Miksi nykyään työpäivän lounas on normaalia?

Missähän kaukana historiassa tämä sinun nuoruutesi oli? Pula-ajalla? Äitini on 72v. ja on kyllä aina syönyt lounasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota ylihintaista lounasta kompensoi ruokaraha tai ateriakorvaus. Nyt tiedetään paremmin, että on työtehon kanalla parempi  syödä säännöllisesti vähän kuin paljon kerralla.

Verottaja ei salli verovapaan ateriakorvauksen maksamista tavanomaisen ruokailupaikan käyttämisestä.

Mutta tiedän että monilla työpaikoilla maksetaan aterikorvauksia ja jaetaan kirjanpidon ohi lounasseteleitä. Tavallaan työntekijän etu, mutta jos kantautuu verottajan korviin, niin voi tulla vähän kalliiksi.

Jaetaan kirjanpidon ohi lounasseteleitä? Miksi kirjanpidon ohi? Onhan ne työntekijän etu ihan laillisesti annettuinakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Kk-tulot ovat vähän yli 5 t€, mutta ei tulisi mieleenkään tuhlata rahoja kalliisiin ravintolalounaisiin. Juuri nyt olenkin työhuoneessani ruokatauolla ja samalla syön tässä mikrossa lämmitettyjä eilisiä ruuantähteitä. 

Tympisi kyllä pahasti koko päivän nököttää työhuoneessa syömässä eilisen päivän tähteitä. 

Pieni kävely lounaalle työkavereiden kanssa katkaisee päivän kivasti. Ja ainkain meidän lounaspaikka myös työllistää paljon nuoria, joten ajattelen sitä työllisyydenkin kannalla. Ennen niitä töitä oli kaikilla, mutta nyt yrittäjät joutuvat taistelemaan olemassa olonsa puolesta.

Meillä on työ jossa pitäisi aina olla miehitystä paikalla. Tuosta lounastamisesta työtilojen ulkopuolella on tullut jonkinlainen ongelma, eikä siihen puututa koska työnjohtaja on mukana tässä lounasporukassa. Ohjeistuksen mukaan meillä on 20 minuutin ruokatauko joka pidetään työn ohessa sopivassa välissä. Tämä lounassakki alkaa vältellä työtehtäviä jo noin tuntia ennen lounasaikaa, koska heidän ei kannata aloittaa jotain, koska muuten voimyöhästyä lounaalta. Ja siellä lounaalla sitten räpättävät innolla omia juttujaan ja aikaa menee noin tunti. Työntekiminen jää niille, joilla on eväät mukana. Tämä on mennyt jo siihen että puolille päivin ajoittuvia työtehtäviä siirrellää niille jotka eikäy ulkona syömässä ja sitten ollaan naamat norsuvitulla kun sanooe että lähdenkin tänään lounaspaikkaan syömään. Olen innolla odottanut että koska joku näistä keksi ettää lounaalle lähtijöiden porukkaa pitää rajoittaa ja perinteisesti käyneillä on siihen etuoikeusoptio.

Vierailija kirjoitti:

Minun nuoruudessani oikeasti KULUTTAVAA työtä tehneet eivät olisi voineet kuvitellakaan tuhlaavansa rahojaan ylihintaiseen lounaaseen, itse tehtyjä eväitäkään ei useinkaan raaskinut käyttää. Päivässä oli yksi iso ateria ja piste! Ennen töihin lähtöä aamiainen ja ennen nukkumaanmenoa iltapala! Ja sillä sipuli! Nykyään halutaan aina vaan enemmän ja enemmän.

No katos kun jotkut terveysintoilijat ovat sitä mieltä, että entinen tyyli oli huono. Perustelevat tilastoilla, joiden mukaan ennen vanhaan 50 vuotias oli raihnas vanhus ja 60 vuotias haudassa. Nykyään lounaita popsivat elävät ennusteiden valossa likemmäs sata vuotiaiksi. Johtusko ihan tällaisesta, uskovat piruparat nykyiseen terveyspropagandaan ja suostuvat lammasmaisesti lounasravintoloiden lypsylehmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota ylihintaista lounasta kompensoi ruokaraha tai ateriakorvaus. Nyt tiedetään paremmin, että on työtehon kanalla parempi  syödä säännöllisesti vähän kuin paljon kerralla.

Verottaja ei salli verovapaan ateriakorvauksen maksamista tavanomaisen ruokailupaikan käyttämisestä.

Mutta tiedän että monilla työpaikoilla maksetaan aterikorvauksia ja jaetaan kirjanpidon ohi lounasseteleitä. Tavallaan työntekijän etu, mutta jos kantautuu verottajan korviin, niin voi tulla vähän kalliiksi.

Jaetaan kirjanpidon ohi lounasseteleitä? Miksi kirjanpidon ohi? Onhan ne työntekijän etu ihan laillisesti annettuinakin.

Lounassetelistä 75% on verotettavaa tuloa, jos sitä ei pidätetä palkasta. 10€ seteleistä pitäisi siis maksaa veroa niin kuin olisi saanut 7,5% ylimääräistä palkkaa.

Mistähän ajasta AP puhuu. Isäni oli 1950-luvulla kaivoksessa töissä ja heillä oli ruokala maan alla ja sinne tuotiin joka päivä lämmin ruoka. Äiti oli töissä pankissa ja siellä oli oma ravintola ja keittäjät.

Kun oltiin mummolassa, niin kaikki tulivat raskaista peltotöistä päiväruualle eli lounaalle.

Mä syön vähän mutta usein ja todellakin tarvitsen lounaan jaksaakseni. Salaattia, keittoa, kalaa, kasviksia. Enpä kieltäydy pienestä jälkkäristäkään. Eikä työpaikalla ole koskaan ollut mahdollisuutta eväiden syöntiin tai lämmittämiseen.

olen aina ollut hoikka/normaalipainoinen toimistotyöläinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Kk-tulot ovat vähän yli 5 t€, mutta ei tulisi mieleenkään tuhlata rahoja kalliisiin ravintolalounaisiin. Juuri nyt olenkin työhuoneessani ruokatauolla ja samalla syön tässä mikrossa lämmitettyjä eilisiä ruuantähteitä. 

Tympisi kyllä pahasti koko päivän nököttää työhuoneessa syömässä eilisen päivän tähteitä. 

Pieni kävely lounaalle työkavereiden kanssa katkaisee päivän kivasti. Ja ainkain meidän lounaspaikka myös työllistää paljon nuoria, joten ajattelen sitä työllisyydenkin kannalla. Ennen niitä töitä oli kaikilla, mutta nyt yrittäjät joutuvat taistelemaan olemassa olonsa puolesta.

Kyllä harmittaa, että itse on joutunut työhön, jossa ei ole mahdollista katkaista päivää noin. Ruoka hotkaistaan töiden ohessa kun ehditään, tai jos joskus on aikaa pitää tauko, sen joutuu pitämään yksin kun muut työkaverit tekevät töitä.

Up

Kaikissa meidän perheen lähpiirin työpaikoissa on aina ollut lounas. Alko, Pääesikunta, Nokia, Kvartto,  Vakuutuyhtiöt, pankit,  Meilahden sairaalat, Kätilöopisto, Lennätin ja Posti.    Koululaoitos,  Yliopistot, Kadettikoulu,  Yleisrdio, Orion, Paasivaaralla oli ainakin ilmainen lounas. Suomessa on pitkään syöty lounasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä syön vähän mutta usein ja todellakin tarvitsen lounaan jaksaakseni. Salaattia, keittoa, kalaa, kasviksia. Enpä kieltäydy pienestä jälkkäristäkään. Eikä työpaikalla ole koskaan ollut mahdollisuutta eväiden syöntiin tai lämmittämiseen.

olen aina ollut hoikka/normaalipainoinen toimistotyöläinen

Jatkan vielä.

Kaikissa työpaikoissani kansainvälisissä yrityksissä on ollut lounasetu, eli olen itse maksanut n 5,50€/pvä. Maksan sen mielelläni koska tuo on ainoa hetki kun tapaan kollegoitani ja meillä on aikaa purkaa asioita keskenämme. Ja niitä riittää....:) Työskentelemme eri puolilla taloa joten muuten yhteydenpito päivän mittaan ei onnistu kuin hätätapauksissa s-postilla tai puhelimitse ja kahvitunteja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa meidän perheen lähpiirin työpaikoissa on aina ollut lounas. Alko, Pääesikunta, Nokia, Kvartto,  Vakuutuyhtiöt, pankit,  Meilahden sairaalat, Kätilöopisto, Lennätin ja Posti.    Koululaoitos,  Yliopistot, Kadettikoulu,  Yleisrdio, Orion, Paasivaaralla oli ainakin ilmainen lounas. Suomessa on pitkään syöty lounasta.

Nokiassa 8v työskennelleenä tiedän ettei se ollut ilmainen vaan ruokaetu jolloin maksat osan kokonaishinnasta esim annoksesta riippuen 5-7€. Samoin Yliopistolla työntekijät maksaa saman hinnan kuin opiskelijat.

Lounasetu on eri kuin ilmainen ruoka

Up

Lounas on työpäivän paras hetki! Paljonpa kotona kiinnostaa valmistaa monipuolisia aterioita, pilkkoa ja raastaa salaatteja, leipoa höyryäviä leipiä ja tiskata päälle. Lounas maksaa vähemmän kuin ruoan tekemiseen uhrattu vapaa-aika (sekä työn hinnalla että vapaa-ajan arvokkuudella mitattuna). Puhumattakaan hupsuttelusta ja hyvistä jutuista lounaan äärellä. Kotona syödään puolivalmista tai jotain hyvin simppeliä, ja käytetään jäljelle jäänyt aika yhdessäoloon, liikuntaan tai rentoutumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lounas on työpäivän paras hetki! Paljonpa kotona kiinnostaa valmistaa monipuolisia aterioita, pilkkoa ja raastaa salaatteja, leipoa höyryäviä leipiä ja tiskata päälle. Lounas maksaa vähemmän kuin ruoan tekemiseen uhrattu vapaa-aika (sekä työn hinnalla että vapaa-ajan arvokkuudella mitattuna). Puhumattakaan hupsuttelusta ja hyvistä jutuista lounaan äärellä. Kotona syödään puolivalmista tai jotain hyvin simppeliä, ja käytetään jäljelle jäänyt aika yhdessäoloon, liikuntaan tai rentoutumiseen.

Älä yleistä sitä, mitä sinä teet.

Vierailija kirjoitti:

Lounas on työpäivän paras hetki! Paljonpa kotona kiinnostaa valmistaa monipuolisia aterioita, pilkkoa ja raastaa salaatteja, leipoa höyryäviä leipiä ja tiskata päälle. Lounas maksaa vähemmän kuin ruoan tekemiseen uhrattu vapaa-aika (sekä työn hinnalla että vapaa-ajan arvokkuudella mitattuna). Puhumattakaan hupsuttelusta ja hyvistä jutuista lounaan äärellä. Kotona syödään puolivalmista tai jotain hyvin simppeliä, ja käytetään jäljelle jäänyt aika yhdessäoloon, liikuntaan tai rentoutumiseen.

Niin. Päiväkodissa lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat syövät "valvonta-aterian", joka on esimiesten mukaan myös "esimerkkiruokailu". Se tarkoittaa, että kasvatushenkilökunnalla on velvollisuus syödä samaa laitosruokaa kuin lapsetkin syövät samaan aikaan lasten kanssa. Valvonta-ateriasta pitää maksaa verotusarvo. Lisäksi se ei ole missään tapauksessa laadukasta, tuoretta eikä ravinteikasta. Valvontalounas ei pidä nälkää. Välipalaan tai aamiaiseen henkilökunnalla ei ole oikeutta. 

Itse olen koko tähänastisen työurani (3 vuotta valmistumisen jälkeen) syönyt omia eväitä, joita virallisten ohjeiden mukaan ei saa syödä lasten nähden. Omat eväät pitäisi syödä tauolla. Tauko on 10 minuuttia päivässä, eikä sitä ehdi käytännössä joka päivä edes pitää. Ja toisaalta, millainen "esimerkki" se lapsille olisi, jos aikuinen katsoisi vain vierestä, kun lapset syövät. 

Siispä (oman esimiehen katsoessa läpi sormien) syön omat eväät ryhmässä lasten ruoka-aikana samassa pöydässä kahdeksan 3-5-vuotiaan lapsen kanssa. Samassa huoneessa on myös kaksi muuta pöytää, joissa istuu 2*7 lasta ja 2*1 aikuista. Siis yksi huone, 22 lasta, 3 aikuista. Samalla, kun syön, kuuntelen iloista puheen sorinaa, toisaalta myös monesti huutoa, itkua tai riitelyä. Iloista kiljuntaa tai valitusta: "Mä maistoin, mut mä en tykänny". Pyyntöjä tai vaatimuksia: "Saanks mä näkkärin?" "Mä haluun lisää!" "MAITOO!!!" Yksi kataa juoman pitkin pöytää, se valuu vieruskaverin vaatteille ja lattialle. Syö siinä sitten rauhassa ja nauti ruoasta. 

Haaveilen rauhallisista lounaista aikuisessa seurassa. Tässä ammatissa niitä ei koskaan saa. Se on vain yksi syy, miksi mietin alanvaihtoa.  

Mutta kun pääsen kotiin, minusta on ihanaa tehdä mieheni kanssa hyvää ruokaa. Pestä, kuoria, pilkkoa, keittää ja paistaa. Maustaa. Maistella. Ruoan laittaminen yhdessä on rentouttavaa, mukavaa yhdessä oloa, ja samalla voi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Viikonloppuna ruokaa voi tehdä pidemmän kaavan mukaan, juoda samalla viiniä ja kuunnella hyvää musiikkia. Kun tekee ruoan itse, siitä saa juuri sellaista kuin itse haluaa. Jos sitä jää yli, sen voi ottaa töihin evääksi. 

Mieheni syö työpäivinä usein lounasta ravintoloissa, koska hänen työnantajansa tarjoaa lounassetelit. Tai joku muovinen kortti se on, ei enää paperinen seteli. Ravintolalounaatkaan eivät tosin ole välttämättä erityisen laadukkaita. Siksi meistä on ihanaa tehdä kotona hyvää ruokaa ja syödä se kynttilän valossa. Siinä on tunnelmaa.