Mitä tekisit jos miehesi tulisi nyt viereesi ja kertoisi haluavansa erota?

Ei ollut vaihtoehtoa olisin iloinen ja helpottunut.

Alkaisin jakaa omaisuutta ja kehottaisin miestä keräämään kamppeensa ja lähtemään.

Minä myös olisin helpottunut.

Alkaisin varmaan nukkumaan (muut reaktiot tulisivat myöhemmin)

Olisin helpottunut ja ilmoittaisin että minulla on ollut sivusuhde jo puoli vuotta.

Viime suhteessa vastaus oli tuo rauhallisesti asian selvittäminen, koska luulin asioiden olevan aika hyvin. Nykyisessä varmaan päällimmäisenä ymmärrys ja helpotus, koska en koe tätä pitkällä tähtäimellä hyväksi ja toimivaksi suhteeksi.

Nauraisin. Se rakastaa mua enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Alkaisin itkeä. Sitten kokoasin kamppeeni ja siirtyisin toiseen asuntooni, jota olen pitänyt kaiken varalta. Sydän särkyisi, mutta olisin myös helpottunut, koska ero helpottaisi elämääni valtavasti. 

Pystyn elättämään itseni ja elämään onnellista elämää. Luultavasti hakeutuisin samoihin töihin ulkomaille, leikkauttaisin tukkani, menisin myöhään nukkumaan (mies haluaa nukkua jo kymmeneltä, äh).

Olisin siis onneton ja siitä huolimatta jatkaisin elämääni.

Oikeasti uskon, että eromme olisi hänelle kovempi isku kuin minulle. Minä pärjään aina, hän ehkä ei.

Alkaisin itkeä ja yrittäisin itkun lomassa kysellä, että miksi. Olisi kova paikka.

Niin... Tämä noin suurin piirtein tapahtui minulle juuri äsken, paitsi että olen mies ja hän nainen. Jooei...

Torstaisin varmaan "ai nytkö olet tullut siihen tulokseen" ja kysyisin miksi hän nyt sitä haluaa kun muutama kuukausi sitten se ei tuntunut ollenkaan hänestä järjevälle. Olisin toki myös pettynyt siihen että hän olisi valehdellut suhteemme menneen tuon aikaisemmat ero keskustelun jälkeen parempaan suuntaan.

Hämmentyisin kovasti sillä minulla ei ole miestä.

Itkisin korkeintaan onnesta. Olisin erittäin huojentunut. Se olisi ehkä ihaninta mitä mies voisi sanoa.

Olisin aivan äimänä, koska minusta (tai meistä) meillä menee hyvin. Sitten olisin aivan murtunut. 

Ensin hämmästyisin koska tiedän olevani hyvä vaimo eikä ole mitään viitteitä esim pettämisestä.

Sitten miettisin että hyvä kun tuli näinpäin ettei mun tarvitse ehdottaa tätä.

Avaisin oikotien ja alkaisin etsiä itselleni mukavaa asuntoa.

Sattuuhan noita. Voi se nainenkin toivoa eroa. Ensin miksi, onko mitään tehtävissä ja sitten käytännön järjestelyihin. Miten omaisuus jaetaan, jos on yhteistä? Entä lapset? Yleensä toisen vakavammalla äänenpainolla asian esittäessä on päätös tehty mielessä ja kauan sitten. Siinä ei enää päätä käännetä. Pitää itse sopeutua shokissa, mitäs sitten.

Miksi osa ihmisistä järkyttyy vielä nykypäivänä siitä, että kaikki eivät rippikoulusta asti ole sinne hautaan asti yhdessä? Elämän varrelle mahtuu useampia suhteita. Lähinnä kysymys on siitä, miten saadaan taas haavat nuoltua leuka pystyyn ja jatkamaan.

Ensimmäisenä tulisi varmaan epäluulo, että huijaatko nyt. Sitten hämmennys, sillä meillä menee paremmin kuin koskaan ja sen jälkeen hillitön itku. Olisin aivan ymmälläni, että haluaisi erota kun odotan esikoispoikaamme.

Kysyisin huolestuneena, onko hänellä tiedossa uusi asuinpaikka ja tarvitseeko mukaan vaikka pyyhkeitä tai kattiloita tms. Minä näet omistan ihan kaiken.

Sitten olisin yhteydessä hänen ex-vaimoonsa ja sopisin heidän ja minun lasten tapaamisista jatkossa, lapsista on tullut hyvät ystävät ja se miehen ex-vaimo on facebook-ystäväni.

Näiden järjestelyjen jälkeen menisin ehdottamaan seksiä yhdelle miehelle, jonka kanssa on ollut flirttiä jo melkein vuoden. Pitäähän jätetyn osapuolen saada laastarisuhde ja hoitaa siten itseään, vähintä mitä voin tehdä erosta toipuakseni.

No olisin mä tosi yllättynyt ja järkyttynyt. Odotan meidän kauan kaivattua esikoista. Olisi kyllä ihan älytöntä jos mies nyt olisikin valmis asumaan eri osoitteessa. Mutta jos olisi tosissaan niin kyllä mä tästä kämpästä aika nopeasti muuttaisin, kyllä sen verran hermo menis. Ei mulla ole yksin varaa tätä lunastaa itselleni.