Kokemuksia Escitalopramista ahdistukseen, masennukseen ja saamattomuuteen?

Ei oo ainakaan mulla auttanut. :/ n.3 vuotta syöny ja nytkin mielisairaalassa makaan.

Kymmenen milligrammaakin on vielä melko pieni annostus, voi olla, että hyvän vasteen saavuttaminen kestää kauan. Itse sain kymppisen alunperin pelkoihin. Auttoi kyllä, mutta vasta joskus vuoden päästä oli havaittavissa täysi hyöty.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo ainakaan mulla auttanut. :/ n.3 vuotta syöny ja nytkin mielisairaalassa makaan.

Olen pahoillani:( Haluatko valottaa, mitkä syyt ovat ajaneet sut tuohon pisteeseen? Minustakin tuntuu välillä, että kauankohan tätä jaksaa, että lopulta napsahtaa? ap.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen milligrammaakin on vielä melko pieni annostus, voi olla, että hyvän vasteen saavuttaminen kestää kauan. Itse sain kymppisen alunperin pelkoihin. Auttoi kyllä, mutta vasta joskus vuoden päästä oli havaittavissa täysi hyöty.

Millaisia pelkoja sulla oli? Mullakin on kauhea uusien tilanteiden pelko ja ahdistus kauheasti, jos pitää tehdä jotain normista poikkeavaa. Sosiaaliset tilanteetkin ovat ahdistavia outojen ihmisten kanssa. ap.

Nykyään annetaan liian helposti lääkkeitä ja halutaan tehdä ihmisestä zombie. Oikeasti kannattaisi kokeilla keskusteluapua ensin, mutta sitä ei tarjota vaan pitää itse vaatia. Ja sitä taas ei jaksa jos on uupunut.

Oletko käynyt esim seurakunnan sururyhmässä? Entä vertaisryhmä masentuneille? Olisiko paikkakunnalla mielenterveysyhdistys? Jos edes kerran viikossa jaksaisit osallistua? Lääke sinänsä ei poista tapahtuneita asioita, koita käsitellä asioita muuten.

Av-palstan lempiaihe jälleen. Asiantuntijoita on paljon ja omaa kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään annetaan liian helposti lääkkeitä ja halutaan tehdä ihmisestä zombie. Oikeasti kannattaisi kokeilla keskusteluapua ensin, mutta sitä ei tarjota vaan pitää itse vaatia. Ja sitä taas ei jaksa jos on uupunut.

Oletko käynyt esim seurakunnan sururyhmässä? Entä vertaisryhmä masentuneille? Olisiko paikkakunnalla mielenterveysyhdistys? Jos edes kerran viikossa jaksaisit osallistua? Lääke sinänsä ei poista tapahtuneita asioita, koita käsitellä asioita muuten.

Ensinnäkin nuo SSRI-lääkkeet eivät tee ihmisestä mitään zombieta vaan vaikuttavat serotoniinitasapainoon, jonka tasapaino taas mahdollistaa sen, että ihminen pystyy ehkä niiden avulla just lähtemäänkin hakemaan apua jostakin. Ilman lääkkeitä moni ei vaan uskalla tai saa aikaiseksi yhtään mitään.

No auttoihan se. Mutta minä koin sen itselleni sopimattomaksi. Mulla meni oma tahto ihan kokonaan. Kaikki kävi. Minusta tuli ihan joojoo-ihminen. Sanoin kaikkeen ekstratyöhön kyllä ja siinäpä sitten kasaantuikin sellainen työmäärä, että tuli burnout. Kaikki suodatus jotenkin hävisi.

Lopetin essit ja nyt on Brintellix. Sopii paljon paremmin ja sain temperamenttini takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin nuo SSRI-lääkkeet eivät tee ihmisestä mitään zombieta vaan vaikuttavat serotoniinitasapainoon, jonka tasapaino taas mahdollistaa sen, että ihminen pystyy ehkä niiden avulla just lähtemäänkin hakemaan apua jostakin. Ilman lääkkeitä moni ei vaan uskalla tai saa aikaiseksi yhtään mitään.

Serotoniini on aika passivoiva välittäjäaine. Vie ahdistuksen pois, mutta samoin myös tarmon tehdä mitään. SSRI-lääkkeitä käytetään masennusta potevan potilaan ensihoitoon sillä se poistaa tehokkaasti ahdistusta tuottavat ajatuskierteet.

No, valitettavasti ne eivät toimineet omalla kohdallani kovinkaan hyvin elämän ylläpitoon. Siirryin dopaminergisiin lääkkeisiin jotka palauttivat elämänintoni täysin. Nykyään popsin selegiliiniä, bupropioni (Voxra) lisää virittyneisyystilaa myös.

Vierailija kirjoitti:

No auttoihan se. Mutta minä koin sen itselleni sopimattomaksi. Mulla meni oma tahto ihan kokonaan. Kaikki kävi. Minusta tuli ihan joojoo-ihminen. Sanoin kaikkeen ekstratyöhön kyllä ja siinäpä sitten kasaantuikin sellainen työmäärä, että tuli burnout. Kaikki suodatus jotenkin hävisi.

Lopetin essit ja nyt on Brintellix. Sopii paljon paremmin ja sain temperamenttini takaisin.

Ok, aika jännä. Hyvä että löysit sopivamman lääkkeen sitten. ap.

Söin kai koko apteekin repertuaarin läpi näitä "mömmöjä" ja kaikista tuli vain ihme huimaukset ja huminat.

Söin aikani ja lopetin lääkärin kielloista huolimatta. Kaikkein paras lääke oli se, kun tajusin lopettaa unettomuuteen määrätyn Mirtazapiinin pois. Aivan kuin huppu olisi vedetty päästä pois. Neljä vuotta meni vain maatessa. Kuukausi M:n lopettamisesta palasin työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin nuo SSRI-lääkkeet eivät tee ihmisestä mitään zombieta vaan vaikuttavat serotoniinitasapainoon, jonka tasapaino taas mahdollistaa sen, että ihminen pystyy ehkä niiden avulla just lähtemäänkin hakemaan apua jostakin. Ilman lääkkeitä moni ei vaan uskalla tai saa aikaiseksi yhtään mitään.

Serotoniini on aika passivoiva välittäjäaine. Vie ahdistuksen pois, mutta samoin myös tarmon tehdä mitään. SSRI-lääkkeitä käytetään masennusta potevan potilaan ensihoitoon sillä se poistaa tehokkaasti ahdistusta tuottavat ajatuskierteet.

No, valitettavasti ne eivät toimineet omalla kohdallani kovinkaan hyvin elämän ylläpitoon. Siirryin dopaminergisiin lääkkeisiin jotka palauttivat elämänintoni täysin. Nykyään popsin selegiliiniä, bupropioni (Voxra) lisää virittyneisyystilaa myös.

Mä olen kyllä tuosta Voxrasta paljon lukenut ja kysyisinkin sulta, että onko se sama lääke kuin Zyban? Joskus sain reseptin siihen, kun halusin eroon tupakasta, mutten pystynyt sitä käyttämään kuin hetken. Nyt kuitenkin haluaisin eroon tupakastakin ja jos se piristäisi muutenkin tätä olotilaa, niin kuinka helposti sitä saisi lääkäriltä? ap.

Syön sitä ihan toiseen vaivaan, mutta olen huomannut, että olen paljon aikaansaavampi ja iloisempi kuin ilman lääkettä. Meni kuitenkin varmaan kolme viikkoa ennen kuin alkoi tapahtua. Toivottavasti löydät avun <3

Siinä menee viikkoja ennen kuin alkaa toimia se lääke. Mua on auttanut. Syönyt useita vuosia. Alkuaikoina se saattoi aiheuttaa jopa hiukan edesvastuutonta käytöstä ja hällä väliä -asennetta, koska omalla tavallaan rentouttaa. Syön sitä edelleen ja nyt olen joutunut ottamaan rinnalla myös rauhoittavaa lääkettä akuuttiin ahdistukseen.

Onko täällä joka päivä joku valtion nappikauppias tekemässä näitä alotuksia vai imeekö palstan väki näin paljon ryyniä?

Söin 40mg annostuksella ja puhkesi mania ja paha unettomuus. Ei sopinut mulle ollenkaan. Paranin terapialla ja elämäntapamuutoksilla.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä joka päivä joku valtion nappikauppias tekemässä näitä alotuksia vai imeekö palstan väki näin paljon ryyniä?

Tää maailma, yhteiskunta ja työelämä on mennyt sellaiseksi, että vaikea selvitä järjissään ilman lääkitystä. Ainakaan jos on yhtään herkempi yksilö. Omastakin ystäväpiiristäni varmaan 70% syö jotain psyykenlääkkeitä, ja ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Söin kai koko apteekin repertuaarin läpi näitä "mömmöjä" ja kaikista tuli vain ihme huimaukset ja huminat.

Söin aikani ja lopetin lääkärin kielloista huolimatta. Kaikkein paras lääke oli se, kun tajusin lopettaa unettomuuteen määrätyn Mirtazapiinin pois. Aivan kuin huppu olisi vedetty päästä pois. Neljä vuotta meni vain maatessa. Kuukausi M:n lopettamisesta palasin työelämään.

Sama kokemus Mirtazapiinista.. väsyttää ja lamaa täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä joka päivä joku valtion nappikauppias tekemässä näitä alotuksia vai imeekö palstan väki näin paljon ryyniä?

Tää maailma, yhteiskunta ja työelämä on mennyt sellaiseksi, että vaikea selvitä järjissään ilman lääkitystä. Ainakaan jos on yhtään herkempi yksilö. Omastakin ystäväpiiristäni varmaan 70% syö jotain psyykenlääkkeitä, ja ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ollaan.

Olisin voinut kirjoittaa tämän itse. terkuin ap., joka hyvin pärjäisi ilman lääkkeitä, jossakin stressaamattomassa ympäristössä rakastavan miehen kainalossa...Maailma on tosiaan tehnyt meistä herkimmistä ahdistuneita ja masentuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen milligrammaakin on vielä melko pieni annostus, voi olla, että hyvän vasteen saavuttaminen kestää kauan. Itse sain kymppisen alunperin pelkoihin. Auttoi kyllä, mutta vasta joskus vuoden päästä oli havaittavissa täysi hyöty.

Millaisia pelkoja sulla oli? Mullakin on kauhea uusien tilanteiden pelko ja ahdistus kauheasti, jos pitää tehdä jotain normista poikkeavaa. Sosiaaliset tilanteetkin ovat ahdistavia outojen ihmisten kanssa. ap.

Mun pelot olivat pääasiassa sairauksien pelkoa ja vähän siihen liittyen erinäisten loiseläinten pelkoa. Myös mielualaongelmia on, niihin tuo kymppinen ei oikein tunnu riittävän. Mutta koen jo suuren helpotuksen, kun peloista suurin osa on pois.