Onko teillä häiriöitä sukulaisten kanssa

Täällä on ollut välillä aina sukulaisista puhetta. Olen alkanut epäillä että mieheni sukuun kuuluu jonkin sortin narsismi. Olen tunistanut tällaisia piirteitä miehessäni ja itse asiassa tämän sanon ääneen äitini, en minä joka on saanut seurata ihan vierestä mieheni ajatuksenjuoksua ja käytöstä. Toisaalta en tiedä uskonko itsekään ihan narsismiin sillä vaikka hänellä on itsekkäitä piirteitä niin paljon hyviäkin piirteitä on ja tunnistaa ja myöntää myös omat virheensä. Eihän silloin voi olla narsisti.

Nämä itsekkäät piirteet ovat: kokee lievää ylemmyyden tunnetta ei varsinaisesti minua kohtaan mutta varsinkin muita ihmisiä kohtaan kuten omat kaverit, työkaverit, tuttavat. Ei kuitenkaan kaikkia kohtaan. On todella kateellinen ja vääntää tämän aina siihen että löytää negativisiä asioita vain niistä ihmisistä kenestä on kateellinen. Ei oikein siedä "vääriä" muiden mielipiteitä.Tuntuu että hän rakastaa ihmisiä vain silloin kun heidän kanssaa ei ole ongelmia. Esim. lapset ok, silloin kun käyttäytyvät hyvin tai heistä ei ole haittaa tai vaivaa. Inhoaa heikkoutta esim. silloin jos joku on sairaana sanoo helposti sarkastelevia vähätteleviä kommentteja. Liian hyvä itsetunto joka on johtanut ajoittain ongelmiin. Syyttää taas minua pessimistiksi.

Nyt olen huomannut hänen siskossaan paljon samoja piirteitä. Tuntuu että tuttavaksi ja ystäväksi hän ryhtyy vain jos kyseisestä henkilöstä on hänelle hyötyä. On todella kova arvostelemaan muita. Luulee että on kaikkien muiden suosikki eli ottaa kaikki positiiviset kommentit todella kirjaimellisesti eli luulee että on maailman napa. Ja tietenkin hänessä ja hänen suvussaan ei ole mitään vikaa vain muissa on ( jotenkin kummasti miehen suvussa monet ovat eronneet mukaanlukien tämä sisko ja miehen toinen veli ja vika on tietenkin aina siinä toisessa suvussa) Joskus on pistänyt todellakin vihaksi tämä muiden henkilöiden kun omien sukulaisten dissaaminen jota olen joutunut kuuntelemaan. Esim. mieheni veljen erossa olen todellakin tuon ex-vaimon puolella. Mieheni veli osaa olla todella kusipäinen ja vaikea ihminen. Tämän kyllä oma miehenikin on tokaissut.

Kauhulla odotan mieheni siskon uuden miehen metsästystä. Voin olla satavarma että lompakon paksuus ja turvattu elintaso on prioriteetti numero yksi eli taas, hyöty toisesta on number one ja sen jälkeen jotenkin "itsestään" tulee se rakkaus.
Kaiken kukkuraksi mieheni ja hänen siskonsa ovat joskus puhuneet siihen malliin että äitini olisi jotenkin aggressiivinen vaikka hän ei ole aggressiivisuutta nähnytkään. Hän on vain todella suorapuheinen ja hieman temperamenttinen ihminen mutta oikeudenmukaisimmista ihmisistä mitä voi kuvitella. Hän oikeasti välittää ja rakastaa mutta se että kuohahtaa helposti ikävissä tilanteissa voi antaa kovemman kuvan mitä ollenkaan on.

Mieheni suvussa taas sellainen suorapuheisuus otetaan töykeytenä ja on tapana hymistellä ja puhua pahaa selän takana mutta hymyillä kasvotusten vaikka kuinka vihastuttaisi. Miehenikin puhuu ja ajattelee yleensä hyvää äidistäni, silloin kun kyse ei ole jostain epäkohdasta joka koskisi esim. miestäni mutta kritiikkiä hän ei kestä, koska kun se tulee aiheesta se ottaa liian koville.