Kysynkö ihastukselta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut jo jonkun aikaa todella ihastunut työkaveriini ja luulin kaikesta hänen käytöksestä, että hänkin minuun. Pitkiä katseita päästä varpaisiin ja jotenkin vaan tuntui, että meidän välillä on kemiaa. Tein aloitteen ja mies kertoi olevansa varattu. Ei ollut sanallakaan maininnut aikaisemmin tästä naisesta mitään. Ei mahda mitään, mutta ottaa kyllä vähän päähän.

Mulla oli vähän samanlainen tilanne! Tosin olen mies. Nainen aina katseli minua ja hymyili. Pitkän ajan päästä uskalsin myöntää ihastukseni ja hän vain vastasi ettei hänessä ole herännyt mitään kiinnostusta mua kohtaan. Kyllä se sattui ja pahasti. En jäänyt enempää kyselemään että mitä ne katseet ja hymyt merkitsivät... 

Onneksi lopetti töissä niin ei ole niin tuskallista, ja hyvä etteivät työkaverit tiedä tästä mitään. 

Selittäkää joku fiksumpi (mielellään nainen), miksi työkaverini voisi katsella minua PITKÄÄN, siis ei todellakaan mikään vilkaisuja ja hymyilee nätisti. Mutta ei mitään kiinnostusta.. eikä ollut varattu. Vaikka miten koitan miettiä ei ne katseet olleet sellaisia kun työkaverille normaalisti luodaan. 

Hän kokee, että tulee sun kanssa hyvin juttuun. Mä ainakin haen katseella vaistomaisesti heitä, jotka koen hengenheimolaisiksi. Voi yhteisin hymyin ja katsein puhua ns. äänettömästi. Huomaa katseesta kun toista väsyttää, kun toista huvittaa joku juttu jne. Teen ihan tätä sekä nais- että miespuolisten kavereiden kanssa. Eli hän ehkä kokee vain jollain tasolla yhteenkuuluvuutta ja samanhenkisyyttä sussa.

Tosi sääli.. en ollut edes päällekäyvä vaan sanoin olevani kiinnostunut hänestä, ei mitään ihastumisesta tai muusta. Kyllä mä itse olisin vastaavassa tilanteessa vaikka lähtenyt treffeille jos olen sinkku ja tunnen yhteenkuuluvuutta/samanhenkisyyttä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Kaipa ne oli hänelle vain toverillisia tunteita.

No sepä se. Se, että synkkaa joidenkin ihmisten kanssa ei tarkoita, että on kiinnostunut heistä. Tulee vain hyvin toimeen ja tuntuu, että toinen ymmärtää helposti huumoria, ajatuksia jne. Se on persoonallisuuskysymys eikä liity mitenkään seksuaaliseen tai romanttiseen kiinnostukseen.

Jokos ap on uskaltanut pistää vaikka fb-viestiä? Monta yläpeukkua sitä voi tarvita? Nyt on kuitenkin lauantai! Otollinen hetki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut jo jonkun aikaa todella ihastunut työkaveriini ja luulin kaikesta hänen käytöksestä, että hänkin minuun. Pitkiä katseita päästä varpaisiin ja jotenkin vaan tuntui, että meidän välillä on kemiaa. Tein aloitteen ja mies kertoi olevansa varattu. Ei ollut sanallakaan maininnut aikaisemmin tästä naisesta mitään. Ei mahda mitään, mutta ottaa kyllä vähän päähän.

Mulla oli vähän samanlainen tilanne! Tosin olen mies. Nainen aina katseli minua ja hymyili. Pitkän ajan päästä uskalsin myöntää ihastukseni ja hän vain vastasi ettei hänessä ole herännyt mitään kiinnostusta mua kohtaan. Kyllä se sattui ja pahasti. En jäänyt enempää kyselemään että mitä ne katseet ja hymyt merkitsivät... 

Onneksi lopetti töissä niin ei ole niin tuskallista, ja hyvä etteivät työkaverit tiedä tästä mitään. 

Selittäkää joku fiksumpi (mielellään nainen), miksi työkaverini voisi katsella minua PITKÄÄN, siis ei todellakaan mikään vilkaisuja ja hymyilee nätisti. Mutta ei mitään kiinnostusta.. eikä ollut varattu. Vaikka miten koitan miettiä ei ne katseet olleet sellaisia kun työkaverille normaalisti luodaan. 

Hän kokee, että tulee sun kanssa hyvin juttuun. Mä ainakin haen katseella vaistomaisesti heitä, jotka koen hengenheimolaisiksi. Voi yhteisin hymyin ja katsein puhua ns. äänettömästi. Huomaa katseesta kun toista väsyttää, kun toista huvittaa joku juttu jne. Teen ihan tätä sekä nais- että miespuolisten kavereiden kanssa. Eli hän ehkä kokee vain jollain tasolla yhteenkuuluvuutta ja samanhenkisyyttä sussa.

Tosi sääli.. en ollut edes päällekäyvä vaan sanoin olevani kiinnostunut hänestä, ei mitään ihastumisesta tai muusta. Kyllä mä itse olisin vastaavassa tilanteessa vaikka lähtenyt treffeille jos olen sinkku ja tunnen yhteenkuuluvuutta/samanhenkisyyttä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Kaipa ne oli hänelle vain toverillisia tunteita.

No sepä se. Se, että synkkaa joidenkin ihmisten kanssa ei tarkoita, että on kiinnostunut heistä. Tulee vain hyvin toimeen ja tuntuu, että toinen ymmärtää helposti huumoria, ajatuksia jne. Se on persoonallisuuskysymys eikä liity mitenkään seksuaaliseen tai romanttiseen kiinnostukseen.

Kyllä mä silti lähtisin treffeille :) Mistä sitä tietää miten siviilielämässä synkkaisi? Onhan töissä aina eri asenne päällä kuin normaalisti. Mutta turha tätä on murehtia, ei on ei. Ja muutenkin lopetti.