Lue keskustelun säännöt.
Mies ei anna rentoutua
18.10.2017 |
Teen kotona töitä ja mies on yrittäjä. Olen tehnyt töitä aamu kymmenestä saakka ja lopetin seiskan aikoihin. Lähetin miehelle kuvan, jossa makaan sohvalla. Kirjoitin viestiksi, että pakko vähän maata kun selkä on jumissa monen tunnin istumisen jälkeen. Ajattelin, että jos mies vaikka tulee kotiin niin varautuu sitten siihen, että oon sohvalla. Ja koska tätä kysytään kuitenkin: en ole ylipainoinen ja suunnittelimme menevämme vielä salille tänään. En ole mikään salihirmu mutta käydään pari kertaa viikossa. Kävimme seuraavanlaisen viestinvaihdon:
Mies: älä liikaa makoile
Minä: nyt saat mut tuntemaan niin kuin olisin jotenkin laiska
Mies: se on sun omassa päässä
Minä: ok. ois vaan joskus kiva, jos sanoisit vaikka että rentoudu vaan kulta kun oot ollut ahkera
Mies: ootpa huonolla tuulella
Minä: En ole. Sanoin ihan rauhallisesti miltä musta tuntu.
Mies: Et viittis aina saada mulle pahaa mieltä
Minä: nyt sä kyllä uhriudut
Mies: sä tiedät että tollanen pahoittaa mun mielen.
Minä: mikä pahoittaa sun mielen?
Mies: makoilu
....
Tää on ihan kauhea pattitilanne. Mies ei kestä yhtään "laiskuutta". Sohvalla pitää istua ryhdikkäänä ja vasta illalla saa rentoutua kun menee nukkumaan. Mun pää hajoaa tähän. Tää on varmaan joku juttu, joka on iskostunut sen päähän lapsuudenkodissa. Onks tää enää normaalia? Mitä mä voin tehdä, jos mun oleminen loukkaa toista?
Kommentit (21)
Jos pahoittaa mielensä sun makoilusta, on kyllä aikamoinen mielensäpahoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi piti lähettää se kuva ja kiusata
Ukkos on kauhee kontrollifriikki. Irtaudu sen talutushihnasta ja lopeta kesken päivän viestittely.
Jos mun miesystävän kanssa on esim. viestitelty rankasta päivästä ja hän on tulossa kylään, hän tulee sisään omilla avaimella niin, ettei minun tarvitse nousta sohvalta häntä vastaan.
Ei ole normaalia. Makoilu triggeröi miehessä jonkun käsittelemättömän trauman esim häpeästä, mutta hän ei kehtaa myöntää sitä edes itselleen vaan mieluummin kontrolloi muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin miehellä on ongelma, jos ei kedtä laiskottelua ja sä teet ongelman vielä isommaksi. Rupesit oikein haastamaan riitaa. Ensinnäkin mainostit laiskottelevasi sellaiselle ihmiselle jonka tiedät pitävän sitä pahalla ja sitten vielä tinkaamalla tinkasit asiaa viesteillä.
Erotkaa, ei teillä ole onnellista tulevaisuutta.
Viestittelette? Kun toinen on vielä töissä? Kuka jaksaa töistä viestitellä tuollaisia ketjuja ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitte hyvin toisillenne, sillä olette molemmat samanlaisia typeryksiä. Tästä lähtien sinun ei tarvitse viestitellä ukolle jostakin hetken huilimisesta ja saat tehdä vapaa-aikana sitä juuri sitä mitä haluat. Jos mies taas sanoisi huilaamisesta jotain, niin haistattaisin hänelle nätisti vain pitkät paskat ja makaisin koko loppu päivän. Jos siitä tulisi senkin jälkeen jotain mielensä pahoittamista, niin se olisi siinä, mies olkoon keskenään tästä eteenpäin.
Mutta yksi asia: älä ärsyttämällä ärsytä enää toista, se on typeryyttä ja veren kaivamista omasta nenästä.
Lähetin sen viestin, koska halusin selittää miksi makaan, jos hän vaikka tulee kotiin. Että kerkeisi valmistautumaan, koska en jaksa olla valmiina pomppaamaan ylös ja viikkaamaan vilttiä. Ei sillä tavalla pysty rentoutumaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähetin sen viestin, koska halusin selittää miksi makaan, jos hän vaikka tulee kotiin. Että kerkeisi valmistautumaan, koska en jaksa olla valmiina pomppaamaan ylös ja viikkaamaan vilttiä. Ei sillä tavalla pysty rentoutumaan.
Ap
Miten pystyt olemaan tuollaisessa suhteessa jossa et voi olla oma itsesi? Kuulostaa kamalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähetin sen viestin, koska halusin selittää miksi makaan, jos hän vaikka tulee kotiin. Että kerkeisi valmistautumaan, koska en jaksa olla valmiina pomppaamaan ylös ja viikkaamaan vilttiä. Ei sillä tavalla pysty rentoutumaan.
Ap
Saat olla sohvalla, vaikka koko päivän. Jollet sitä itse ymmärrä, niin olet jotenkin vajaa yksilö. Miehestäsi puhumattakaan.
Olisikohan tämä miehesi asenne jotain sukua sellaiselle omalle kummallisuudelleni, että minusta on aivan hirvittävän tuskallista jos joku kysyy "nukuitko hyvin?" tai alkaa kertoa oman nukkumisensa laadusta? Voin kyllä keskustella unista jos niiden ei mainita olevan edelliseltä yöltä, mutta en halua ollenkaan kuulla toisten unistakaan jos niillä on jokin ajallinen yhteys käsillä olevaan hetkeen. En myöskään halua nähdä ihmisiä vaakasuorassa asennossa sohvalla. Olen vähäuninen, sekä illanvirkku että aamunvirkku, joskaan en aamuisin lähde mielelläni liikkeelle niin aikaisin että voisi törmätä puoliunisen oloisiin ihmisiin. Se on yksinkertaisesti jotenkin tavattoman epämiellyttävää, en tiedä miten sitä edes tarkemmin kuvailisi. Varmaan sille jokin fobianimi löytyisi jos tarpeeksi etsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan tämä miehesi asenne jotain sukua sellaiselle omalle kummallisuudelleni, että minusta on aivan hirvittävän tuskallista jos joku kysyy "nukuitko hyvin?" tai alkaa kertoa oman nukkumisensa laadusta? Voin kyllä keskustella unista jos niiden ei mainita olevan edelliseltä yöltä, mutta en halua ollenkaan kuulla toisten unistakaan jos niillä on jokin ajallinen yhteys käsillä olevaan hetkeen. En myöskään halua nähdä ihmisiä vaakasuorassa asennossa sohvalla. Olen vähäuninen, sekä illanvirkku että aamunvirkku, joskaan en aamuisin lähde mielelläni liikkeelle niin aikaisin että voisi törmätä puoliunisen oloisiin ihmisiin. Se on yksinkertaisesti jotenkin tavattoman epämiellyttävää, en tiedä miten sitä edes tarkemmin kuvailisi. Varmaan sille jokin fobianimi löytyisi jos tarpeeksi etsisi.
Pelkäät kuolemaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan tämä miehesi asenne jotain sukua sellaiselle omalle kummallisuudelleni, että minusta on aivan hirvittävän tuskallista jos joku kysyy "nukuitko hyvin?" tai alkaa kertoa oman nukkumisensa laadusta? Voin kyllä keskustella unista jos niiden ei mainita olevan edelliseltä yöltä, mutta en halua ollenkaan kuulla toisten unistakaan jos niillä on jokin ajallinen yhteys käsillä olevaan hetkeen. En myöskään halua nähdä ihmisiä vaakasuorassa asennossa sohvalla. Olen vähäuninen, sekä illanvirkku että aamunvirkku, joskaan en aamuisin lähde mielelläni liikkeelle niin aikaisin että voisi törmätä puoliunisen oloisiin ihmisiin. Se on yksinkertaisesti jotenkin tavattoman epämiellyttävää, en tiedä miten sitä edes tarkemmin kuvailisi. Varmaan sille jokin fobianimi löytyisi jos tarpeeksi etsisi.
Pelkäät kuolemaa?
En erityisemmin.
Ei ole tervettä, jos hetken lepäämistä pitää pelätä tai selitellä. Miehesi on kontrolloiva ja toisaalta hänellä on joku outo trauma liittyen lepäämiseen. Eikö mies itse koskaan lepää? Oletko varma, että hänellä ei töissä ole sohvaa työhuoneessa, jossa toisinaan ottaa pienet torkut pitkän päivän ohessa? Kyllähän itselle saa asettaa rajoitteita ja tavoitteita, mutta tuollainen puolison kontrollointi on sairasta.
Väliaikaisena ratkaisuna ehdotan sinulle kunnon lepohetkeä kesken työpäivän, jolloin tiedät että mies ei vielä ole tulossa kotiin. Rentoudu ja lepää rauhassa päivällä, niin halutessasi voit sitten ahkerana tehdä töitä kun mies tulee kotiin. Pysyvänä ratkaisuna joko ero tai terapia.
Minusta tuo kuulostaa kummalliselta, että lepäämiselle pitää olla toisen hyväksyntä. Suhteessa pitää molemmilla olla lupa olla oma itsensä. Jos väsyttää, niin pitää olla oikeus levätä.
Kuinka vanhoja olevinaan olette? Mistä muista asioista miehesi nalkuttaa sinulle ja minkälaisilla asioilla sinä kettuilet miehellesi? Saatteko tällaisista asioista jotakin iloa ja yhteistä positiivista energiaa...?
Miksi sä edes viestitit miehelle, et makoilet? Ihan kummaa touhua sulta ja vielä kummempaa ajattelua sun mieheltä. Ei ole normaalia.