Jos joku levittäisi teistä perättömiä juoruja, mitä tekisitte?

Ei kannata poliisin juttusille mennä.Riittävästi jos ei ole kunnon todisteita.Asiat voi lopulta kääntyä miten päin vain lopulta.lopulta saatat joutua itse sinne oikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty niin. En oikein voinut tehdä muuta, kuin eristäytyä kotiini ja rajoittaa kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa minimiin. Sometuksen lopetin kokonaan. Tämä palsta taitaa olla ainoa, johon voi kirjoitella ilman leimatuksi ja mollatuksi joutumista (kai joku kateellinen niistä valheiden levittäjistä on tännekin hakkeroitunut ja tutkii mitä kirjoitan...mene ja tiedä).

Oletko niitä Tilajakomon trollitehtaan eristätyneitä :)? Hahhaa miten läpinäkyväätaas

nil/5

Ei kiinnosta. Oikeasti. En ole tunnettu henkilö, en politiikassa eikä minulla ole "julkista minää". Puhukoon kukin mitä haluaa.

Puskaradiolta lähtee kieli ja varkaalta sormet.

T: Häjy

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta. Oikeasti. En ole tunnettu henkilö, en politiikassa eikä minulla ole "julkista minää". Puhukoon kukin mitä haluaa.

Kyllä jokaisella ihmisellä on maine ja kunnia ja sen kunnian mennessä yleensä maine kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty niin. En oikein voinut tehdä muuta, kuin eristäytyä kotiini ja rajoittaa kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa minimiin. Sometuksen lopetin kokonaan. Tämä palsta taitaa olla ainoa, johon voi kirjoitella ilman leimatuksi ja mollatuksi joutumista (kai joku kateellinen niistä valheiden levittäjistä on tännekin hakkeroitunut ja tutkii mitä kirjoitan...mene ja tiedä).

Oletko niitä Tilajakomon trollitehtaan eristätyneitä :)? Hahhaa miten läpinäkyväätaas

nil/5

Mikä osa kirjoituksessani jäi epäselväksi? En ole trollitehtaalla, enkä tilajakomossa, mitä ikinä tuo tarkoittaakaan. Olen yksityinen ihminen suomalaiselta pikkupaikkakunnalta, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Musta levitettiin ilkeämielistä juorua, jota tosin kukaan ei uskonut, koska se oli niin kaukaa haettua. Lopulta juorun levittäjä itsekin myönsi keksineensä asian. Parasta tässä on se, että vaikka juoru oli hänen keksimänsä, asia oli oikeasti totta.

Jos on vaikkapa jehovantodistaja Hgistä ja Tampereella aletaan juoruta, että petät miestäsi niin ei paljon naurata. Teko on tuomittava ja se lähtisi leviämään kulovalkean tavoin juoruna pitkin yhteisöä. Eli kyllä tietyissä tilanteissa voi saada paljon vahinkoa aikaan.

Tämä on aina hankalaa, sillä jos kerrot jotain mitä olet kuullut niin ei tee siitä totta. Saahan sitä kertoa, että olen kuullut tällaista, en tiedä onko totta. Mitä poliisikaan voi juoruille. Tiedän ainakin muutaman paikallisen juorukellon, ja heille puhun hyvin suppeasti, mitä työn kautta on puhuttuva. Luulevat, että voin potilaista juoruta.

Jaa,a mitäpä tässä voi tehdä? Sopeutua. Itkeä itkunsa. Kävipä niin että ystävä, jonka lapsen kummi olen, sai päähänsä että olen häneltä miestä viemässä, hänen parisuhdettaan tuhoamassa.

Ei mitään totuuden häivää koko jutussa. Mutta miten katkaista juoruilta siivet? Ihan tässä oman mieheni kanssa elelen, en voi ottaa kummilapseen edes yhteyttä, koska juttu vain pahenisi.

Juoruilta voi olla ikävät seuraukset. Ainakin tämä ystävyys on historiaa.

Minulta meni juorujen takia ystävä, koska riitauduimme kun hän ei suostunut kertomaan kuka juoruja levitteli. Paikkakunta oli pieni ja sain jopa työssäni kuulla juorujen seurauksia. Olin raskaassa elämäntilanteessa, eikä sitä helpottanut tämä suuren suuri juoru jonka mukaan tapailin erästä miestä - olin naimisissaoleva ja mieheni sairasti vakavasti tuolloin. Lopulta jouduin jäämään sairauslomalle burnoutin vuoksi.

En jaksanut menetellä asian suhteen mitenkään muuten, kuin että jättäydyin tietyistä riennoista pois ja katkesi välit ystävään. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu tosi hurjalta, miten iso porukka voi yhtäkkiä ottaa hampaisiinsa täysin tuntemattoman henkilön ja kuittaille julkisesti asiasta josta eivät tiedä mitään ja joka ei heille edes kuulu.