Lue keskustelun säännöt.
Työhaluttomuus on OLKIUKKO
Köyhäläinen
17.10.2017 |
Julkisuudessa usein käytetty sana työhaluttomuus ei ole mitään muuta kuin huutelua kansanryhmää vastaan, ja lisäksi kyse on jo lähtökohtaisestikin argumentointivirheestä tai perättömästä väitöksestä.
Meillä kaikilla on perustuslaillinen sopimusvapaus, johon sopiminen perustuu. Sopimisen tarkoituksena on se että työstä aikaansaatavat sopimukset ovat ehdoiltaan molemminpuolin hyväksyttäviä.
Tämä nykyinen tendenssi "työhaluttomuudesta" puhuttaessa kuitenkin tarkoittaa sitä, että "tarjotaan" ehdoiltaan täysin mahdottomia sopimuksia, joista ei edes voi neuvotella, ja jos kieltäytyy tekemästä itselleen huonoa sopimusta, on tällöin "työhaluton".
Tämä on mielestäni täysin aiheetonta hyökkäämistä työttömiä vastaan, eikä tosiasiassa työhaluttomuuksista puhujat edes tiedä, onko työhaluja tai ei.
Työhaluista pitäisi puhua vasta sen jälkeen, kun on ensin saatu aikaan TYÖSOPIMUS.
Ennen työsopimusta ei pitäisi puhua lainkaan työhaluista, vaan kyse on siitä että sopimusta ei olla vielä saatu aikaan.
Ja se työsopimus, se on tosiaan ihan normaali neuvoteltavissa oleva asia, ja perustuslaillinen sopimusvapaus takaa meille jokaiselle sen oikeuden että voit sopia sopimuksia tai voit olla sopimatta sopimuksia, aivan oman harkintasi mukaan.
Sopimukseen pakottamiset esim. kiristys- tai rangaistustoimin on sitten jo kyseessä rikoslain alainen toiminta - tokihan työvoimapoliittiset toimet yritetään aina sieltä erotella pois, mutta edelleenkin nämä on asioita joissa loukataan kansan oikeuksia aika törkeästi silloin jos yritetään väkisin saada aikaan vastentahtoisia sopimuksia - saati sitten että aletaan rankaisemaan siitä että ei suostu tekemään sopimusta.
Kommentit (3)
Kyllä minä olen väillä hyvinkin työhaluton. En todellakaan nakkaa hakemustani joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos huonoihin sopimuksiin voitaisiin ihmisiä jotenkin laillisesti pakottaa, sitten pitäisi varmasti laillistaa myös ihmisten ryöstäminen, koska siinähän on oikeastaan samasta asiasta kysymys.
Eli varmaankin tajuatte, miksi sopimusvapaus on olennainen osa sekä markkinoiden toimintaa että yleensäkin ottaen oikeusturvaa yms. Ja tätä tulee noudattaa kaikkialla. Valtion hallinto ei ole mikään poikkeus asiassa.
Poliitikoilla sinällään onkin aika laveat oikeudet päästellä suustaan mitä milloinkin huvittaa, mutta siinä on tarkoituksena tavallaan se että heillä on mahdollisuus kyseenalaistaa kulloinkin vallitsevia sääntöjä ja toimintatapoja, jotta uusia lakeja voitaisiin säätää.
Ja muutenkin.... "sopimukseen pakottaminen" sehän on paradoksi jo lauseenakin.
Sopiminen kun on lähtökohtaisesti aina vapaaehtoista, ja pakottaminen puolestaan on vain pakottamista.