Avioero ja omaisuus miehen

Vierailija kirjoitti:

Kävin puhumassa sosiaslitoimiston työntekijän kanssa ja hän sanoi että omaisuus jola osti ennen avioliittoa ei kuuluisi minulle eron jälkeen!! Avioehtoa ei ole.

Älä puhu sosiaalitoimiston työntekijän (eikä papin, toimittajan tai lehdenjakajan) kanssa.

Palkkaa itsellesi perheoikeuteen erikoistunut juristi. Hanki suosituksia, että saat hyvän. Viesti tai mieluummin puhu puhelimessa hänen kanssaan, ennen kuin menet miehesi kanssa allekirjoittamaan osituskirjan. Varmista, että kaikki omaisuus tulee mukaan. Ei kodin pikkuirtaimistoa sentään.

Huom! Avioero on niin rankka stressi, että ihminen on siinä kovilla, eikä järkikään toimi parhaimmillaan.

Itse ihmettelen miten selvisin kaikesta sinä vuotena. Se oli niin hirveää. Oli hoidettava ikäviä, vaikeita, surullisia asioita. Miehen poimi saman tien asumuseron alussa talteen asunnoton, mutta päättäväinen siirtolainen, joka pelkäsi että löytö lipeää käsistä, jos palaammekin yhteen. Totta puhuen ihmettelen miten siinä sumussa osasin vielä pärjätä kiinteistönvälittäjillekin, jotka yrittivät painostaa ja huijata kun näkivät missä paineessa etsin asuntoa.

Joten turvaudu luotettavien läheisten apuun ja tukeen, jos semmosia on.

Älä vaan anna miehen vedättää sua. Kun sulle lain mukaan kuuluu omaisuudesta puolet, kun avioehtoa ei ole.

Ja muista, sä selviät tästä! 👍

Kyllä minun käsitys on, että avioerossa suoritetaan ositus, jossa molempien omaisuus ensin lasketaan ja sitten tasingolla ns. tasataan niin, että omaisuus menee 50/50. Näin siis, jos ei ole avioehtoa.  

Jos ei avioehtoa eikä mikään superlyhyt avioliittu, niin yhteinen omaisuus menee puoliksi, eli kummankin omaisuudesta vähennetään velat ja netto-omaisuus jaetaan puoliksi. Eli jos itse olet täysin persaukinen, niin silloin siis jaetaan miehen netto-omaisuus puoliksi.

Omistaminen on eri asia kuin ositus. Varakkaampi voi antaa tasinkona rahaa, ei välttämättä omistusosuutta.

Oletko käynyt mitään kouluja? 

Vierailija kirjoitti:

Harmi miehen kannalta, että ei ole avioehtoa. Loinen imee miehen vaivalla keräämän omaisuuuden.

Mistä sinä esim. tiedät eron syyn? Vaikka ois ukko juossut naisissa vuosikaudet tai juonut tai lyönyt?

Mikäs loinen se sellainen on, joka YHTEISET lapset ja KODIN HOITAA? Parhaan mahdollisen antanut lapsilleen tämä äiti. Myös miehen ovat lapset (tai näin käsittäisin). Ja jos luit yleensä lainkaan harmitukseltasi, oli miehen pyyntö toimia näin. Ja joo, tyhmää on olla suojaamatta selustaansa, mutta tämä oli suunnitelma alusta lähtien. Mies petti luottamuksen?

Todellinen pikkusieluinen susi olet sinäkin, harmittelet jonkun epäonnea, hyi olkoon. Muista että karma voi koskettaa meitä kaikkia, muodossa tai toisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin puhumassa sosiaslitoimiston työntekijän kanssa ja hän sanoi että omaisuus jola osti ennen avioliittoa ei kuuluisi minulle eron jälkeen!! Avioehtoa ei ole.

Ei pidä paikkaansa. Omaisuus menee 50-50 yli viiden vuoden liitossa, jos ei ole avioehtoa. Vaikka olisikin, voisit hakea kohtuullistamista ja se myönnettäisiin sinulle.

Minä taas olen kuullut,että jos toisella on ollut omaisuutta ennen avioliittoa ja se omaisuus on esim sijoitettu yhteiseen asuntoon niin pystytään kyllä tehdä niin,että jaetaan se omaisuus sen mukaan.Tämä minulle on sanottu(pankkivirkailija)

Omaisuuden pystyy jakamaan omistusoikeuksien mukaan kun asiasta sovitaan esim. avioehdolla, mutta miksi pankki kirjailija olisi neuvonut sinua sijoittamaan rahat toisen omistamaan asuntoon.

Kun mun vanhemmat erosivat ja äiti jäi omistusasuntoon, niin isä oli sitä mieltä että äiti jäi hänelle velkaa. Äiti oli aina ollut kotirouva.

Äiti palkkasi juristin, joka huomasi että isä omistaa metsää ja maata, ja kävikin niin että isä oli velkaa äidille.

Olet saanut olla tekemättä työtä miehesi maksamassa asunnossa ja ajella miehesi kustantamilla autoilla ja elää leveätä elämää vuosikaupalla. Sitten kun ero tuleekin niin olet omasta mielestäsi oikeutettu vielä veimään mieheltä puolet hänen kerryttämästään omaisuudesta. Todella törkeää!

Lopeta uhriutuminen ja mene töihin. Siipeilysi loppui nyt. Toivottavasti miehesi löytää rakastavan puolison tilallesi ja voi jatka elämäänsä onnellisena.

Tuntuu välillä, että kotiäitiydestä pitäisi saada vähintään yhtä hyvää palkkaa kuin kansainvälisen yrityksen pomot. Ollaan muka niin kovasti huolehdittu kodista ja perheestä ja mahdollistettu toisen hyvä palkka. Todellisuudessa nämä lokit eivät edes lähtisi sellaisen miehen matkaan, joka olisi kotona tasavertaisesti, mutta tiensi vaatimattomasti ja tätäen naisenkin pitäisi käydä töissä tienaamassa. oN mukavampi makoilla kotosalla toisen kustantamana ja esittää tärkeää kodinhengetärtä.

Normaalit ihmiset joutuvat käymään töissä ja vielä lisäksi hoitamaan kodin ja lapset. Ei se ole mikään oikeus saada puolia toisen ihmisen työllään hankkimista rahoista jos itse on ollut niin laiska ettei ole halunnut lähteä työelämään rakentamaan itselleen uraa ja tienaamaan omaa rahaa.