Lue keskustelun säännöt.
Mies komentaa kovasti vain yhteisiä lapsia, niin kuin kuuluukin, mutta omaa lastaan ei IKINÄ ihan sama mitä tekisi.
Epäreiluus
24.10.2017 |
Miten saan miehen ymmärtämään ettei se ole reilua että kaikki tekee joskus typerää mutta vain kahdelle näyttää hermostumisensa aidosti jos on joutunut vaikka sata kertaa sanomaan samasta asiasta. Oman lapsen kohdalla sanoo joka asiaan että ei se nyt niin iso asia ollut että tarvitsee hermostua mutta kun toinen tekee jotain niin hermot on pinnassa. Ymmärtää yhdeltä mitä vaan ja aina on itsehillintää, on sanonutkin että hänellä ei tunnu sisällä mitään jos lapselle joutuu sanomaan monta kertaa, kiusaa toista jatkuvasti, tekee muuta pöljää mikä ei vaan lopu vaikka vähän väliä muistuttaa...miehellä ei kuulema tunnu niin ei sitten hermostukaan lapselle. Lapsi on jo oppinut että isää ei kiinnosta aidosti hänen tekemät mokat ja tietää ettei hermostu missään vaiheessa niin osaa hyödyntää sitä. Aina löytyy joku selitys miksi muut ärsyttää aidosti mutta yksi ei...vaikka muut tekisi samaa mitä isompi teki ollessaan saman ikäinen. Tämä on jatkunut jo vuosia...ja alkaa tulla mitta täyteen jos mies ei tajua että jokaiselle lapselle pitää laittaa raja ja kaikkia pitää komentaa kun ovat sen ansainneet. Miehen mielestä vaan hänen lapsi ei ole ansainnut...vuosiin...mutta muut senkin edestä.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uli uli uusperheestä kajahtaa taas
Jokainen lapsi on yksilö ja heihin syntyy erilainen tunneside. Kaikka ei voi myöskään kasvattaa samalla tavalla, kun kaikki ei ole samanlaisia yksilöitä. Ehkä tämän yhden kanssa pärjää vähemmällä kurila.
Tai sit kyseessä on, ettei välitä lapsesta, eikä ole kiinnostunu asettamaan hälle myöskään rajoja. Aikuisena tämä lapsi todennäköisesti tuntee, ettei isä ole hänestä välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Uli uli uusperheestä kajahtaa taas
Ja yllätys, että vika on miehen lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sit kyseessä on, ettei välitä lapsesta, eikä ole kiinnostunu asettamaan hälle myöskään rajoja. Aikuisena tämä lapsi todennäköisesti tuntee, ettei isä ole hänestä välittänyt.
Välinpitämättömyyskin on tunneside.
Yhteiset ja omat lapset?
Eivätkö nämä "yhteiset" ole omia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sit kyseessä on, ettei välitä lapsesta, eikä ole kiinnostunu asettamaan hälle myöskään rajoja. Aikuisena tämä lapsi todennäköisesti tuntee, ettei isä ole hänestä välittänyt.
Välinpitämättömyyskin on tunneside.
Sotakin on rauha, mut aika hiton huono sellanen.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset ja omat lapset?
Eivätkö nämä "yhteiset" ole omia?
Vai onko ne kaikki yhteisiä, mut ei saman henkilön kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uli uli uusperheestä kajahtaa taas
Ja yllätys, että vika on miehen lapsessa.
Vika ei ole lapsessa vaan miehessä kun ei komenna. Eikä komentamattomuuden syy ole että yhden kanssa pääsee helpommalla kun samallalailla on toheltanut kun muutkin tekee samassa iässä, mutta yhden kohdalla ne ei vaan ärsytä. Ja nykyäänkin on syytä komentaa kaikkia mutta yhtä mies ei komenna verrattuna toisiin vaikka yhtä paljon kaikki mokaa vuorollaan.
Eikä kuulema arastele tai hyvittele mitään, ollaan oltu yhdessä jo 12 vuotta. Siksi tämä ihmettyttää vuosi vuodelta enemmän. Mies sanoo ettei tunne sisällään sellaista että saisi aikaan komentaa. Vaikka syytä olisi, ja komentaa muita
Aika tyypillistä eron hyvittämistä lapselle.