tiedä, kun ei sinulla varmasti ole omia lapsia, niin vastaan että ei olekaan. Olen kuitenkin ollut tekemisissä sekä siskoni että veljeni lasten kanssa, ja heille on ollut ihan pienestä saakka selvää, kuka on kulloinkin tämä "minä", josta puhutaan. Oikeastaan voisi ajatella, että lässyttämisestä voi olla jopa haittaa puheen ja kielen kehitykselle, kun lapsi ei kuule käytettävän minä-muotoa lainkaan. Olen ainakin joskus kuullut, että lapsen kehitystä arvioidaan juuri esim. sen mukaan, osaako hän jo käyttää itsestään yksikön ensimmäistä muotoa eikä nimeä. Tuntuu jopa koomiselta, että vanhemmat saavat lässyttää, mutta lapset eivät.