Onko työpaikkalounaasi mukava sosiaalinen hetki vai pikaruoka?

Sosiaalinen hetki todellakin. Yhdessä syödään ja juorutaan ruokatauolla.

Me menemme aina isolla porukalla johonkin läheisistä lounaspaikoista, syödään kunnolla, naureskellaan ja joskus otetaan jopa lasilliset viiniä.

Onneksi Suomi pikkuhiljaa eurooppalaistuu tässäkin asiassa :)

Meillä ei lounastaukoja ole, joten vedän rahkaa suoraan purkista samalla, kun päivitän työaikakirjanpitoa tai laadin työsopimuksia. Että pikapikaa ruokaa nassuun ja työpäivä ei lyhene siitä yhtään. 8 tuntia toimistossa.

Vaihtelee. Tavallista on, että työpaikan miehet käyvät porukalla lounasravintolassa ja naisilla taas usein on omat eväät (yleensä kotoa edellisen päivän päivälliseltä jääneet jämät), jotka he käyvät syömässä kahvihuoneessa jossain sopivassa välissä työpäivän aikana. 

Miehet katoavat jonnekin kaljoittelemaan samaan aikaan kun naiset yrittävät kaivaa haarukalla ituja muovilaatikoista.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani monet miehet (ja näitä on paljon) käyvät työpaikkaruokalassa, lähistöllä ei muita käteviä lounaspaikkoja ole. Itse ja pari naispuolista kollegaa syödään kahvihuoneessa, pikaisesti ja tämä lyhentää työpäivää. Pyritään syömään yhdessä silloin kun se onnistuu.

Kaipaan kuitenkin juuri tätä sosiaalista puolta, mukavaa lounastaukoa talon ulkopuolella. Edellisessä työpaikassani naisia riitti ja lounas oli sosiaalinen tilanne. Nyt enemmänkin pikalounas, jotta jaksaa vielä hetken ja sitten nopeasti kotiin.

Mikä estää sinua menemästä luonaalle niiden miesten kanssa? Hyvällä tuurilla ne puhuu muustakin kuin viikonlopun jääkiekkomatsista.

Olen hoitoalalla ja tauko vaihtelee. Täysin irti ei työstä ole, sillä puhelin soi, omaisia käy ja laitteet hälyttävät. Joskus on aikaa, mutta silloin keskityn kännykkääni. Haluan ruokatauolla olla irti työstä ja se mahdollistuu, jos joku toinen hoitaja ottaa vastuun siksi aikaa.

Naapurin Jaska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani monet miehet (ja näitä on paljon) käyvät työpaikkaruokalassa, lähistöllä ei muita käteviä lounaspaikkoja ole. Itse ja pari naispuolista kollegaa syödään kahvihuoneessa, pikaisesti ja tämä lyhentää työpäivää. Pyritään syömään yhdessä silloin kun se onnistuu.

Kaipaan kuitenkin juuri tätä sosiaalista puolta, mukavaa lounastaukoa talon ulkopuolella. Edellisessä työpaikassani naisia riitti ja lounas oli sosiaalinen tilanne. Nyt enemmänkin pikalounas, jotta jaksaa vielä hetken ja sitten nopeasti kotiin.

Mikä estää sinua menemästä luonaalle niiden miesten kanssa? Hyvällä tuurilla ne puhuu muustakin kuin viikonlopun jääkiekkomatsista.

Viikonlopun jääkiekkomatseista puhutaan jo kaikki kahvitauot... ja toisiaan lounaspaikkoja ei siis ole muita kuin tuo ruokala. Siksi jään mielummin niitä ituja syömään kahvihuoneeseen, edes joskus voin silloin juoruta naisen kanssa.

Mikä  työpaikkalounas?

Mulla se on hiljainen hetki ihan omassa seurassa.... häivyn siis itsekseni syömään ennen muita tai muiden jälkeen. En vaan jaksa jatkuvaa hälinää.

En jaksanut lukea.  Polttoainetta, ihmiset ovat sivuseikka ja parempi olisi ilman häiriötekijöitä. Ei niistä kuitenkaan ole mitään hyötyä, mutta usein harmia.

Kun ei saa laittaa ovia kiinni niin eilenkin söin pari haukkua sämpylää vessanpöntöllä istuessa. Sit joku roku jo huutelikin että pullokone jumissa.

20min ruokatauko ei juuri mahdollista muuta kuin pikalounasta. Tuosta menee vielä muutama minuutti työpisteeltä taukotupaan (ja takaisin) kävelyyn sekä eväiden esiin ottamiseen ja toisinaan lämmittämiseen. Ruokatauko leimataan "kellokortilla" kun työpisteeltä lähdetään ja uudestaan kun takaisin tullaan. Toistuva taukoajan ylitys tuottaa nuhtelua esimieheltä, taukojen pituuksia siis kytätään. Ei siinä kovastikaan uskalla juoruilla ja sosialisoida kun kelloa saa tiirailla samalla.

Mukava hetki itsekseni rauhassa. En koskaan käy muiden kanssa syömässä, koska kaipaan nimeenoman yksin olemista ja rauhaa olla edes ajattelematta ruokatauolla. Tämän vuoksi käyn syömässä kellonaikaan, jona kukaan muu tiimistä ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin Jaska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani monet miehet (ja näitä on paljon) käyvät työpaikkaruokalassa, lähistöllä ei muita käteviä lounaspaikkoja ole. Itse ja pari naispuolista kollegaa syödään kahvihuoneessa, pikaisesti ja tämä lyhentää työpäivää. Pyritään syömään yhdessä silloin kun se onnistuu.

Kaipaan kuitenkin juuri tätä sosiaalista puolta, mukavaa lounastaukoa talon ulkopuolella. Edellisessä työpaikassani naisia riitti ja lounas oli sosiaalinen tilanne. Nyt enemmänkin pikalounas, jotta jaksaa vielä hetken ja sitten nopeasti kotiin.

Mikä estää sinua menemästä luonaalle niiden miesten kanssa? Hyvällä tuurilla ne puhuu muustakin kuin viikonlopun jääkiekkomatsista.

Viikonlopun jääkiekkomatseista puhutaan jo kaikki kahvitauot... ja toisiaan lounaspaikkoja ei siis ole muita kuin tuo ruokala. Siksi jään mielummin niitä ituja syömään kahvihuoneeseen, edes joskus voin silloin juoruta naisen kanssa.

Otan osaa. Sama on täälläkin tilanne mutta onneksi on joustava työaika niin kahvipaussitkin saa pidettyä niin että tuon pahimman lätkäporukan saa vältettyä.

En halua viettää ruokataukoani kuunnellen työkavereiden tyhjää ja turhaa kälätystä. Syön aina vasta muiden jo syötyä ja useimmiten haen varmuuden vuoksi ruoan omalle työpisteelleni, ettei ole vaaraa seurasta. Kahvitunnit skippaan samasta syystä.

Lounasaika on se ainoa hetki, kun saa olla rauhassa ja nauttia hetken aikaa omasta seurastaan.

Mikä ihmeen ruokatauko? Sämpylä syödään koneen ääressä, se korkeintaan haetaan jostain läheltä. Miten jollain voi olla varaa pidentää päivää tunnilla menemällä jonnekin ruokalaan? Ja vielä muiden kanssa, hui kauhistus.

Up

Olen orjatöissä, 9€/päivä.Ei ole varaa käydä syömässä ruokalassa. Teen töitä,kun muut lähtevät syömään. Syön aamulla kotona puuroa, ennen lähtöä orjatöihin. Seuraavan kerran syön puuroa,kun tulen kotiin. Kiitos Sipilä.