Lue keskustelun säännöt.
Huonot isät
Huono isä
16.10.2017 |
Täällä näkee aika usein naisten ja joskus miestenkin valitusta siitä, miten lasten syntymän jälkeen parisuhde ja perhe-elämä menevät vauhdilla kivikkoon. Tulin itse isäksi nuorena miehenä ja olin todellinen katastrofi isänä. Päällepäin varmaan näytin ihan normaalilta isältä. Todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan isän roolista. Kävin pitkällisen väännön jälkeen kerran synnytysvalmennuksessa ja kerran vastahakoisesti raskausajan ultrassa vaimon mukana. Valittelin isoon ääneen, miten aikaa tuhrautuu moiseen ja pyrin minimoimaan tällaisen "turhan". Oma panokseni lasten saamisessa oli yleinen äreys ja valittaminen. Vaimon tunteista, tai omistakaan minulla ei ollut käsitystä, enkä ollut erityisen kiinnostunut niistä. Lapsen syntymään valmistauduin hankkimalla vaimon osoittamia tarpeistoja ja valittamalla äänekkäästi kaikesta kärsimyksestä, jota minulle tästä ylimääräisestä tivolista aiheutuu. Vauvaa hoidin aina jonkin aikaa, kunnes tämä alkoi itkeä, jolloin vuoro aina siirtyi vaimolle. En osallistunut vauvan yövalvomiseen tai juuri muuhunkaan. Parisuhde ei varsinaisesti kukoistanut. Useamman lapsen myötä (kyllä, luit oikein!) pikku hiljaa aloin tajuta, että lasten kanssa oleminen voi olla hauskaa ja isälläkin on hommassa jokin rooli. Ajan kanssa tajusin, että aika isokin rooli. Vuosien harjoittelun jälkeen minusta tuli vaimon mielestä kelpo isä lapsilleni. Parisuhde onneksi kesti tuon harjoittelun ja nykyisin kukoistaa ihan eri tavalla.
Näyttää siltä me miehet emme keskimäärin ole kovinkaan valmiita tai nopeita oppimaan isäksi. Syitä on monia. Ilmiö saattaa myös olla osasyy alhaiseen syntyvyyteen. Mutta mikä tähän auttaisi? Ensimmäisenä varmaan tarvitaan miehen/isän tahtotila muutokseen. Toiseksi valtava määrä kärsivällisyyttä puolisolta. Näiden lisäksi varmaan jotain koulutusta. Ehkä väestöliiton tms pitäisi markkinoida jotain isyyspakkausta, jossa olisi 20 tuntia stand-up komiikan keinoin toteutettua perehdytystä aiheeseen. Ehkä täältä löytyy ratkaisu?
Kommentit (7)
Hyvä ja rehti kirjoitus.
Mielestäni miehille pitäisi tehdä jokin opus tai sitten kouluihin tuoda joku opetusosio, jossa kerrotaan mitä isänä oleminen on ja mitä isänä pitäisi tehdä. Itse olen aina viihtynyt lasten kanssa, mutta varsinkin vauva-aikana ei oma suunnitelmallisuus oikein toiminut. Kaipa sitä olisi minunkin tyylillä pärjätty, mutta kyllähän vaimo oli suunnitelmallisempi kaikkien varusteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskaltaisi sanoa, että keskimäärin miehet olisi alussa huonoja isiä, meidän perhevalmennusryhmässä oli ainoastaan yksi pari josta mies ei osallistunut ja sekin johtui miehen työvuoroista. Lisäksi miehet olivat ryhmässä aktiivisimmin äänessä, ja kyselivät epäselviksi jääneitä asioita.
Ehkä äitiysneuvolan rinnalle pitäisi saada isyysneuvola jossa isien tulisi käydä jo raskausaikana.
Voisi olla myös hyvä, että esikoisen kohdalla kaikille perheille saataisiin perhehuoneet laitokselle jossa isäkin osallistuu yötäpäivää lapsenhoitoon. Silloin ei tulisi mitään epävarmuuden tuntua miehellekkään miten vauvaa käsitellään.
Meille kätilöt sanoivat, että äiti saa toki katsella kun isää opastetaan vaipanvaihtoon ja vauvan pesuun mutta yhtähyvin mies voi opettaa asiat sitten kotona äidille. Äidin tehtäväksi laitoksella jää imetys ja toipuminen synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Meille kätilöt sanoivat, että äiti saa toki katsella kun isää opastetaan vaipanvaihtoon ja vauvan pesuun mutta yhtähyvin mies voi opettaa asiat sitten kotona äidille. Äidin tehtäväksi laitoksella jää imetys ja toipuminen synnytyksestä.
Kuulostaa hyvältä!
Vaikeaa oli itselläkin, vaikka kaikki luin ja vamistauduin henkisesti niin hyvin kuin osasin. Silti kaikki iski päin näköä. Valvominen öisin vauva sylissä ja usein tunnin-kahden unilla töihin oli kova paikka. Olin mielessäni jakanut työt ja pettynyt elämään kun ei se mennytkään niin. Ei ole muuta neuvoa kun tee niin paljon kuin ehdit ja nuku aina kun on mahdollista. Kun tulet töistä kotiin niin valmistaudu hoitamaan kotona kaikki kotityöt, koska se voi mennä niinkin. Kotona voi olla vastassa imettävä hermoraunio joka on täysin eri ihminen kuin se keneen rakastuit. Apua kannattaa pyytää rohkeasti jos tuntuu ylivoimaiselta. Toisaalta voi myös mennä niin että saat nukkua rauhassa ja hoitaa sen sovitun oman osuutesi, luottaen että toinen hoitaa omansa. Pieni neuvo isyyttä harkitseville seuraa tässä. Jos nyt hoidat taloutenne velvollisuuksista leijonan osan ja toiselta puoliskolta ei kotityöt ja yleiset velvollisuudet luonnistu, ottakaa asia puheeksi ja odottakaa että ne hoituu tasapuolisesti. Lapset ovat parasta mitä minulle on tapahtunut ja elämäni on mallillaan, mutta noh.. sanotaanko että olen kasvanut ihmisenä vähän ylimääräistä.
Muistakaa isät huolehtia että teillä pysyy pää kondiksessa. Apua saa äiti, isäkin voi saada tai voi olla saamatta. Osa ihmisistä varmasti ymmärtää, mutta osalle et ole enää ihminen. Epäilen että täällä tuo jälkimmäinen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän vastaava tilanne ja alkanut tuntua siltä, että turha odottaa, että mies aikuistuisi. Ehkä helpompi on hoitaa se lapsi yksin.
Ap:lle kysymys. Eikö vaimosi katkeroitunut? Miten hänen onnistui antaa sinulle anteeksi laiminlyöntisi tai onko hän antanut?
Nope, ennen n. 50 vuotta sitten kaava oli pariuduttii, mentiin naimiasiin, hankittiin lapset (haluttiin tai ei), mies oli töissä ja nainen hoiti kersat kotona, ei erottu kirvelläkään. Miksi? No kun silloin tehtiin niin. Nykyään ihmiset jo ajattelee omilla aivoillaa, ja jättää kersat tekemättä jos siltä tuntuu. Onhan joku "pakko" tai "vahinko" toukka loppuiäkseen totaali katastrofi.