Olen aina halunnut olla jossakin asiassa lahjakas ja todella hyvä mutta olen täysin keskinkertainen, harmittaa

Et ole harjoitellut pienenä ja nuorena.

Olet kuullut sanan laskua. Harjoittelu tekee mestarin

Kaikki eivät löydä omaa lahjakkuuttaan, mutta jokainen voi olla ansioitunut jollakin alalla tai aktiviteetissa jos vain panostaa siihen. Kaikista lahjakkaista taas ei tule ansioituneita.

Kai sä nyt jossain asiassa oot lahjakas?? :D

Jokainen on jossakin hyvä, ite ainakin semmosissa asioissa missä tunnen intohimoa..

Todella hyvyys vaatii paljon työtä. Lahjakkuus ei riitä mihinkään. 

piupauuuuuuuuuuu44 kirjoitti:

Kai sä nyt jossain asiassa oot lahjakas?? :D

Jokainen on jossakin hyvä, ite ainakin semmosissa asioissa missä tunnen intohimoa..

Varmaan lahjakas ihminen tuntee yleensä intohimoa juuri niihin asioihin missä on lahjakas. Toki voi joskus tuntea intohimoa myös asioihin joissa ei ole erityisen lahjakas.

Tiedän tunteen. Halusin olla lapsinero, mutta en ollut. Masennuin elämän merkityksettömyydestä ja sain huonoja numeroita lukiossa. Olen kolmekymmentä ja opiskelen toista tutkintoani. Olen alle keskinkertainen opiskelija. Olin aiemmassa tutkinnossani ja nyt. Kokoaikaisissa töissä en ole ollut koskaan enkä tiedä miksi menisin. Paskaa palkaa jossain idioottimaisessa työssä tehden jotain, millä ei ole merkitystä.

Ja olen jo liian vanha menestymään missään.

Pienestä asti päähän iskostettiin että "jokainen on hyvä jossain". No minä sitten kokeilin kaikenlaista ja harjottelin. Koskaan minusta ei tullut hyvä missään, ainoastaan keskinkertainen. Aikuisena ymmärsin olevani ns. jack of all trades, master of none tyyppiä. Eli osaan vaikka mitä, vaikken olekaan missään paras. Ei tällä leipää pöytään tuo, mutta on siitä muuten ollut hyötyä elämässä selviämisessä.

T: lahjaton multitalentti

Taidat olla vain laiska ja itsesäälinen, eikä sinua oikeasti kiinnosta mikään. Lahjakkuus on sitä, että tuntee syvää mielenkiintoa johonkin asiaan, paneutuu siihen ja tekee kaikkensa kehittyäkseen. Näkee vaivaa, ja paljon, mutta kaiken takana on paitsi taipumus (lahjakkuus), myös uteliaisuus ja nöyryys. Oikeasti hyvä tietää aina voivansa olla parempi, ja pyrkii siihen.

Joten, juu, et taida olla "hyvä" missään. Mitä sitten? Suurin osa meistä ei ole. Et ole näillä ansioilla sen erityisempi. Etkä huonompi.

Ei mikään tule ilmaiseksi, vaikka olisi lahjakas. Vain määrätietoisella harjoittelulla tulee hyväksi.

Eihän musiikillisesti lahjakas lapsikaan osaa soittaa vaikkapa pianoa heti ensinäkemältä. Se vaatii vuosien harjoittelun, jotta lahjakkuus saadaan valjastettua ja kohdistettua niin, että se näkyy suorituksessa. Sama pätee missä vain. Olit sitten kielellisesti, matemaattisesti tai vaikka kulinaarisesti lahjakas. Tee päämäärätietoisesti vaikkapa 10 vuotta asiaa, jota haluat ja johon sulla on palo - sitten huomaat olevasi keskimääräistä parempi siinä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan hyvä työpaikka ja on akateeminen tutkinto mutta olen totaalisen tyytymätön itseeni. Olen kaiken lisäksi sosiaalisesti aika rajoittunut. Olen aina halunnut olla jossakin asiassa lahjakas mutta olen ihan keskinkertainen, olen töissä alalla jossa on oikeasti lahjakkaita ihmisiä melko paljon. Erittäin masentavaa kaiken kaikkiaan. Nuorempana ajattelin että jos vain teen töitä riittävästi minusta voi sen kautta tulla todella hyvä mutta ei se niin mene.

Samastun. Keskinkertaisuuden pelko on mitä ilmeisimmin yleisinhimillinen tunne, jota ihmiset myös sietää keskimäärin huonosti. Mullakin on hyvä työ ja akateeminen tutkinto, harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, mutta en edes muista mitä arvosanoja tenteistä sain yliopistossa, kun aina olisi pitänyt olla parempi. Mielellään paras. Ja surettaa, kun aloitin viulunsoiton vasta 10-vuotiaana enkä osaa oikein mitään sellaista, millä saisi muut haukkomaan henkeään.

Mahtaako sinulla olla taipumusta perfektionismiin, eli myöskään mikään "ihan hyvä" ei riitä vaan pitäisi mielellään olla erottuva, poikkeuksellinen?

Mä olen ajatellut niin, että lahjakkuutta tärkeämpää on se, että on hyvä ihminen. Rehellinen, rehti, lojaali. Se on suurin lahja, jonka voi maailmassa antaa. Siinä ei rinnalla paljon pianonsoittotaidot (vaikka niitäkin virtuooseja ihailen) paljon paina.

perfecto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan hyvä työpaikka ja on akateeminen tutkinto mutta olen totaalisen tyytymätön itseeni. Olen kaiken lisäksi sosiaalisesti aika rajoittunut. Olen aina halunnut olla jossakin asiassa lahjakas mutta olen ihan keskinkertainen, olen töissä alalla jossa on oikeasti lahjakkaita ihmisiä melko paljon. Erittäin masentavaa kaiken kaikkiaan. Nuorempana ajattelin että jos vain teen töitä riittävästi minusta voi sen kautta tulla todella hyvä mutta ei se niin mene.

Samastun. Keskinkertaisuuden pelko on mitä ilmeisimmin yleisinhimillinen tunne, jota ihmiset myös sietää keskimäärin huonosti. Mullakin on hyvä työ ja akateeminen tutkinto, harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, mutta en edes muista mitä arvosanoja tenteistä sain yliopistossa, kun aina olisi pitänyt olla parempi. Mielellään paras. Ja surettaa, kun aloitin viulunsoiton vasta 10-vuotiaana enkä osaa oikein mitään sellaista, millä saisi muut haukkomaan henkeään.

Mahtaako sinulla olla taipumusta perfektionismiin, eli myöskään mikään "ihan hyvä" ei riitä vaan pitäisi mielellään olla erottuva, poikkeuksellinen?

Mä olen ajatellut niin, että lahjakkuutta tärkeämpää on se, että on hyvä ihminen. Rehellinen, rehti, lojaali. Se on suurin lahja, jonka voi maailmassa antaa. Siinä ei rinnalla paljon pianonsoittotaidot (vaikka niitäkin virtuooseja ihailen) paljon paina.

Ja tähän vielä jatkona tulee mieleen huijarisyndrooma, pelko ettei oikeasti osaa mitään. Vaivaa varsinkin nuoria luovilla aloilla työskenteleviä, kun ei ole mitään yhtä pitävää mittaria, joka kertoisi, onko oikeasti lahjakas vai ei. Jos aina koet kollegoidesi seurassa olevasi lahjattomampi, voit miettiä, millä perusteella olet työpaikkasi saanut: joku on sinussakin nähnyt saman potentiaalin. Olisiko vain niin, että et huomaa sitä itse tai että se ei mahdu omaan lahjakkuuskäsitykseesi? 

Minua taas harmittaa että minä olen taiteellisesti lahjakas, mutta en ole vaikean elämän vuoksi koskaan voinut panostaa tuohon, joten se vähän niinkuin haaskautuu. Lapsenakaan en siis saanut mitään opetusta, vaikka se oli selkeästi esillä (tuolloin sen vielä näkee, mutta vanhetessa sitä sekoittuu massaan kun muut saavat kiinni).

Olen jo ajat sitten hyväksynyt keskinkertaisuuteni. Kuin ihmeen kaupalla valmistuin yliopistosta - ja voin sanoa, että jos minä sain gradun valmiiksi, niin lähes kuka tahansa sen voi kirjoittaa. Sitkeys on ehkä piirteeni, ei lahjakkuus missään.

Pitkään luulin - ja siitä seurasi erinnäisiä tilanteita ja ongelmia - että olen hyvä eri jutuissa. Halusin olla aina paras... Sittemmin elämä on opettanut. Olen oppinut toisilta ihmisiltä realistisuutta arvioidessani itseäni. Olen oppinut ollessani ihmisten kanssa tekemisissä, että millainen oikeastaan olen.

En todellakaan näe itseäni hyvänä missään, kunhan vaan ajelehdin päivä kerrallaan.

Olen tavallinen keskiverto nainen. Tavis. Tyhmänpuoleinen, enkä ollenkaan teoreettisesti suuntautunut. Olen käytännön työn tekijä. Käsillä tekijä. Laiskasutjakka, kuten täällä päin sanotaan.

Hain yliopistoon opiskelemaan alaa, joka ei työllistä. Romantisoin nuorena mielessäni tämän aineen opiskelun...hih, näin itseni jossain Cambridgessä. Muutoinkin leijuin pitkälle keski-ikään jossain suuruuskuvitelmissa, nähden itseni väärässä valossa. Helpottaa myöntää olevansa - kai - ihan riittävä.

Nyt ONNEKSI olen kasvanut ihmisenä siten, että tajuan oman keskivertoisuuteni. Osaan monia asioita, suurimmaksi osaksi sinne päin. Hyvä en ole missään, mutta en ihan heikoinkaan. Yleensä tosin porukan heikoin lenkki.

Se ei enää vaivaa, kun on sinut. Olen vähän "tämmöinen", en löydä omaa osaamistani enkä tiedä, missä olisin "hyvä". Miksi pitäisi olla aina hyvä jossain?

Joku kirjoitti täällä osuvasti "lahjaton multitalentti"....Se jäi mieleen.

Kyllä töitä tekemällä riittävästi tulee hyväksi. Sinä et vai ole tehnyt riittävästi töitä. Jos treenaat kitaraa vaikka 6 tuntia päivässä, niin 3 vuoden päästä olet hyvä amatöörimuusikko.