Olen kasvattanut 17 v:stä huutavan ja ärhentelevän hirviön.

Teinit tuntuu välillä hirviöiltä, tiiän.

Lähde johonkin vähäksi aikaa:

kahvilaan, kaverille, leffaan, kuntosalille, niin minäkin teen kun oma teini käy hermoille. Hormonit sen välillä muuttaa hirviöksi.

Odotas 2-3 vuotta niin se on huomaavainen, nuori aikuinen.

Vietä mukava lauantai-ilta!

Älä huoli, kaikki kasvattaa sellaisen =)

Meillä sama. Lukio, työ, rankka liikuntaharrastus ja tyttöystävä on rankka elämä. Välillä on niin väsynyt, ettei jaksa kun huutaa. Ainoa mistä poika suostuisi luopumaan on koulu, ja sehän ei äidille käy.

Sama täällä. 16-vuotias hirviö kännykkä kädessään. Joskus niin ihana, mutta pakko kestää. Itse en nuorempana uskaltanut näyttää tunteita, ehkä se on parempi näin. Itse en teininä kehdannut tunteitani näyttää, nyt keski-ikäisenä ne tunteet tulevat pintaan.

Ihanaa jos jollain muillakin. Ihan tippa tuli linssiin. Tuntuu ettei tuosta koskaan kasva vastuullista miestä. Vaikkei saisi vertailla, niin samalla kun tulee luettua fb:stä muiden superteineistä niin olo on aika surkea :(

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Lukio, työ, rankka liikuntaharrastus ja tyttöystävä on rankka elämä. Välillä on niin väsynyt, ettei jaksa kun huutaa. Ainoa mistä poika suostuisi luopumaan on koulu, ja sehän ei äidille käy.

Kuulostaa juurikin sellaiselta fb superteiniltä. Voit olla tyytyväinen. Ei ihme jos on väsynyt kun noin monta rautaa tulessa. Voiko vähentää esim töistä?

Älä sure ap, kaikki teinit on jossain vaiheessa jossakin määrin tuollaisia.

Ja jos yhtään lohduttaa, niin huonomminkin voisi olla.

Mulla esimerkiksi on toinen teini masentunut ja ahdistushäiriöstä kärsivä (koulukiusaaminen aiheutti, nyt onneksi jo parempaan menossa), ja olisin ikionnellinen, jos se vähän huutaisi minulle, koska uhma ja äidin kyseenalaistaminenkin olisi parempi kuin tuo voimaton apeus.

Toisella teinilläni taas on aspergerin syndrooma, ja voi että mikä yhdistelmä se on hormonimyrskyn kanssa...

8-O

Mutta ajoittain nuo molemmat on silti tosi hauskaa seuraa. Ja pahimmillaankin maailman rakkaimpia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, kaikki kasvattaa sellaisen =)

Ei todellakaan. 

Oma 17-vuotias on empaattinen, keskusteleva ja kaikin puolin järkevä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, kaikki kasvattaa sellaisen =)

Ei todellakaan. 

Oma 17-vuotias on empaattinen, keskusteleva ja kaikin puolin järkevä. 

Wow! Palsta ei ikinä petä. Aina löytyy joku joka on valmis iskemään puukkoa selkään.

8, onnittele itseäsi hyvästä tuurista. Ei kaikki ole teini-iässä hankalia, kuten ei uhmaiässäkään. Eri asia sitten, onko sekään yksinomaan hyvä asia, jos on "liian" kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, kaikki kasvattaa sellaisen =)

Ei todellakaan. 

Oma 17-vuotias on empaattinen, keskusteleva ja kaikin puolin järkevä. 

Niin minullakin. Mutta neljätoistavuotiaana oli kyllä aika epeli. Tytöillä tuppaa nuo jutut tulemaan aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, kaikki kasvattaa sellaisen =)

Ei todellakaan. 

Oma 17-vuotias on empaattinen, keskusteleva ja kaikin puolin järkevä. 

Ei ole ainakaan ensimmäinen kohta sinulta peritty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, kaikki kasvattaa sellaisen =)

Ei todellakaan. 

Oma 17-vuotias on empaattinen, keskusteleva ja kaikin puolin järkevä. 

Niin minullakin. Mutta neljätoistavuotiaana oli kyllä aika epeli. Tytöillä tuppaa nuo jutut tulemaan aiemmin.

BURN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, kaikki kasvattaa sellaisen =)

Ei todellakaan. 

Oma 17-vuotias on empaattinen, keskusteleva ja kaikin puolin järkevä. 

Ei ole ainakaan ensimmäinen kohta sinulta peritty.

BURN!

Mun kommentti on kahdesti tossa eri lainausten kanssa vaikka lähetin vain yhden, jälkimmäisen? Mitä?! Miksi?!

Ei kaikki teinit ole tuollaisia. On rauhallisia ja kohteliaita, jotka ei koskaan huuda yms. Nyt kuvittelet, että tässä malliäiti kehuu itseään. Toisin kävi. Olisipa huutanut sitä pahaa oloaan pois. Oli liian kiltti ja sulkeutunut ja en osannut tulkita sitä, vaan ajattelin, että olenpas hyvä äiti, kun lapsi on murrosiänkin noin kiltti ja tasainen.  Sairastui ahdistuneisuushäiriöön ja masennukseen 19 vuotiaana. Alkoi siinä vaiheessa helpottaa, kun lopetti kiltin lapsen roolin ja uskalsi antaa tunteiden tulla ulos ja niiden asioiden, jotka olivat mieltä painaneet. Kiltti lapsi ei ollut halunnut äidilleen huolta aiheuttaa ja oli kantanut yksin koko nuoren ihmisen maailman murheet.

Toinen onkin sitten räiskinyt ja voi, kun olen ollut onnellinen siitä, että annattaa tulla välillä, kuinka elämä on paskaa ja kaverit inhottavia ja ahistaa kaikki ja mälsää ja tylsää ja äitikin on aika ikävä ihminen välillä.