Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko kenellekään muulle kauhea katumus ja harmitus siitä että edes yritti jotain asiaa jos se epäonnistuu?
06.04.2006 |
Mä huomaan nyt että olen viime aikoina yrittänyt elämässäni monia asioita, joihin vaaditaan henkilökohtaista panosta. Esim hakenut omatoimisesti työpaikkaa, koulutusta, apurahaa yhteen projektiin ym. Kaikki ne on tuottaneet kielteisen tuloksen ja nyt en voi ajatella muuta kun että miksi edes yritin. Ajattelen että kai ne on siellä naureskelleet mun papereilleni jne että mitä toikin nyt itsestään kuvittelee. Tiedän, että jos mitään ei yritä, ei mitään saakaan, mutta nyt todella tuntuu, että olen kuvitellut itsestäni liikoja, enkä vaan ole tajunnut, että en ole mitenkään erityinen massasta poikkeava yksilö.
Kommentit (4)
ja vielä vuosia jonkun niinsanotun mokan jälkeen jaksan syyllistää itseäni niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei huomaa mua mitenkään paitsi just naurettavana esimerkkinä. Haluaisin päästä joskus tässä elämässä asemaan, ettei tarvisi aina alistaa omaa henkilökohtaisinta itseään muiden vieraiden ihmisten vilpillisen mielenkiinnon kohteeksi, kuten työhaastattelussa.
Sellaiset onnistumistarinat ovat todella harvassa. Aina joskus onnistuu, useimmin taas ei. Älä lannistu, se mitä et saa, ei ollut sinulle tarkoitettukaan.
Toisaalta yrittänyttä ei laiteta. Pakkko vaan yrittää. Ei sitä aina voi onnistua. Työpaikanhaussa kyllä tuntuu juuri tuolta, miksi edes hain. Nauravat mulle varmaan. Ne hylkää mut varmaan heti korkean ikäni vuoksi.