Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksaisi tavata
16.10.2017 |
Mies saattaa olla piilevä timantti, mutta kun hän on aivan liian helppo. Nyt jo lupaillut ties mitä hienoja tekoja minun vuokseni ja SANONUT OLEVANSA IHASTUNUT. Emmekä ole tavanneet KERTAAKAAN!
Eikä ole todellakaan kyseessä mikään peluri, vaan mies jolla ei ole naiskokemuksia paljon paskaakaan. Nyt hän sitten on hullaantunut, kun ehkä ekaa kertaa koskaan joku nainen (minä) on kirjoitellut ja tutustunut pitkään ja hartaasti.
Suoraan sanottuna tunnen olevani jokin "saavutus", meriitti tyypin elämässä. Että on hienoa, kun silmää miellyttävä nainen kirjoittelee, ja pääsee sitten kertomaan kaikille, että minullapa on ollut nainen.
Hän kirjoittelee niin pitkiä whatsapp-viestejä, että koen ne uuvuttavina. Minä, joka mieluummin naputtelen muutaman viestin kuin roikun puhelin korvassa tuntikausia.
Muiden kanssa viestittely on ollut kepeää jutustelua, muutaman sanan viestejä mutta niitä sitten paljon päivän aikana.
Tuon tyypin yksi viesti on varmaan 10 virkkeen mittainen, ja noita pitäisi sitten jaksaa lukea ja reagoida PITKIN päivää.
Kyllä minua kiinnostaa, mutta... en vain tiedä mitä tekisin. Pitäisikö tavata ollenkaan...
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että viestit ovat pitkiä ei tarkoita yhtään mitään.
Mutta tuo, että hoetaan, että ollaan ihastuneita, eikä olla edes tavattu kertaakaan, kuullostaa hälyyttävältä.
Itse en tapaisi.
Tiedän, että tyyppi saattaa olla oikeasti aivan mahtava, ja siksi haluaisin antaa mahdollisuuden. MUTTA kun en tiedä... olen vain niin uupunut tähän liialliseen naputteluun ja miehen älyttömään helppouteen.
Vierailija kirjoitti:
Se, että viestit ovat pitkiä ei tarkoita yhtään mitään.
Mutta tuo, että hoetaan, että ollaan ihastuneita, eikä olla edes tavattu kertaakaan, kuullostaa hälyyttävältä.
Itse en tapaisi.
Sana on "hälyttävä." Tuo tyyppi kertoi, että on itsetunto-ongelmien takia ollut hiljaista naisrintamalla. Sinänsä siis ymmärrän, että jos ekaa tai "ekaa" kertaa on tutustumassa tiiviisti toiseen, niin saattaa mennä aivan sekaisin. Kuin silloin teininä, kun ehana poika katsoi päin ja sitten oltiin aivan hulluina ihastuneita.
Toisaalta sitten tyyppi ei pommittele minua millään "miksietvastaa????"-viesteillä, vaan ihme kyllä hiljenee jos minäkin hiljenen.
On vain kovin outoa minulta, että katoan lankojen päästä siksi, etten jaksa enää kirjoitella. Liika on liikaa... En todellakaan jaksa mitään maratonpuheluita, mutta kun en jaksaisi jatkuvasti keskittyä 110% viesteihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ainiin! Erosin jokunen aika sitten miehestä, jolla oli nuorempana kaikenlaista naisjuttua (tai niin ainakin väitti), mutta vanhemmalla iällä oli ollut aivan SUPERkauan sinkkuna ennen minun tapaamistani. Siis vuosikausia. Noh, olihan hänkin niin maan ihastunut minuun viestien perusteella ja oli aluksi aivan unelma. Niin, oli... eipä sekään tarun hohto kauan kestänyt, kun ei sitten myöhemmin tarvinnut enää liehitellä minua.
Ap