Miksi teit abortin?

Ikää oli aborttiin päätyessäni 43, takana 2 raskautta joista jälkimmäisessä raskausmyrkytys ja lääkärin mukaan riski saada raskausmyrkytys uudessa raskaudessa oli selvästi kohonnut verenpainetaudin vuoksi. Sterilisaatio petti - olin siis jo aiemmin tullut siihen tulokseen että ei enää lapsia. Enkä halunnut lasta miehen kanssa joka olisi ollut lapsen isä. Eiköhän tuossa ollut riittävästi syitä?

Koska olin vasta yhdeksäntoista, vasta aloittanut opinnot, kondomi petti poikaystävän kanssa. Poikaystävä ei halunnut vielä sitoutua. Tiesin että jos hankin lapsen yksin, minulta jää ammatti saamatta eikä ole ketään tukena, ei esim sukua. Olisin pilannut sekä oman että lapsen elämän.

Ei ole hetkeäkään käynyt mielessä ettenkö tehnyt oikein. Nykyään minulla on yksi lapsi josta pystyn yksinhuoltajana pitämään varsin hyvin huolta, kun sain hankkia sen ammatin.

Olin 16-vuotias ja käytin e-pillereitä. En ollut valmis äidiksi, 10 vuotta myöhemmin olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut rahaa elättää syntyvää lasta.

Ei Suomessa kenenkään tarvitse tehdä aborttia tästä syystä. Yhteiskunta onneksi tukee tässä tilanteessa niin, ettei tarvitse abortoida tai antaa lasta sen synnyttyä pois, vaikka ei olisikaan itsellä tarpeeksi rahaa elättää.

Selvästi et puhu kokemuksesta. Kaveri tuli yllättäen raskaaksi kesken opiskelun. Ei saanut kelasta mitään, koska opintolainalla piti pärjätä. Olisivat molemmat olleet nälässä ellei ystävät ja sukulaiset olisi auttaneet. Opinnot olisi myös keskeytyneet.

Minusta erittäin hyvä ja vastuullinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua lasta, täytyy huolehtia ettei tule raskaaksi.

Sori, elämä selibaatissa ei ollut minua varten. Nimim. ei saanut steriä ja gynen mukaan "aivan yhtä varma" kierukka petti. Nyt mieheltä on piuhat poikki ja eipä tarvitse murehtia enää.

Minulla sterilisaatio petti noin vuosi operaatiosta, valitsin abortin koska en halunnut enää lapsia.

Koska en halunnut lasta, en halua olla äiti, en halua mitään lapsiperhe-elämään liittyvää.

Esikoinen silloin 2 v, juuri alkanut ulosotto (käyn kyllä töissä) ja suhde mieheen (lapsen/lapsien isä) heikolla tolalla. Halusin ruveta maksamaan uo:n velkoja kunnolla 600-800 e/kk jotta pääsisi niistä nopeasti eroon. Ja esikoinen sen verran vilkas että koin jo siinä vaiheessa olevani aika äärirajoilla velkojen aiheuttaman stressin ja vilkkaan lapsen kanssa, että keskeytys tuntui järkevimmltä ratkaisulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut rahaa elättää syntyvää lasta.

Ei Suomessa kenenkään tarvitse tehdä aborttia tästä syystä. Yhteiskunta onneksi tukee tässä tilanteessa niin, ettei tarvitse abortoida tai antaa lasta sen synnyttyä pois, vaikka ei olisikaan itsellä tarpeeksi rahaa elättää.

Selvästi et puhu kokemuksesta. Kaveri tuli yllättäen raskaaksi kesken opiskelun. Ei saanut kelasta mitään, koska opintolainalla piti pärjätä. Olisivat molemmat olleet nälässä ellei ystävät ja sukulaiset olisi auttaneet. Opinnot olisi myös keskeytyneet.

Minusta erittäin hyvä ja vastuullinen syy.

Ei todellakaan tarvitse pärjätä opintolainalla pelkästään. Saa myös äitiyspäivärahan, lapsilisän, sekä pääsee opiskelijan asumistuen parista laajemmin asumista korvaavan yleisen asumistuen pariin. Lisäksi sosiaalitoimisto auttaa erityistarpeiden tullen. Ei tässä maassa sentään vielä äitejä ja lapsia nälkään ja viluun jätetä, kunhan ymmärtää hakea apua.

En ollut 15-vuotiaana valmis äidiksi. Olisin kyllä ehtinyt täyttää 16 ennen lapsen syntymää, mutta ei se minua sen valmiimmaksi tehnyt.

Up

-olin 21v ja 8vk pitkällä kun sain tietää. Olin seurustellut vasta kuukauden ajan poikaystäväni kanssa ja raskaus oli täysi vahinko

-minulla oli koulut vielä ihan kesken

-poikaystäväni halusi ehdottomasti abortin ja koitti painostaa ja manipuloida minua siihen vaikka sanoin heti alkuun etten halua tehdä aborttia

-olin todella pelokas ja ahdistunut koko tilanteesta ja omantunnon vapauden takia rukoilin keskenmenoa ja koitin aiheuttaa keskenmenon itse

-en antanut itseni edes harkita lapsen pitämistä, se tuntui jotenkin kaukaiselta ajatukselta, vaikka jälkeenpäin ymmärrän että lapsen pitäminen olisi ollut oikea ratkaisu

-isoimpia syitä oli elämäntapani, käytin huumeita joka viikonloppu kunnes sain tietää raskaudesta (ei pelkästään kannabista vaan vahvempaakin: sieniä, ekstaasia, amfetamiinia ainakin ja olin juonut vähän alkoholia myös) hain tietoa netistä ja joka paikassa luki että ensimmäinen raskauskolmannes on kriittisin sikiön kehityksen kannalta. Pelkäsin, että se ei syntyisi terveenä huonojen valintojeni takia

-minulla alkoi olla kiire saada keskeytys koska viikkoja oli jo yhtenä kertyä siihen mennessä kun soitin ja pyysin keskeytystä

-olin kokoajan epävarma ja muutin mieltäni mitä aion tehdä. En saanut lainkaan tukea keneltään lapsen pitämisen kannalta. Ainut tuki jonka sain oli kun ystäväni kertoi omasta abortistaan ja kehoitti minua "tee se äkkiä kun vielä kerkeät"

Nyt vuosia myöhemmin kärsin erittäin voimakkaasti henkisesti siitä, että tein abortin. Olen ollut abortin takia itsetuhoinen ja syvästi masentunut. Asia on mielessäni joka päivä ja kadun sitä paljon.

Elämäntilanteeni on muuttunut paljon. Olen nykyään naimisissa ja meillä on suunnitellusta raskaudesta alkunsa saanut ihana lapsi. En käytä enää yhtään mitään päihteitä ja käyn terapiassa. En tule koskaan antamaan itselleni kokonaan anteeksi, mutta minun on pakko yrittää pärjätä elämässä perheeni vuoksi.

Koska en halunnut olla tummaihoisen yksinhuoltaja, silloin se olisi ollut tuomio lopullisesta yksinäisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

-olin 21v ja 8vk pitkällä kun sain tietää. Olin seurustellut vasta kuukauden ajan poikaystäväni kanssa ja raskaus oli täysi vahinko

-minulla oli koulut vielä ihan kesken

-poikaystäväni halusi ehdottomasti abortin ja koitti painostaa ja manipuloida minua siihen vaikka sanoin heti alkuun etten halua tehdä aborttia

-olin todella pelokas ja ahdistunut koko tilanteesta ja omantunnon vapauden takia rukoilin keskenmenoa ja koitin aiheuttaa keskenmenon itse

-en antanut itseni edes harkita lapsen pitämistä, se tuntui jotenkin kaukaiselta ajatukselta, vaikka jälkeenpäin ymmärrän että lapsen pitäminen olisi ollut oikea ratkaisu

-isoimpia syitä oli elämäntapani, käytin huumeita joka viikonloppu kunnes sain tietää raskaudesta (ei pelkästään kannabista vaan vahvempaakin: sieniä, ekstaasia, amfetamiinia ainakin ja olin juonut vähän alkoholia myös) hain tietoa netistä ja joka paikassa luki että ensimmäinen raskauskolmannes on kriittisin sikiön kehityksen kannalta. Pelkäsin, että se ei syntyisi terveenä huonojen valintojeni takia

-minulla alkoi olla kiire saada keskeytys koska viikkoja oli jo yhtenä kertyä siihen mennessä kun soitin ja pyysin keskeytystä

-olin kokoajan epävarma ja muutin mieltäni mitä aion tehdä. En saanut lainkaan tukea keneltään lapsen pitämisen kannalta. Ainut tuki jonka sain oli kun ystäväni kertoi omasta abortistaan ja kehoitti minua "tee se äkkiä kun vielä kerkeät"

Nyt vuosia myöhemmin kärsin erittäin voimakkaasti henkisesti siitä, että tein abortin. Olen ollut abortin takia itsetuhoinen ja syvästi masentunut. Asia on mielessäni joka päivä ja kadun sitä paljon.

Elämäntilanteeni on muuttunut paljon. Olen nykyään naimisissa ja meillä on suunnitellusta raskaudesta alkunsa saanut ihana lapsi. En käytä enää yhtään mitään päihteitä ja käyn terapiassa. En tule koskaan antamaan itselleni kokonaan anteeksi, mutta minun on pakko yrittää pärjätä elämässä perheeni vuoksi.

Se vammainen lapsi voi syntyä, vaikka ei olisi käyttänyt mitään aineita, lääkkeitä, alkoholia... Kun se vaan sattuu joku tekijä ennen 11. raskausviikkoa, vaikka yhden päivän oksennustauti tai sitten ei sitäkään.

En halunnut kolmatta lasta eikä siihen olisi ollut varaa. Taloudellinen tilanne parani pian raskausenkeskeytyksen jälkeen, kun sain työpaikan. Hirvittää ajatellakin miten meidän olisi käynyt jos olisin tehnyt vielä yhden lapsen. Raskauden keskeytys oli suunnaton helpotus ja paras päätös elämässäni.

Minultakaan muuten ei kyselty, haluanko tulla raskaaksi. Eikä mies kertonut käyttääkö ehkäisyä.