Lue keskustelun säännöt.
Kissa lemmiksi vai ei? Mitä pohditte ennen lemmikin hankintaa?
01.10.2017 |
Pohdimme mieheni kanssa kahden kissan hankkimista. Olemme menossa muutaman viikon päästä tapaamaan yhtä kasvattajaa ns. tutustumismielessä.
Rakastamme molemmat kissoja yli kaiken. Olemme ns. kissakodeista, joten kissojen hoito ja arki on enemmän kuin tuttua. Vanhemmillani on yhä kaksi kissavanhusta, joita käyn hoitamassa noin kerran syksyllä ja kerran keväällä.
Tällä hetkellä olemme lapseton pariskunta. Lasta yritämme aikaisintaan 5 vuoden päästä (tällä hetkellä ajatus lapsesta on olematon ja itse en edes tiedä, että haluanko lopulta lapsia). Asumme omistusasunnossa ja elämä on ns. mallillaan.
Olen kuitenkin taipuvainen kaikenmaailman pohdintaan. Säästöpuskuria on taloudellisesti, jos kissat joskus sairastuvat. Lisäksi hoitopaikkoja löytyy useampi (niitä on ihan kyselty etukäteen kaiken varalta, lähinnä 1x vuodessa ulkomaanmatkan takia).
Mutta mitä jos joudumme muuttamaan joskus? Tai saamme lapsia ja kissa stressaantuu muutoksista? Toisaalta, kun en edes tiedä yritämmekö koskaan lasta saatika onnistuisiko se edes, niin tuntuu turhalta elää jo tulevaa ja harmitella ns. kissan puolesta. Emme koskaan voisi luopua kissoista olkoot elämäntilanne mikä hyvänsä.
Millaisia pohdintoja te olette käyneet ennen lemmikinhankintaa?
Tiedän, että olisimme hyviä ja vastuullisia kissanomistajia. Tässä oma ylianalysointi ja pohdinta puskee päälle ja toivoisinkin, että saisin vähän realiteettia siitä, että millaisia ajatuksia muut käyvät läpi ennen lemmikin hankintaa. Faktahan on, että en koskaan voi ottaa lemmikkiä, vaihtaa työpaikkaa tai tehdä mitä hyvänsä eämässä, jos aina ylianalysoin kaiken ja lopulta päädyn olemaan tekemättä mitään, koska se on ns. varmempi tapa elää.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän teillä on asiat järjestyksessä ja pohdittuna. Menkää katsomaan kissoja ja tehkää päätös!
No sepä se! Menemme kyllä katsomaan ja tutustumaan.
Raivostuttaa itseäni tämä oma tapa ylianalysoida kaikkea. "MItä jos sairastun" "Mitä jos jään työttömäksi" jnejne. Jää elämä ns. elämättä kun kaikkea jossittelee.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin mietityltä hommalta. Kissat on oman mielipiteeni mukaan koiria helpompi yhdistää esim. rankkaan vauvavuoteen. Omat kissat on muuttaneet useamman kerran ja sopeutuvat nopeasti asuinpaikkaan. Sanonta kissat kiintyvät paikkaan eikä omistajaan pitää paikkaansa ehkä ulkokissoilla maaseudulla, mutta muuten sanonta ei pidä paikkaansa.
Mukavaa että ajattelitte ottaa kaksi kissaa kerralla, varmaan samasta pentueesta? Itsekin tekisin niin. Lemmikkivakuutusta voi miettiä, jos olet stressaajatyyppiä, silloin eläinlääkärikulut pysyisivät hallinnassa vaikka olisi huonoa tuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän teillä on asiat järjestyksessä ja pohdittuna. Menkää katsomaan kissoja ja tehkää päätös!
No sepä se! Menemme kyllä katsomaan ja tutustumaan.
Raivostuttaa itseäni tämä oma tapa ylianalysoida kaikkea. "MItä jos sairastun" "Mitä jos jään työttömäksi" jnejne. Jää elämä ns. elämättä kun kaikkea jossittelee.
t. AP
Kissojen silittely alentaa verenpainetta ja stressiä, eli kisut voisi rauhoittaa sinua turhilta huolilta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän teillä on asiat järjestyksessä ja pohdittuna. Menkää katsomaan kissoja ja tehkää päätös!
No sepä se! Menemme kyllä katsomaan ja tutustumaan.
Raivostuttaa itseäni tämä oma tapa ylianalysoida kaikkea. "MItä jos sairastun" "Mitä jos jään työttömäksi" jnejne. Jää elämä ns. elämättä kun kaikkea jossittelee.
t. AP
Sitten kannattaa palata peruskysymykseen: halutaanko me kissa. Kun teillä oikeasti on asiat muuten noin hyvin. Meillä pähkäiltiin kyllä myös vähän liian pitkään, mutta kun saatiin toimeksi ja käytiin katsomassa kahta uutta kotia tarvitsevaa kissaa, myönteinen päätös syntyi hetkessä. (Hyvin ovat muuten sopeutuneet meille, vaikka ehtivät olla edellisellä omistajalla varmaan kymmenen vuotta.)
Minustakin vaikuttaa, että teillä on puitteet kunnossa kissaa ajatellen. Kuitenkin kehottaisin teitä harkitsemaan kissojen ottoa eläinsuojeluyhdistykseltä. Niillä on nyt älyttömästi kissoja ja tilat loppuvat kesken. Jos haluatte ottaa pentukissat, niitäkin on esyllä nyt ylenmäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuttakaa kissa pienestä pitäen eri paikkoihin, autossa olemiseen ja ihmisiin. Myös lapsiin, jos mitenkään mahdollista. Pentuna kun tottuu, on elämä kissan kanssa jatkossakin sujuvaa, vaikka muutoksia tulisikin - ja tuleehan niitä.
Kuulostatte vastuuntuntoisilta kissanomistajilta, joten ei muuta kuin onnea etsintään! :)
T: Kahden kissan onnellinen omistaja
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin mietityltä hommalta. Kissat on oman mielipiteeni mukaan koiria helpompi yhdistää esim. rankkaan vauvavuoteen. Omat kissat on muuttaneet useamman kerran ja sopeutuvat nopeasti asuinpaikkaan. Sanonta kissat kiintyvät paikkaan eikä omistajaan pitää paikkaansa ehkä ulkokissoilla maaseudulla, mutta muuten sanonta ei pidä paikkaansa.
Mukavaa että ajattelitte ottaa kaksi kissaa kerralla, varmaan samasta pentueesta? Itsekin tekisin niin. Lemmikkivakuutusta voi miettiä, jos olet stressaajatyyppiä, silloin eläinlääkärikulut pysyisivät hallinnassa vaikka olisi huonoa tuuria.
Kyllä, kaksi kissaa samasta pentueesta, niin niistä olisi toisilleen seuraa työpäivien ajaksi. :)
Ja kiitos tästä muutto-asiasta! En ole tullut ajatelleeksi, että tuo kissan kiintyminen paikkaan liittyy varmaankin juuri ulkokissoihin. Tämä helpotti jo yhtä stressin aiheuttajaa, eli mahdollista muuttoa (jota ei välttämättä ole koskaan edes tiedossa :D).
Noihin kissavakuutuksiin täytyy tutustua. Olen kuullut, että ne on ns. "turhia", mutta pitää itse lukea ehdot läpi ja katsoa, miten asia on.
Nytkin olen vanhemmillani kissavahtina. Ovathan nämä kissat aivan ihania. :) Ja kun olen yksin (mieheni on työmatkalla pitkään) niin on seuraa ja juttukaveri. Ja petikaverikin, koska aina tulee toinen viereen nukkumaan :D.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse otin kaksi maatiaiskissaa.
Kaksi siksi, että en voi päästää kissaa kulkemaan vapaana ulkona.
Sisäkissa tarvitsee paljon aktivointia, vaikka pääsee kerran päivässä valjaissa ulos.
Muruni ovat puolivuotiaita ja kirmaavat asunnossa ja keksivät yhdessä touhuja päivällä kun olen töissä ja yöllä kun nukun. Kun tulen töistä, haluavat olla sylissä.
Olen miettinyt välillä, miten yksinäinen ja masentunut yksi kissa olisi, kaksi on paljon helpompi ratkaisu, kissanruokaa kuluu enemmän, mutta ei ole paha mieli lähteä töihin, kun kissat jäävät yhdessä keksimään tekemistä.
Se, että "murehdit" noinkin paljon, kertoo vain siitä että välität! Teistä tulee mahtavia kissanomistajia. :)
Meillä on kaksi nuorta tyttökissaa, ei samasta pentueesta mutta pienellä ikäerolla samalta kasvattajalta. Eläinlääkärikuluvakuutus löytyy, onneksi ei ole tarvinnut vielä siihen ikinä turvautua. Yksi muutto takana kissojen kanssa, uuteen kotiin sopeutuivat heti, uteliaana tutkivat kaikki paikat heti kantokopasta ulos päästyään. Ollaan päästy hyvin reissaamaan, kissoille on löytynyt aina hoitaja tarvittaessa, kerran ollaan otettu kissat myös mökille mukaan. Ulkoilutetaan valjaissa säännöllisesti. Loistavia tyyppejä, leikkisiä ja söpöjä, mainioita kehruukoneita! Elämänlaatu on parantunut älyttömästi sen jälkeen, kun hankimme kissat (sairastan masennusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 jatkaa: me tilataan kissanruuat ja hiekat Zooplussasta, nämä nettikaupat on oikeasti tosi varteenotettava vaihtoehto! Saa laadukasta kissanruokaa, sitä edullisemmin mitä isompia määriä ostaa kerralla. Hyvää kissanhiekkaakin voi ostaa kerralla säkkikaupalla, ei tarvitse itse raahata kaupasta kun lähettipalvelu tuo kotiovelle asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin mietityltä hommalta. Kissat on oman mielipiteeni mukaan koiria helpompi yhdistää esim. rankkaan vauvavuoteen. Omat kissat on muuttaneet useamman kerran ja sopeutuvat nopeasti asuinpaikkaan. Sanonta kissat kiintyvät paikkaan eikä omistajaan pitää paikkaansa ehkä ulkokissoilla maaseudulla, mutta muuten sanonta ei pidä paikkaansa.
Mukavaa että ajattelitte ottaa kaksi kissaa kerralla, varmaan samasta pentueesta? Itsekin tekisin niin. Lemmikkivakuutusta voi miettiä, jos olet stressaajatyyppiä, silloin eläinlääkärikulut pysyisivät hallinnassa vaikka olisi huonoa tuuria.
Kyllä, kaksi kissaa samasta pentueesta, niin niistä olisi toisilleen seuraa työpäivien ajaksi. :)
Ja kiitos tästä muutto-asiasta! En ole tullut ajatelleeksi, että tuo kissan kiintyminen paikkaan liittyy varmaankin juuri ulkokissoihin. Tämä helpotti jo yhtä stressin aiheuttajaa, eli mahdollista muuttoa (jota ei välttämättä ole koskaan edes tiedossa :D).
Noihin kissavakuutuksiin täytyy tutustua. Olen kuullut, että ne on ns. "turhia", mutta pitää itse lukea ehdot läpi ja katsoa, miten asia on.
Nytkin olen vanhemmillani kissavahtina. Ovathan nämä kissat aivan ihania. :) Ja kun olen yksin (mieheni on työmatkalla pitkään) niin on seuraa ja juttukaveri. Ja petikaverikin, koska aina tulee toinen viereen nukkumaan :D.
t. AP
Lähinnä sillä ehdotin vakuutusta, että jos huolestuu herkästi, niin sillä voi ostaa mielenrauhaa. En ole itse ottanut niitä. Mitä rotua olette miettineet? Kissaroduissa on todella paljon eroja aktiivisuudessa ja äänekkyydessä, opin sen kantapään kautta kun otin hyvin rauhallisen rodun seuraksi hyvin aktiivisen itämaisen rotukissan. Ovat kuin yö ja päivä, kahta hyvin aktiivista rotua olevaa kisua en ehkä niin hyvin jaksaisi. Maatiaiskissoissa on todella isoa vaihtelua siinä, millaisen kissan saa, sitä on vaikeampi pennusta ennustaa. Mukavia kissoja löytyy toki niistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa viedä nuorena mahdollisimman paljon autolla ja pariksin päiväksi hoitoon ihan harjoittelemaan. Ja totuttaa heti kynsien leikkuuseen. Meillä 8 vuoden aikana jo viides koti kissoilla, uuteen paikkaan tullessaan kolmen kopla kiertää nurkat ja asettuu taloksi. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia kuten kuseskelua tai maukumista. Kaksi tykkää olla sylissä ja yksi ei. Kun lapsia saadaan niin enpä usko että sittenkään muuttuu mikään, kun vaan muistaa huomioida kissoja samalla tapaa kuin aiemminkin. Itse juttelen kissoille paljon ja aika paljon ne ymmärtävätkin "puhetta" tai ainakin äänensävyjä. Kun kissaa kohtelee tasavertaisena itsensä kanssa ja muutenkin aina ystävällisesti, niin ei tule ongelmia.
Kuulostaa siltä että kärsit jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja/tai kontrollifriikkiydestä. On normaalia huolehtia ja miettiä miten hoitopaikka järjestyy tai eläinlääkärikulut maksetaan,mutta tuollainen stressaaminen ei ole enää tervettä. Hanki apua itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin mietityltä hommalta. Kissat on oman mielipiteeni mukaan koiria helpompi yhdistää esim. rankkaan vauvavuoteen. Omat kissat on muuttaneet useamman kerran ja sopeutuvat nopeasti asuinpaikkaan. Sanonta kissat kiintyvät paikkaan eikä omistajaan pitää paikkaansa ehkä ulkokissoilla maaseudulla, mutta muuten sanonta ei pidä paikkaansa.
Mukavaa että ajattelitte ottaa kaksi kissaa kerralla, varmaan samasta pentueesta? Itsekin tekisin niin. Lemmikkivakuutusta voi miettiä, jos olet stressaajatyyppiä, silloin eläinlääkärikulut pysyisivät hallinnassa vaikka olisi huonoa tuuria.
Kyllä, kaksi kissaa samasta pentueesta, niin niistä olisi toisilleen seuraa työpäivien ajaksi. :)
Ja kiitos tästä muutto-asiasta! En ole tullut ajatelleeksi, että tuo kissan kiintyminen paikkaan liittyy varmaankin juuri ulkokissoihin. Tämä helpotti jo yhtä stressin aiheuttajaa, eli mahdollista muuttoa (jota ei välttämättä ole koskaan edes tiedossa :D).
Noihin kissavakuutuksiin täytyy tutustua. Olen kuullut, että ne on ns. "turhia", mutta pitää itse lukea ehdot läpi ja katsoa, miten asia on.
Nytkin olen vanhemmillani kissavahtina. Ovathan nämä kissat aivan ihania. :) Ja kun olen yksin (mieheni on työmatkalla pitkään) niin on seuraa ja juttukaveri. Ja petikaverikin, koska aina tulee toinen viereen nukkumaan :D.
t. AP
Lähinnä sillä ehdotin vakuutusta, että jos huolestuu herkästi, niin sillä voi ostaa mielenrauhaa. En ole itse ottanut niitä. Mitä rotua olette miettineet? Kissaroduissa on todella paljon eroja aktiivisuudessa ja äänekkyydessä, opin sen kantapään kautta kun otin hyvin rauhallisen rodun seuraksi hyvin aktiivisen itämaisen rotukissan. Ovat kuin yö ja päivä, kahta hyvin aktiivista rotua olevaa kisua en ehkä niin hyvin jaksaisi. Maatiaiskissoissa on todella isoa vaihtelua siinä, millaisen kissan saa, sitä on vaikeampi pennusta ennustaa. Mukavia kissoja löytyy toki niistäkin.
Se on kyllä totta, että toisihan vakuutus varmaan mielenrauhaa.
Olemme harkitsemassa lyhytkarvaisia brittejä. :) Ennestään on kokemusta maatiaisista ja pyhä birmoista.
Mieheni halusi ensin Rexejä, mutta totesin, että liiallisen aktiivisuutensa takia ne eivät meille sopeutuisi niin hyvin. Tai sopeutuisivat, mutta itselläni saattaisi mennä hermo jatkuvaan "häröilyyn" :D.
Joku ehdotti löytyeläintalosta kissan hankkimista. Se ei kuitenkaan tunnu ns. omalta, koska stressaisin siitä ehkä enemmän kuin kasvattajalta hankitusta (vaikka syytä ei olisi, mutta miettisin esim. mahdollisia luonneasioita yms). Pidän kyllä tärkeänä sitä, että kissoja adoptoidaan, mutta itseni tuntien se ei olisi minulle oikea ratkaisu.
t. AP
Meillä pyhä birma ,ja päivääkään en ole katunut että otimme sen. Minä olen tosi stressaajatyyppi ja jotenkin kissa rauhoitti stressiä minun kohdallani.
Kyllä siihen eläimeen kiintyy kuin perheenjäseneneen.
Välillä toki tulee niitä "stressihetkiä" ihan kissan takia, kun se esim.oksentelee karpapalloja ympäri lattioita (se on siis hyvä että ne karvapallot tulevat)ja jos on sattunut antamaan väärää ruokaa ja sen maha on löysällä , niin sitten sitä kakkaa on lattioilla, koska puolipitkäkarvaisella se jää mukavasti sinne perskarvoihin. sitä voi yrittää pestä, jolloin voi tulla vähän kynnestä.
Välillä kissamme innostuu repimään verhoja alas kun se riehuu ja minulle eniten stressiä aiheuttaa se , että pelkään usein ,että lapsiltamme on jäänyt jotain legoja tai muita lattialle,niin kissa voi syödä niitä ja voi tulla suolitukos.
Monet kasvit ja kukat ovat kissalle vaarallisia, joten ole valmis luopumaan niistä ...
Kissan hiekkaa on vessan lattialla usein, siihen tietenkin pitää tottua siistinä ihmisenä.
Me ostamme vain eläinkaupan ruokia, sillä ne ovat lihaa,mitä kissan kuuluu syödäkin.
Sitäpaitsi kissamme saa samantien ripulin ,jos erehdyn vahingossa antamaan esim. Vehnää sisältävää ruokaa. Syötämme täysravintojen lisäksi kanaa, jauhelihaa,seitä kypsennettynä ja laadukasta lihanappulaa.
Meillä ei ole mitään säästöjä, jos kissamme sairastuu, joten yritän ainakin ostaa mahd.laadukasta ruokaa sille niin eläinlääkärikulut pienenevät, toki joskus voi yllätyksiä tulla (suolitukos lelun takia :-\) ei ole vielä onneksi tullut.
Mutta, kaikin puolin ,kissa on vaikuttanut ainakin meidän elämään positiivisesti ja on tosi rakas perheenjäsen. Se tulee aina vastaan ovella kun palaat kotiin, "juttelee", leikkii, on sylissä rapsutettavana. Sen riehumista on todella hauska katsella.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kärsit jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja/tai kontrollifriikkiydestä. On normaalia huolehtia ja miettiä miten hoitopaikka järjestyy tai eläinlääkärikulut maksetaan,mutta tuollainen stressaaminen ei ole enää tervettä. Hanki apua itsellesi.
Kontrollifriikkeyttä on kyllä ilmassa. Mutta mistä tähän sitten hakisi apua? Työterveydestä?
t. AP
Vierailija kirjoitti:
10 jatkaa: me tilataan kissanruuat ja hiekat Zooplussasta, nämä nettikaupat on oikeasti tosi varteenotettava vaihtoehto! Saa laadukasta kissanruokaa, sitä edullisemmin mitä isompia määriä ostaa kerralla. Hyvää kissanhiekkaakin voi ostaa kerralla säkkikaupalla, ei tarvitse itse raahata kaupasta kun lähettipalvelu tuo kotiovelle asti.
Joo, Zooplus on kyllä hyvänoloinen verkkokauppa! :) Ehdottomasti hyödyntäisimme sitä jos kissoja tulisi.
Joskin Everclean-hiekkaa sieltä ei taida saada.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa viedä nuorena mahdollisimman paljon autolla ja pariksin päiväksi hoitoon ihan harjoittelemaan. Ja totuttaa heti kynsien leikkuuseen. Meillä 8 vuoden aikana jo viides koti kissoilla, uuteen paikkaan tullessaan kolmen kopla kiertää nurkat ja asettuu taloksi. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia kuten kuseskelua tai maukumista. Kaksi tykkää olla sylissä ja yksi ei. Kun lapsia saadaan niin enpä usko että sittenkään muuttuu mikään, kun vaan muistaa huomioida kissoja samalla tapaa kuin aiemminkin. Itse juttelen kissoille paljon ja aika paljon ne ymmärtävätkin "puhetta" tai ainakin äänensävyjä. Kun kissaa kohtelee tasavertaisena itsensä kanssa ja muutenkin aina ystävällisesti, niin ei tule ongelmia.
Ehdottomasti täytyy totuttaa kissat pienestä kaikenlaiseen. Varsinkin kynsien leikkaamiseen :D. Ystävilläni on lapsia (osalla), joten varmasti sitä kautta tottuvat hieman ainakin lapsiinkin :). Ja anoppini ottanee innolla viikonlopuksi esimerkiksi kissat hoitoon, yksinäinen kun on ja kissaihminen itsekin.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Meillä pyhä birma ,ja päivääkään en ole katunut että otimme sen. Minä olen tosi stressaajatyyppi ja jotenkin kissa rauhoitti stressiä minun kohdallani.
Kyllä siihen eläimeen kiintyy kuin perheenjäseneneen.
Välillä toki tulee niitä "stressihetkiä" ihan kissan takia, kun se esim.oksentelee karpapalloja ympäri lattioita (se on siis hyvä että ne karvapallot tulevat)ja jos on sattunut antamaan väärää ruokaa ja sen maha on löysällä , niin sitten sitä kakkaa on lattioilla, koska puolipitkäkarvaisella se jää mukavasti sinne perskarvoihin. sitä voi yrittää pestä, jolloin voi tulla vähän kynnestä.Välillä kissamme innostuu repimään verhoja alas kun se riehuu ja minulle eniten stressiä aiheuttaa se , että pelkään usein ,että lapsiltamme on jäänyt jotain legoja tai muita lattialle,niin kissa voi syödä niitä ja voi tulla suolitukos.
Monet kasvit ja kukat ovat kissalle vaarallisia, joten ole valmis luopumaan niistä ...
Kissan hiekkaa on vessan lattialla usein, siihen tietenkin pitää tottua siistinä ihmisenä.Me ostamme vain eläinkaupan ruokia, sillä ne ovat lihaa,mitä kissan kuuluu syödäkin.
Sitäpaitsi kissamme saa samantien ripulin ,jos erehdyn vahingossa antamaan esim. Vehnää sisältävää ruokaa. Syötämme täysravintojen lisäksi kanaa, jauhelihaa,seitä kypsennettynä ja laadukasta lihanappulaa.
Meillä ei ole mitään säästöjä, jos kissamme sairastuu, joten yritän ainakin ostaa mahd.laadukasta ruokaa sille niin eläinlääkärikulut pienenevät, toki joskus voi yllätyksiä tulla (suolitukos lelun takia :-\) ei ole vielä onneksi tullut.Mutta, kaikin puolin ,kissa on vaikuttanut ainakin meidän elämään positiivisesti ja on tosi rakas perheenjäsen. Se tulee aina vastaan ovella kun palaat kotiin, "juttelee", leikkii, on sylissä rapsutettavana. Sen riehumista on todella hauska katsella.
Sepä se! :)
Kun panostaa esim. ruokintaan, niin se toivottavasti ehkäisisi eläinlääkärikuluja. Toki eihän sitä koskaan tiedä, mutta kuitenkin. Kuulostatte loistavilta kissanomistajilta.
t. AP
Hyvinhän teillä on asiat järjestyksessä ja pohdittuna. Menkää katsomaan kissoja ja tehkää päätös!