Lue keskustelun säännöt.
Oletteko törmänneet tällaiseen auttamiseen?
19.10.2017 |
Mun perheellä on jo jonkin aikaa ollut aika hankalaa mun fyysisten sairauksien takia (olen yh).
On hyvä että olemme saaneet apua tuttavien toimesta. Olen kuitenkin ihmetellyt, että multa on todella harvoin kysytty, millaista apua tarvitsisimme. On tarjottu huonekaluja, on tilattu sanomalehti kotiini kysymättä (!), on etsitty lapselle polkupyörää, on tarjouduttu minulle seurauksi kuntoutukseen jonne mieluiten menen yksin, on keksitty lapselle uusi harrastus ja mietitty sinne kyydit ja välineet ennen kuin ideaa on esitetty minulle, on toivotettu tsemppiä ja yritetty olla häiritsemättä.
Jos minulta olisi kysytty, mitä tarvitsemme, olisi tulos hyvin erilainen: olisin pyytänyt, että joku ulkoiluttaa lasta välillä, ihan vaan potkimaan palloa, pyöräilemään tai jotain. Olisin pyytänyt rästilaskun maksettavaksi ja sille velalle paljon takaisinmaksuaikaa. Olisin tarvinnut kyytiä kauppaan ja kantoapua.
Tuntuu, että nyt siitä avusta - ja avusta kieltäytymisestä - on välillä paljon enemmän päänvaivaa kuin siitä, että olisi yksin yrittänyt kokonaan pärjätä. Ja kuitenkin on autettavalta vähän outoa sanoa - ei kiitos, voisitko peruuttaa sen lehtitilauksen kun en edes jaksa kantaa sanomalehtiä, ja emme tarvitse uutta harrastusta, mutta kaupasta tarvisi kantaa kaikkea painavaa.
Monelle ihmiselle rajojen asettaminen on muutenkin vaikeaa, sitten vaikeassa elämäntilanteessa sitä joutuu vielä harjoittelemaan ein sanomista ja hiomaan kommunikointitaitojaan. Se on uuvuttavaa!
En ole epäkiitollinen avusta, joten ne kommentit voisi jättää. Ihmettelen vaan, mistä tämä johtuu. Olenko jotenkin sen tyyppinen ihminen, että toiset luulevat minusta, että en osaisi sanoa mitä apua kaipaisin? Osaisin kyllä. Vai onko tämä yleistä, että ihmiset käyttäytyvät näin, ja jos, niin mistähän se johtuu?
Kommentit (15)
Kerro mitä haluat niille auttajille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat keksineet itselleen helpohkoja tapoja auttaa tai juttuja, joista he itse tulisivat iloisiksi. Esim. tuo sanomalehti voi jollekin olla tosi tärkeä juttu itselle, ja jos ei ole itsellä ikinä ollut rajoitteita, niin ei osata ajatella, että siitä päivittäisestä lehdestäkin voi oikeasti tulla lisävaivaa arkeen.
Jotenkin on isompi kynnys kysyä, että mitä tarvitsisit, kuin tuoda jotain satunnaista. Ehkä se kysymys tekisi tilanteesta henkilökohtaisemman, ihmiset ovat kuitenkin aika pidättyväisiä oman tilansa suhteen.
Mäkin haluan että joku maksaa mun laskut!
Ihmiset tarjoavat sellaista apua, jota pystyvät antamaan. Jos haluat jotain muuta, sun pitää sanoa se näille ihmisille.
Ihan tuttua. Mies kroonisesti sairas ja kaikki apu tuntuu vaan hankaloittavan elämäämme.
Eivät ihmiset pahaa tahdo, auttavat vaan itselleen helpoimmalla tavalla. Monia myös ahdistaa nähdä toisen vaikea elämäntilanne ja siksi on helppoa etäauttaa tekemällä vaikka se lehtitilaus.
Kieltäydy kohteliaasti, mutta jämäkästi kaikesta turhasta avusta ja yritä kertoa mikä oikeasti toisi helpotusta elämään.
Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tuttua. Mies kroonisesti sairas ja kaikki apu tuntuu vaan hankaloittavan elämäämme.
Eivät ihmiset pahaa tahdo, auttavat vaan itselleen helpoimmalla tavalla. Monia myös ahdistaa nähdä toisen vaikea elämäntilanne ja siksi on helppoa etäauttaa tekemällä vaikka se lehtitilaus.
Kieltäydy kohteliaasti, mutta jämäkästi kaikesta turhasta avusta ja yritä kertoa mikä oikeasti toisi helpotusta elämään.
Tsemppiä sinulle!
Kiitos! Mulla on ollut yllättävän vaikeaa tän asian kanssa, jotenkin olen sanonut väsyneenä joo, kiitos ja löydänkin sitten ihan ihme pyörityksestä itseni. Yritän tässä oppia myös kieltäytymään tästä lähtien. Tuntuu, että sitä kieltäytymistä on jo tehty aika paljon (joutuu sanomaan ei sukujuhlille ym.), tuntuu, ettei saisi sen päälle olla enää hankala kun toiset koettaa auttaa.
Ap
Jos kysyy, millaista apua toinen haluaa, ottaa sen riskin, että toinen pyytääkin jotain sellaista, jonka toteuttaminen on itselle raskasta tai hankalaa. Sitten on kuitenkin nolo kieltäytyä, kun on itse tarjonnut apua. Tämä on varmaan useimmilla taustalla. He haluaisivat auttaa, mutta tavalla, joka tuntuu heistä itsestään helpolta toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala arvailla, mitä apua tarvitaan, jos joku kertoo sivulauseissa avuntarpeesta, mutta ei ikinä määritä, mitä apua tarvitsee. Silloin muistaa, että aha, se halusi kerran lukea tuota lehteä, joten tilaan sen. Tai se kaipaili lapselle harrastusta, mutta kun ei ollut kyytiä, niin jätti väliin jne.
Joo, kyllä kyse on tosiaan siitä että ihmisillä on hankala olla, kun tietävät että jotain apua varmaan tarvitset. Mutta jos kysyn, että millaista, niin siinähän voi joutua ihan tekemäänkin jotain. Etta parempi vaan vaikka etsiä mukulalle polkupyörä, olkoot siittä kiitollinen.
Terv. entinen köyhä, jonka kotiin oltiin tuomassa million kenenkäkin vanhat huonekalut, vaikka talo oli jo jos jonkinlaista kalustetta täynnä. Onneksi joku fiksu ymmärsi lahjoittaa minulle kaurahiutaleita, niitä voi sentään syödä toisin kuin jonkun tupakalta haisevan, rikkinäisen vanhan sohvan. (En, en pyytänyt apua. Häpesin tilannettani todella paljon, valehtelin että hyvin menee. Mutta kyllähän sen jokainen osaa äkkiä laskeskella, että mikä on toisen tulotaso.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama havaittavissa ammattiavussa.
Jos ihmistä oikeasti kuuntelee ja kysyy voi joutua kokemaan aitoja avuttomuuden tunteita kun tajuaa ettei kykene auttamaan tai ei oikeasti halua.
Monella ihmisellä voi olla joitakin omia kokemuksia, että ei ole autettu joskys ja siksi on vaikea oikeasti auttaa.
Oman erinomaisuuden pönkitykseen käytetty näennäinen apu taas tuo paremmuuden tunnetta.
No oukeaakin apua tarjoavat joskus jotkut, mutta ...ihminen on oikeasti loppumattoman itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta olisi kysytty, mitä tarvitsemme, olisi tulos hyvin erilainen: olisin pyytänyt, että joku ulkoiluttaa lasta välillä, ihan vaan potkimaan palloa, pyöräilemään tai jotain. Olisin pyytänyt rästilaskun maksettavaksi ja sille velalle paljon takaisinmaksuaikaa. Olisin tarvinnut kyytiä kauppaan ja kantoapua.
-
Olenko jotenkin sen tyyppinen ihminen, että toiset luulevat minusta, että en osaisi sanoa mitä apua kaipaisin? Osaisin kyllä.
Milloin aiot pyytää ja kysyä, kun kerran osaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyy, millaista apua toinen haluaa, ottaa sen riskin, että toinen pyytääkin jotain sellaista, jonka toteuttaminen on itselle raskasta tai hankalaa. Sitten on kuitenkin nolo kieltäytyä, kun on itse tarjonnut apua. Tämä on varmaan useimmilla taustalla. He haluaisivat auttaa, mutta tavalla, joka tuntuu heistä itsestään helpolta toteuttaa.
Tämähän se varmaan eniten on. En kylläkään harmistuisi, jos se vastaus olisi, että siihen en pysty, kannattaa kysyä joltain muulta. Kiitos näkökulmasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluan että joku maksaa mun laskut!
Haluat satoja tai tuhansia euroja terveydenhuollon kuluja vuodessa ja niille maksajan? Ne vaivat pitäisi sitten kanssa ottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuntuu, että he ovat aika paljonkin olleet valmiita auttamaan, jos olisivat kyytejä järjestäneet lapsen uuteen harrastukseen, tulleet mukaan kuntoutukseen jne. Eli varmasti olisivat tuoneet niitä painavia tavaroita kaupastakin, jos olisit pyytänyt. Kyseessä ei siis ole se, että auttaisivat "helpoimman" kautta vaan siitä, etteivät he tiedä, mitä haluat. Oletko yhtään yrittänyt kertoa, millaista apua tarvitset vai tuskailetko vain itseksesi, kun et kehtaa sanoa, että sinä et tarvitse seuraa kuntoutukseen, mutta lapsi voisi kaivata seuraa ulkoiluun? Ehdota kavereillesi tällaisia "sopivia" vaihtoehtoja. Eli pyydä vähän sen tyylistä apua
niiltä ihmisiltä, jota he jo muutenkin ovat olleet valmiita tarjoamaan.
Up