Lue keskustelun säännöt.
Oletko itse tai onko läheisesi hamstraaja?
17.10.2017 |
Kertokaa kokemuksia hamstraamisesta.
Itse kasvoin kodissa jossa uutta tavaraa haalittiin aina ja vanhaa ei heitetty pois. Säästettiin revennyt paita vaikkei kukaan osannut tai viitsinyt sitä korjata, pidettiin vanha vohvelirauta vaikka ostettiin uusikin kun oli parempi kuin vanha ja rikkinäistä elektroniikkaa on lapsuudenkodissa vaikka muille jakaa. Itsellänikin on taipumusta tuollaiseen ja nuorempana säästinkin ihan kaiken: vanhat lehdet, kouluvihot, rihkamakorut joita en käyttänyt...
Aikuisiällä tein tietoisen päätöksen karsia runsaalla kädellä omia tavaroita. Meidän kodissamme ei turhia säästellä ja elämme hyvin minimalistisesti. Mies on samoilla linjoilla ja lapsellekin pyritään ostamaan laatutavaraa roinan sijaan. Ja sitä vanhaa tavaraa lahjoitetaan eteenpäin kun sillä ei enää leikitä/sitä ei enää pidetä. Ajatella että näinkin yksinkertaisen asian jouduin oppimaan ihan itse aikuisena eikä ollut edes helppoa!
Toisaalta ahdistun ehkä tavallista enemmänkin kun sitten käyn ihmisten luona kenellä tavaraa on paljon. Vanhempieni luona erityisesti inhottaa jos alan miettimään tavarapaljoutta, mutta myös ystävien kanssa pitää joskus miettiä tarkkaan mitä voi sanoa kun toinen kehuu ostaneensa sitä tätä ja tuota vaikka tätä ja tuota olisi hänellä jo ennestään.
Mitenkäs muiden kokemukset hamstraamisesta?
Kommentit (3)
Mä solmin itse tunnesiteitä tavaroihin ja siten niiden poisheittäminen tuntuu mahdottomalta, ihan kuin ne muistot olisi olemassa vain sen tavaran kautta.
Onneksi mies on järjen ääni ja nauretaan yhdessä tälle mun tavalleni. Eikä mulla ole taipumusta hamstrata uutta, päinvastoin, en juuri koskaan hanki mitään mitä en oikeasti tarvitse. Mutta se luopuminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi hamsteri ilmoittautuu.
Kun on jonkun laittanut pois niiin kohta sille olisi ollut käyttöä, ja harmittaa.
Vaikka tavaraa on niin ettei muista puoliakan ja on helpompi hakea kaupasta uusi kuin etsiä omista tavaroista ;D
tunnistan oman äitini apn tekstistä. joskus ärsyttää kotona käydessä ja aiemmin vitutti kun äiti osti kaikkea minullekin kun löysi hyvän tarjouksen. siihen piti sanoa tiukasti ei niin loppui.