Lue keskustelun säännöt.
Oliko "normaali" lapsuus ja nuoruus?
03.10.2017 |
Hei, olen paljon pohdiskellut syitä omille tunnelukoilleni yms. Ja tajunnut, että lapsuudenperheeni oli "dysfunctional family", kun vanhemmat erittäin uskovaisia yms.
Tajusinkin, että aina kotiin tullessani koulusta/amiksesta yms. Mua suoraan sanottuna raivostutti tulla kotiin, jos oma isä ja isoveli oli jo valmiiksi kotona, enkä saanut olla omassa rauhassa. En vieläkään oo yhtään lähentynyt isäni tai veljeni kanssa. Toisinsanoen ei kotonani sillon ollut hyvä asua!
Tuli vaan mieleen, että tollastako se sit kaikilla muillakin oli? Ettei kotona oo ihmistä kelle haluis oikeesti edes moro sanoa kun kotiin tulee?
Tuntuu, että vanhemmat otti elämän niin perkeleen vakavasti, kun eihän sitä helvetin pelossa mitään uskaltanut tehdä.
Omia kokemuksianne?
Kommentit (3)
Eikö sulla ollut omaa huonetta missä olla rauhassa? Ethän sä nyt prinsessa voi omia koko kotia itselles. Jos ei ole omaa huonetta niin vessanpöntön päälle istumaan eli vessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toilet Woman kirjoitti:
Eikö sulla ollut omaa huonetta missä olla rauhassa? Ethän sä nyt prinsessa voi omia koko kotia itselles. Jos ei ole omaa huonetta niin vessanpöntön päälle istumaan eli vessaan.
Ehkä se ei ollu se koko homman pointti, ettei muka vaan päässy rauhoittumaan. Ehkä se koko kodin ilmapiiri teki sen fiiliksen, että vitutti tulla kotiin, mutta ei sitä teininä osaa kyllä yhtään ajatella mikä johtuu mistäkin.
Ei mikään ihme, että kaikilla meillä kolmella lapsella enemmän tai vähemmän ongelmia päihteitten kanssa. Niin ne suvun traumat periyryy, ellei tajua alkaa selvittämään syitä ja katkaisemaan kierrettä, niinkun nyt oon päättänyt tehdä.
Isä empatiakyvytön juoppo. Erosivat kun olin 5. Äidin kanssa pari vuotta ja sitte se alko dokaan kokopäiväsesti. Ak lastenkotiin 18v asti. Joo. Ei ollu normaali lapsuus.