Onko epäilyttävää sanoa (potentiaaliselle) seurustelukumppanille: "Minusta hyvä parisuhde on sellainen, joka on osa elämää, ei koko elämää"

Sano rehellisesti mitä ajattelet, se on paras perusta parisuhteelle. Jos ei toinen siitä tykkää, niin tietää olla ryhtymättä suhteeseen.

Minua lähinnä huolestuttaa että tuollainen pitäisi erikseen sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Sano rehellisesti mitä ajattelet, se on paras perusta parisuhteelle. Jos ei toinen siitä tykkää, niin tietää olla ryhtymättä suhteeseen.

Vaan kun sanat eivät aina välitä sitä ajatusta, jonka haluaa välittää. Siksi on väliä, miten asiat muotoilee.

Lähinnä sanahelinää, jonka voi tulkita ainakin kahdella tavalla. Joko pitää tärkeänä sitä, että elämässä on muutakin sisältöä tai sitten oikeasti laiminlöi suhdetta. Jälkimmäistä väkisinkin ajattelee jos on yhtään pessimistinen ja tulee mieleen ihmetellä, miksi täytyy erikseen julistaa periaatteessa itsestään selvää asiaa.

Jos asuu yhdessä ja kasvattaa yhteisiä lapsia, kyllä se parisuhde (ja perhe) on aika pitkälti yhtä kuin oma elämä.

Noin minäkin ajattelen, mieheni myös, mutta vainomalta osaltaan. Sen sijaan hän tuntuu ajattelevan, että parisuhde olisi koko minun elämäni eli elämäni pyörisi hänen ympärillään.

Kuulostaa siltä, että henkilöllä on korostunut vapauden ja oman ajan tarve. Muussa tapauksessa tuota ei tarvitsisi erikseen sanoa. Itse olen paita ja peppu -tyylin pariutuja joten en etenisi suhteeseen ihmisen kanssa joka sanoisi noin. Toisaalta, se olisi nimenomaan molempien etu, koska tuollaisen ihmisen olisi mahdotonta olla onnellinen minun kanssani.

Hyvä on sanoa. Osaisin esim minä kiertää kaukaa.

Minun mielestäni perheen kuuluu olla elämässä se ykkösjuttu, jos avioon menee.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että henkilöllä on korostunut vapauden ja oman ajan tarve. Muussa tapauksessa tuota ei tarvitsisi erikseen sanoa. Itse olen paita ja peppu -tyylin pariutuja joten en etenisi suhteeseen ihmisen kanssa joka sanoisi noin. Toisaalta, se olisi nimenomaan molempien etu, koska tuollaisen ihmisen olisi mahdotonta olla onnellinen minun kanssani.

Aika moni kyllä on sitä mieltä, että parisuhde/perhe = elämä. Eli jos tuota ei sano, se voi olla merkki myös siitä, että on alikehittynyt  tai olematon vapauden ja oman ajan tarve ja korostunut yhdessäolon ja symbioosin tarve.

No ei todellakaan ole kaikille itsestään selvää tuollainen. Muuta kuin ideaalimaailmassa.

On epäilyttävää vain sellaiselle jonka mielestä parisuhde on koko elämä.

Tuo on vain keskustelunavaus, ei mikään kaikenkattava ja vastapuolen hiljentävä lausuma.

Itse ainakin haluaisin tietää, että onko parisuhde osa elämää, vai tarkoittaako lausuja tuolla sitä, että hänellä on parisuhde ja sitten kaksoiselämä, josta parisuhteen toinen osapuoli ei saa tietää tai edes olla kiinnostunut.

Terveellä tavalla tuon lauseen voi tulkita niin, että elämän sisältö koostuu työstä, ystävistä, vapaa-ajasta jne ja tämän jakaa toisen ihmisen kanssa. Sen verran pitää olla vapautta, että voi lähteä vaikka illanviettoon ilman että tarvitsee tehdä kaikesta tiliä eikä siihen tarvita lupaa, mutta tietynlainen ilmoitusvelvollisuus asian suhteen on.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vain keskustelunavaus, ei mikään kaikenkattava ja vastapuolen hiljentävä lausuma.

Itse ainakin haluaisin tietää, että onko parisuhde osa elämää, vai tarkoittaako lausuja tuolla sitä, että hänellä on parisuhde ja sitten kaksoiselämä, josta parisuhteen toinen osapuoli ei saa tietää tai edes olla kiinnostunut.

Terveellä tavalla tuon lauseen voi tulkita niin, että elämän sisältö koostuu työstä, ystävistä, vapaa-ajasta jne ja tämän jakaa toisen ihmisen kanssa. Sen verran pitää olla vapautta, että voi lähteä vaikka illanviettoon ilman että tarvitsee tehdä kaikesta tiliä eikä siihen tarvita lupaa, mutta tietynlainen ilmoitusvelvollisuus asian suhteen on.

Mutta tuossa sinunkin "terveessä tulkinnassasi" elämään kuuluu paljon asioita, mutta ne jaetaan oletusarvoisesti kumppanin kanssa. Entäpä tilanne, jossa kaksi ihmistä eivät jaa kaikkia elämänsä osa-alueita?

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole kaikille itsestään selvää tuollainen. Muuta kuin ideaalimaailmassa.

Niinpä. Monesta kuoriutuu todellinen takiainen suhteen vanhetessa.

Senkun sanot vaan, sittenhän semmoiset ihmiset karsiutuvat messistä, joiden mielestä parisuhteessa pitää elää 24/7-symbioosissa. Ja se on vain hyvä asia, ettet saa sellaista kumppania, kun kerrat et sellaista parisuhdetta kaipaa!

Sitä pitso, tuo on tosiaan vain keskustelunavaus, minä ainakin kyselisin tarkemmin. Että mitä se käytännössä sinulle tarkoittaa. Haluaisitko avoimen suhteen, säilyttää oman asunnon tai jos muuttaisitkin yhteen, niin olisiko sinulle edelleen tärkeintä voida viettää maksimaalisesti aikaa kaveriesi kanssa ja lomaillakin erikseen.

Eli olisinko sinulle pelkästään seksiseuraa ja "paremman puutteessa voi hengata tonkin kanssa, jos kavereilla on menoa".

Jos taas lähtökohtaisesti olisit valmis sitoutumaan, mutta katsot, että sinulla on oikeus omaan uraanm omiin kavereihin ja harrastuksiinkin, eikä kaikkea kaverien kertomaa jaeta avokin kanssa siinä luulossa, että kaverien salaisuudetkin pitää jakaa - se taas olisi minulle ainakin vallan ok. Niin minäkin ajattelen, ja niin olemme mieheni kanssa toimineet jo kohta 31 vuotta, ja onnellisia ollaan, kahden lapsen vanhempia.

N50

Pitso=paitsi... outoja typoja ;-)

15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vain keskustelunavaus, ei mikään kaikenkattava ja vastapuolen hiljentävä lausuma.

Itse ainakin haluaisin tietää, että onko parisuhde osa elämää, vai tarkoittaako lausuja tuolla sitä, että hänellä on parisuhde ja sitten kaksoiselämä, josta parisuhteen toinen osapuoli ei saa tietää tai edes olla kiinnostunut.

Terveellä tavalla tuon lauseen voi tulkita niin, että elämän sisältö koostuu työstä, ystävistä, vapaa-ajasta jne ja tämän jakaa toisen ihmisen kanssa. Sen verran pitää olla vapautta, että voi lähteä vaikka illanviettoon ilman että tarvitsee tehdä kaikesta tiliä eikä siihen tarvita lupaa, mutta tietynlainen ilmoitusvelvollisuus asian suhteen on.

Mutta tuossa sinunkin "terveessä tulkinnassasi" elämään kuuluu paljon asioita, mutta ne jaetaan oletusarvoisesti kumppanin kanssa. Entäpä tilanne, jossa kaksi ihmistä eivät jaa kaikkia elämänsä osa-alueita?

Silloin kannattaa määritellä ne osa-alueet selkeästi tuollaisten hämärien ja monitulkintaisten, Valitut palat -tyyppisten kliseiden sijasta.

Rehellisyys on aina parasta, niin ei tule toiselle yllätyksenä.

15

Mitähän tolla tarkalleen ottaen haluaa tarkottaa?

Kyl mä oon omalle kumppanilleni sanonu, että omaakin elämää pitää olla. Eli esim. omia ystäviä pitää tavata, harrastusta saa jatkaa (tosin pitää miettiä paljon sille haluaa antaa aikaa ja paljon meille).

Musta ois pelottavaa, jos ei sais olla mitään omaa parisuhteessa, jos toisessa pitäis olla kiinni 24/7/365 pois lukien työt.

Lapsia ei ole ja tuskin tulee.

Pitkän parisuhteen päätyttyä ja sinkkuunnuttuani mulle iski vasten kasvoja tää monien kuuluttama "oma elämä". Aina kun mä kuulen tän jonkun miehen suusta, niin jokaisella kerralla mä olen kiskassu henkisestä käsijarrusta melko huolella. Mä oon niin romanttinen höppänä, että haluan vielä uskoa tosirakkauteen ja sielunkumppanuuteen. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että sen kumppanin seura on niin ihanaa (etenkin suhteen alussa), että haluaa omasta tahdostaan panostaa yhteiseen aikaan. Jos mies ilmottaa mulle suhteen alussa, että viikonlopun ryyppyreissu kavereiden kanssa houkuttelee enemmän kuin ajanvietto mun kanssa, niin mulle tää on selvä merkki kiinnostuksen puutteesta ja toisaalta myös siitä, että mies on mulle väärän tyyppinen. Mä en siinä kohtaa nää syytä jatkaa suhdetta, ainakaan kovin vakavalla pohjalla.

Asioista kannattaa yrittää keskustella monisanaisesti, muistaen antaa toisellekin puheenvuoro. Joku heitto, jossa on tarkoitus nokkelasti tiivistää oma mielipide, ymmärretään kovin helposti ihan väärin. Ja sellainen fraasien heittely on sitäpaitsi tylsää, eivät ne sanat käytettäessä lopu keneltäkään :). Otsikon lauseen pelastaa aloitus "minusta", joka kertoo ettei lausuja pidä mielipidettään vielä faktana, vaan mielipiteenä. Joten, en epäilisi vaan kertoisin tuohon reippaasti oman mielipiteeni perään.