Olen 48-vuotias eronnut nainen ja lunastin eron jälkeen omakotitalon puolikkaan itselleni.

Elämä on valintoja ja sinä valitsit talon. Onneksi/toivottavasti siitä pääsee halutessaan eroon.

Jos eroaisin, kiljuisin riemusta kun pääsisin eroon tästä omakotitalosta eli työleiristä. Niillä rahoilla saisin kivan kerrostalokolmion, johon muuttaisin ihan onnessani.

Ainahan voi myydä asunnon ja vaihtaa pienempään. Ainakin yrittää.

Eihän se välttämättä kivaa ole, mutta avioero ei ole muutenkaan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi myydä asunnon ja vaihtaa pienempään. Ainakin yrittää.

Eihän se välttämättä kivaa ole, mutta avioero ei ole muutenkaan kivaa.

Lasten takia tämän ratkaisun tein, itsekin tykkäisin enemmän vaikkapa rivitalosta. Mutta kun nuorempi jää pois lähikoulusta, niin ehkäpä sitten myynti edessä. Toivon todella että menisi kaupaksi ja sain omat pois.

Vierailija kirjoitti:

Jos eroaisin, kiljuisin riemusta kun pääsisin eroon tästä omakotitalosta eli työleiristä. Niillä rahoilla saisin kivan kerrostalokolmion, johon muuttaisin ihan onnessani.

Mulla sama. En ole yhtään omakotitaloihminen, mieluummin asuisin keskustan läheisyydessä osakkeessa.

Ap:lle sanoisin että ei mitään hätää, ei se velattomuus ole mikään autuaaksi tekevä asia. Maksat kuitenkin koko ajan itsellesi ja todennäköisesti vuokra olisi jopa suurempi kuin nykyiset asumismenot.

Mä kanssa olisin vaan tyytyväinen, jos uskaltaisin erota ja pääsisin samalla eroon vanhasta röttelöstä omakotitalosta, jossa koko ajan kunnostettavaa ja siivottavaa. Vähän vaan pelottaa, että tuleeko yksin toimeen.