Miten saitte ensimmäisen vakituisen työpaikkanne?

No älkää kertoko.

Tein kesätyösopparin ja sitten jäin tuntitöihin. Ja sit tuli duuni auki ja sanoivat että hae

Meillä vakinaistetaan tuntityöntekijöitä. Ja duunit tulee hakuun sisäisesti ensin

Kiitos vastauksista! 

Ostin valmiin yrityksen.

Näin työpaikkailmoituksen työkkärin nettisivuilla. Lähetin hakemuksen. Sain kutsun haastatteluun, menin. Tulin valituksi.

Löysin molin sivuilta avoimen työn, jota hain. Kävin haastattelussa, mutta en tullut valituksi. Kuukauden päästä siitä samasta firmasta soitettiin ja tarjottiin lähes vastaavaa työtä, johon hain. Ei ollut ennestään tuttu firma. Nyt 1,5v ja ylennys takana.

Hain kesätöitä, mutta tarjosivatkin vakituista työpaikkaa, koska oli työvoimapula.

Kaikenmaailman toimistohommia ja muita "siistejä sisähommia" tullut tehtyä, mutta koskaan ei ole vakinaistettu, vaikka olen tehnyt työt todella hyvin. Jäin työttömäksi ja kyllästyin loisimaan kotona toimistohommia etsien. Sitten aukesi vakituinen 8h/pv siivoojan paikka,hain, pääsin nopealla varoitusajalla haastatteluun ja valitsivat minut. Tässä sitä sitten kai siivotaan loppuelämä...

Sanoon, että otan liittoon yhteyttä ellei mun jatkuvia määräaikaisia muuteta vakituiseksi.

Pääsin opiskeluaikoina kesätöihin erääseen firmaan, jonne tein kesän mentyä erilaisia tuurauksia myös talvisin. Valmistumiseni aikoihin sain puhelun toisesta saman alan firmasta, josta pyydettiin vaihtamaan heille ja tarjottiin vakipaikkaa.

(Sivuhuomautus: valmistuin filosofian maisteriksi humanistiselta alalta. Töitä on riittänyt, ja nyt olen jo neljännessä yrityksessä. En ole hakenut yhtään paikkaa, vaan aina on pyydetty uuteen työhön.)

Hain työtä. Soitin seuraavana päivänä perään ja sain työn. Olin 16v ja olin tuolla töissä melkein 5v.

Opiskeluaikana harjoitteluun, siitä kesätöihin ja osa- aikaiseksi, sitten vakituiseksi.

Täällä aina huudetaan että harjoittelut ovat kauheaa riistoa ja kyykytystä, omassa lähipiirissäni tiedän valtavan määrän omaani vastaavia tapauksia. Toki jos harjoitteluun mennään asenteella "en tee mitään koska firma ei maksa palkkaa" niin toki turha haaveilla työtarjouksista harjoittelun jälkeen...

Uskokaa tai älkää, mutta kotiin soitettiin ja pyydettiin töihin.

Aina pitää olla ihan hiljaa kun joku huutaa, ettei töitä saa sillä että odotetaan jonkun hakevan kotoa...

Olin kuullut, että yritys etsi työntekijää. En laittanut hakemusta vaan soitin heille ja pääsin haastatteluun. Tulin valituksi.

Olin kauppiksessa kolmatta ja viimeistä vuotta opiskelemassa ja pääsin työharjoitteluun. Työharjoittelun jälkeen kesätöihin, kesätyöt poikivat monen kuukauden lisäsopparin ja loppujen lopuksi sain vakkarisopimuksen. Tästä nyt 10 vuotta. Onneksi en ole koskaan joutunut vaihtelemaan työpaikkoja/olemaan työttömänä. Lucky me.

Se oli vuonna 1997, kun lama oli jo helpottamassa. Olin ollut valmistumisen jälkeen työttömänä, menin työnhakukurssille, keksin siellä uuden ajatuksen mitä ehkä voisin tehdä työkseni (liittyi tutkintoni sivuaineeseen). Harjoitustyönä siellä kirjoitettiin hakemus, hain sen alan töihin. En muista missä olin nähnyt ilmoituksen, siihen aikaan niitä taisi olla vielä lehdissäkin. Pääsin haastatteluun ja sain työn. Työnantaja sanoi, että luultavasti en osaa mitään mutta että hän luottaa oppimiskykyyni. Siihen aikaan työmarkkinat oikeasti alkoivat laman jälkeen vetää. 

Nyt jälkeenpäin harmittaa, että en jäänyt siihen firmaan, se nimittäin on edelleen pystyssä. Vaihdoin työpaikkaa parin vuoden päästä, ja nyt olen taas työttömänä. Jos olisin jäänyt niin luultavasti en olisi. Niin sattumanvaraisia nämä työurat ovat.