Tiedättekö sen tunteen kun on täysin ihastunut johonkin ja nolaa itsensä täydellisesti tämän edessä?

Valitettavasti tiedän omakohtaisesti. Nuo "jäätymiset" oli ettei osaa olla luonteva ihastuksen lähellä on minusta nykyään jo niin viattomia etten niitä stressaa. Viimeisin jota stressaan oli, kun työpaikan juhlissa jollain kieroutuneella kännisen logiikalla päätin alkaa lähennellä ihan toista miestä kuin ihastukseni. Kännisen logiikan mukaan, jos toinen mies kiinnostuisi minusta, niin ihastuksenikin huomaisi että olen tosi viehättävä ja miesten tavoittelema, ja kiinnostuisi itse minusta myös.

No, lopputulos oli odotettu, eli välikohtauksen jälkeen on kaikenlaiset pitkät katseet ja kiinnostuneet hymyt ihastuksen taholta loppuneet...

Jos ihastus on fiksu niin ei hän jää liikaa miettimään. Miten nolasit, riippuu tietty siitä?

Mulla kerran yksi todella kivanoloinen mies lähestyi baarissa todella ujona ja kuiskasi että lähdenkö tanssimaan, no minä yhtenä ****n i*******na tokasin tylysti en, koska olin oikeasti tosi hämmentynyt kun se pyysi vaan. minä siinä nolasin itseni, ei hän.

Tiedän todella hyvin sen tunnen.

Hyvä asia on että muut ihmiset eivät mieti toisten pienet mokat kovin paljon -- kaikki ajattelevat lähinnä omat asiansa.

Ja vaikka nolaisi itsensä, kukaan ei muista sitä viikon päästä (paitsi nolaaja itse).

Ei kannata ajatella menneitä liikaa, eteenpäin vain.

Siten, että en saanut mitään järkevää ulos suusta ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. En liioittele, vaan olin niin jännitystärinöissä että silmissä sumeni hetki tästä eteenpäin. En ole ikinä nuorenakaan kokenut vastaavaa. Enkä edes muista mitä keskustelimme siinä tilanteessa. Ympärillä oli muita ihmisiä ja he sekä tämä ihastus itse varmasti muistavat minun paniikkini. Ei tällä olisikaan väliä, jos olisi jokin tuntematon ihastus jota ei sen koommin tarvitsisi enää tavata. En voi kuvailla miten nöyryyttävältä tuntuu.

Samojen ongelmien kanssa painitaan. Normaalisti olen supliikki, itsevarma ja älykkääksikin haukuttu. Aina hänet nähdessäni olen kuin puulla päähän lyöty, en saa ainoatakaan järkevää lausetta suustani. Jäädyn, sydän hakkaa ja nolaan itseni. Ehkäpä juuri siksi pilasinkin mahdollisuuteni.. En ymmärrä.

Mitä hittoa?

Tiedän todella hyvin miltä tuntuu. Ihastumista kun on vaikea peittää, tunteita ei voi valehdella. Vielä kun sitä on niin ankara itsellensä. Suusta tulee typeriä kommentteja joista se ihastuminen paistaa. No, onneksi tämä on vain elämää. Ei kai ole tarkoituskaan välttyä itsensä nolaamiselta.

Ömf ömf🤔

Lukiossa soitin yhdelle ihanalle kotiin ja poitsun melko rempseä äippä kysyi kuka olen ja vinkaisin "salainen ihailija".

😬

Oudosti kaikki tiesi ja tirskui...

Siitä ne ABBA paperit... Ja myöhemmin eläke ja yhäriys... 😝

auts