Ahdistustako - vai mitä tämä on...

Ensimmäistä kertaa elämässä parisuhteen päätyttyä on aivan kamala olla. Erosta on toista kuukautta (n.vuoden mittainen suhde), mutta olo on ajoittain kamala. Ei koko ajan, mutta alkanut käväisemään mielessä lähes päivittäin. Luulin jo käsitelleeni tämän, mutta miksi on toisaalta ikävä, vaikka suhde päättyi hänen puoleltaan ilmootusluonteisesti. Tiedän kyllä ettei niitä ongelmiakaan olisi pystynyt ratkomaan hänen kanssaan, kun ei ollut hänellä keskustelukykyä.
Kaipaan niin kovasti sitä, että joku pitäisi hyvänä ja olisin ollut tärkeä. Miksi olo tuntuu kamalammalta kuin yöi 10 v kestäneestä suhteesta ero...? Koen, että olen ruma ja kenellekään kelpaamaton. Tinderissä eikä muillakaan foorumeilla kukaan aloita keskustelua. Muut kuin ne todella omituiset "peräkammarinpojat" tai mt-ongelmaiset. Peiliin katsoessa en näe rumaa.

Itken tätä olotilaa lähes päivittäin. Ei ole koskaan ahdistanut, mutta voisiko olla sitä...
Olen toimintakykyinen, käyn töissä, urheilen ja vietän aikaa.ystäciemi kanssa. Yksin ollessa koen itseni täysin tarpeettomaksi, hylkiöksi, rumaksi jne.
Pelkään, että oikeasti kelpaa enää koskaan kenellekään.
Teiltä kaipaisin joitakin järkeviä kommentteja, kiitosm