Mitä seurauksia, jos ei mene neuvolan " isoon" verikokeeseen?

Heippa.



Minä kysyin viime odotuksen aikana neuvolasta tuota veriryhmäasiaa. Eli se ilmeisesti pitää varmistaa joka raskaudessa uudestaan. Periaatteessa veriryhmäkin voi muuttua, mutta tiedän vain tapauksen, jossa veriryhmä on muuttunut annettaessa leukemiapotilaalle uutta luuydintä.



HIV ja kuppatestit tehdään periaatteessa sikiön hyvinvoinnin vuoksi. Kupan aiheuttamat sikiön kuolemat (joka on suuri) ja synnynnäisen kupan aiheuttamat vakavat kehityshäiriöt ovat pudonneet minimiin seulontojen alkaessa. Joten HIV:n siiryminen sikiöön ja kupan hoitaminen onnistuvat mikäli ne havaitaan ajoissa. Ainakin se on taloudellisesti kannattavaa Suomelle, siis tehdä näitä seuolontoja. Ja sekin on yksi iso syy miksi niitä tehdään. Pari testiä maksaa vähemmän kuin laitoshoito kupanvauriottamalle lapselle tai monta vuotta kestävä HIV-hoito lapselle. En, minä en tarkoita, että sinulla olisi näitä :).



Siskonpojalla on myös kauhean neulakammo. Ja hänellä on myös suonet, jotka " katoavat" . Ja häneltä on pakko ottaa veritestejä pahojen allergioiden vuoksi. Yrittivät muistaakseni viimeksi sitä puuduttavaa laastaria. Pitänee kysyä onnistuiko testinotto onnistui, mutta muistelisin, että silläkin on vaikutus verisuoniin ja niiden näkyvyyteen? Ja testin ottaminen neulakammoiselta on aika lailla eri asia kuin joltain joka pelkää neuloja vain vähän tai vähän enemmänkin (eli kuten meidän tytär).



Nauratti neuvolassa kun terkkari otti minulta testiä ja sanoi, että katso muualle, jos huimaa pyörryttää niin sanot heti. :D Minua ei kammottanut yhtään, mutta sitten hän sanoi, että ottaa samalla hemoglobiinin. Rupesi sydän hakkaamaan. Minä, iso nainen, en pelkää verenottoa käsivarresta tai rokotteiden antamista... Mutta minä pelkään sitä sormenpäästä otettavaa veritestiä! Sen ottamiselle on tullut ihan hirveä kynnys. Minulla sydän hakkaa, hiki nousee otsalle, silmissä näkyy pisteitä :D Että näin päin minulla, tuntuu itsestäni vähän hassulle, kun en voi kontrolloida näitä tuntemuksia, enkä yleisesti pelkää neuloja tai verta.



Itse halusin ehdottomasti ottaa testit sen vuoksi, että olen ottanut tatuoinnin viime syksynä, enkä ole ehtinyt testiin vielä. Mietin myös c-hepatiitin ottamista ihan erikseen. Minulle se testi on tarpeellinen siis, vaikka luotan Frankin paikan puhtauteen 100% haluan silti varmuuden. Meillä ei myöskään mies ota tatuointeja lisää koko raskauden tai imetyksen aikana. Näin on ainakin sovittu.



Olenko ihan liian epäluuloinen, jos sanon, etten koskaan voi luottaa toiseen täydellisesti. Koska elämä on ennalta-arvaamatonta, enkä voi ennustaa mitä siinä tapahtuu. En todellakaan usko, että mieheni lähtisi minua pettämään. Mutten halua myöskään tuudittautua siihen, ettei sellaista voisi koskaan tapahtua. En ainakaan, kun katselen toisten suhteita näin sivustakatsojana. Lisäksi en voi koskaan olla varma, etteikö mies saisi työssään piston saastuneesta piikistä.



Onnea raskauteen ja jatkoon sinne päin :) Ja ihanaa kevättä (toivottavasti vain lakkaa satamasta tuota lunta! :D)!

Minä en ole koskaan ollut seksisuhteessa kuin omaan aviomieheeni. Eikä aviomieheni muihin kuin minuun. Silti en kieltäytyisi sukupuolitautitesteistä raskauden aikana sillä perusteella, että niitä ei mulla voi olla. Niinhän kai kaikki onnellisessa parisuhteessa elävät ajattelee. Ihan vain sivuhuomautuksena...



Varsinaiseen aiheseen, eli piikkikammoon mulla ei ole mitään sanottavaa, kun sitä ei mulla ole enkä voi kuvitellakaan, millaista se olisi! Ilmeisesti todella, todella hankalaa, en nimittäin usko että kukaan miettisi verikokeista kieltäytymistä kovin heppoisin perustein (ja siksi sen yhden tähän ketjuun kirjoittaneen hiv-testistä kieltäytyminen kuulosti minusta todella oudolta). Tsemppiä sinulle, coecahill! Tästä kannattaa varmaan jutella neuvolassa tai lääkärille, he ehkä osaa auttaa paremmin :)

Ei millään pahalla ihmiset, mutta kertokaapa mulle mistä ihmeestä te tiedätte niin 100%:sti, ettei kumppaninne petä teitä? Epäilenpä, että ne joita on petetty on ollut aika shokki tietää, että juuri se kumppani johon on luottanut sinisilmäisesti onkin pettänyt jo monta vuotta.



Toki hienoa, että kumppaniinsa luottaa, mutta ei kukaan voi silti vastata toisesta 100%sti. Jos ei sitten yhdessä olla 24/7. Ja jos ollaan, niin ihmettelen kuinka suhde kestää.



Ymmärrän toki piikkikammon. Mutta toisaalta, kyllä kai sitä oman lapsensa parasta ajatellen voi nuo verikokeet antaa.



Mulle kakkosesta sanottiin, että jos veriryhmä tiedetään, niin toista veriryhmäkoetta ei tarvii, mutta Hiv, ym. annoin mielelläni.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat sumeilematta myös luottaneet puolisoonsa ja yhtäkkiä puoliso ilmoittanutkin, että kipasetko testeissä, koska itseltä löytyi tauti. Yleensä siinä vaiheessa jää jompikumpi vasta kiinni.

Joten kannattaa ne testit ottaa.

Olen nimittäin " kohtalotoverisi" . Minulta verikokeen ottaminen on myös todella kovan työn takana. Huh... tästä taitaa tulla piiiiitkä tarina=)



Ensimmäisen kerran elämässäni kyynertaipeestani on otettu verinäyte 15-16 vuotiaana, joku e-pillerimaksanäyte. Menin jännittyneenä teininä paikalliseen labraan, jossa en osannut pelätä lainkaan. Verta vaan ei saatu, pisteltiin molmepiin käsiin kaksi kertaa eli yhteensä neljä, jonka jälken silmissä musteni ja muistan miten joku talutti mut sängylle makaamaan. Seuraavan kerran muistan kun labrahoitaja sanoi, nyt onnistui. Verta saatiin siis vasta viidennellä kerralla ja multa oli siinä vaiheessa taju kankaalla. Sain järkyttävän kammon tuosta=(



Ensimmäisen raskauteni ensimmäisessä neuvolassa kerroin/itkin heti terkkarille, että multa ei saada verta, tämä on kamalaa, pelkään ihan kamalasti, en halua olla raskaana, koska pelkään verikoetta. Terkkari sai mut kuitenkin rauhoitettua ja verikoe onnistui kerrasta. Mulla on se rh-neg. veriryhmä, joten pakollisia verinäytteitä on juuri vasta-aineiden takia raskauden aikana kolme. Jossain vaiheessa raskautta terkkarilla oli sijainen, hän ei saanutkaan verta tulemaan. Taas nousi tuskahiki päähän ja sovimme kahden turhan pistoksen jälkeen, että nyt riittää, vain vakiterkka hoiti verikokeiden otot.

Myös toinen raskaus meni täysin ongelmitta, koska muut kuin oma terkkari ei näytettä ottanut ja joka kerran onnistui.



Kolmannella kerralla muuton takia terkka vaihtui. Hän sai ensimmäisen verinäytteen otettua vallan loistavasti, mutta sitten alkoi alamäki. Verta ei saatu, ei sitten millään, suonet pihisivät tyhjää, hän kaiveli piikillä suoniani, ei mitään tulosta. Olin hulluuden patraalla, olin saanut kahta kauheamman piikkipelon. Synnytys päätyi suunniteltuun sectioon ja sairaalaan tullessani jouduin antamaan verinäytteen juuri noiden vasta-aineiden takia. Kätilö pisteli kolme kertaa, itkin, paruin ja huusin, mua sattui ja pelotti, oksetti ja huimasi vaikka makasin sängyllä. Lopulta hän luovutti ja sanoi, että asnestesialekuri kaivakoon näytteen leikkurissa. Jostain kumman syystä myöskään kanyylia ei saatu kämmenselkään, eikä edes ensimmäisellä kerralla kyynertaipeeseen. Valitin ja huusin, myöskään spinaalipuudutus ei ottanut onnistuakseen. Olin niin järkyttynyt tapahtuneesta, että päätin, ettei koskaan enää lapsia. Myöskään jälkitarkastuksessa verta ei saatu, on edelleen ottamatta.



Vuoden kuluttua olin kuitenkin jopa kauhukseni uudellen raskaana. Sanelin terkkarille suorat sanat, minua ei turhaan pistellä. Tiesin valmiiksi, että leikkaus on myöskin edessä. Kaikki kuitenkin meni todella loistavasti=) Kaikki verinäytteet tulivat kertayrittämällä ja kanyyli onnistui myöskin.

Nyt en saa enää lapsia, mutta en myöskään pelkää verinäytteen ottoa kovinkaan paljon, kanyylin laittoa ennemminkin. Olen vahvempi ja sanon, että jos ensimmäisellä kerralla ei tule, yrittäkäämme seuraavan kerran uudelleen. Osaan päättä itse, mitä omalle kropalleni tehdään, uskallan kertoa, että pelkään. Verinäytteen annan kuitenkin, jos tarvetta on.



Sen neuvon annan Sinulle, alkuperäinen, että jos päätät antaa verinäytteen, JUO runsaasti jo edellisenä päivänä, siitä ei ainakaan haittaa ole.



Vaimo75 ja katras (nuorin 5kk+)

On lapsettomuushoidoista ollut ainakin mulle jotain " hyötyä" , vaikkei raskautta saatukaan alkamaan niillä keinoilla: Pääsin nimittäin piikkikammostani =)



Olen aina pelännyt myöskin verikokeiden ottoa, tosin en sentään ole meinannyt pyörtyä tai muuta...Koville on silti ottanut!



Nyt sain sellaista siedätyshoitoa, että ei piikit pelota enää! Jouduin nimittäin pistelemään itse itseäni moneen kertaan ja jopa 2 viikkoa putkeen JOKA päivä!! Oli todella suuri kynnys pistää ensimmäisen kerran eikä se heti ollut helppoa, mutta alkoi kyllä sujumaan hyvin pian=) Muutaman kerran tuikkasin neulan liian hiljaa eikä se mennytkään nahasta läpi ekalla kertaa...se vähän nipisti!



Täällä palstalla on aika huvittavaa se, että jokaisesta asiasta saadaan pienenpientä " närää" aikaan...tai no onhan se ihan luonnollistakin, kun mielipiteitä on yhtä monta kuin on palstalaisiakin =)



Koitetaan nyt pysyä sovussa, eikös =)



Terv. EX-piikkikammoinen Je_Ni

alkoi kiinnostaa tämä kuppa- ja hiv-tematiikka, ja tarkistin KTL:N sivuilta tapaukset suomessa.



Vuosina 1980¿2004 Suomessa todettiin 1 754 hiv-infektiota (n. 0.035% suomalaisista), joista 74 prosenttia suomalaisilla. Heteroseksissä saadut tartunnat ovat kasvaneet, samoin ruiskuhuumeiden käyttäjien tartunnat. homot ovat näemmä oppineet suojautumaan, koska homoseksissä saadut tartunnat ovat vähentyneet /pysyneet samassa.



Kuppatapauksia on vuosina 1995-2004 ollut noin 1400. tartunnoista suunnilleen puolet miehillä. Pohjois- ja Etelä-ja kymenlaaksossa Karjalassa tapauksia on suhteellisesti eniten, koska tauti käydään nykyään hakemassa Venäjältä, kuten kai HIV-infektiotkin. Vuosittain noin 10 odottavalla äidillä todetaan kuppatartunta.



Että riskit ovat huomattavat... kaikki Tallinnan ja Pietarin matkoja kyttäämään.



klamydia on käsittääkseni yleistynyt viime aikoina, juuri nuorten keskuudessa, siksi sitä ilmeisesti testataan vain alle 25-vuotiailta, sillä lääketiedehän käsittelee ihmisiä epidemiologisena massana. Se tietysti tuntuu yksilöstä ikävältä.



vähän asian vierestä, mutta oon tilastojen ystävä.



a.

enkä ole ehkä kaikkia viestejä lukenut mutta lisään oman lusikkani siltä osin, että kaksi ekaa lastamme syntyivät vuoden ikäerolla ja kyllä toisessa raskaudessa automaattisesti otettiin nuo verinäytteet uudestaan ja terkkarin mukaan se nimenomaan on automaattinen käytäntö, josta ei voida joustaa (en tosin olisi halunnutkaan mutta hän selitti asian sen vuoksi, etten loukkantuisi tms., pienellä paikkakunnalla kun asutaan). Ja hänen mukaansa äitiä kohdellaan mahdollisena hiv-tapauksena, jos tuohon hiv-testiin ei suostu. Kielytäytyminen on siis mahdollista mutta aiheuttaa tiettyjä seurauksia. Mielestäni se on ihan loogista ja hyväksyttävää: en ymmärrä, miksi joku ei noihin testeihin suostuisi?! Piikkipelko on sinänsä ymmärrettävää mutta kyllä siihenkin varmasti keinoja löytyy (nuo puudutelaastarit, ymmärtävä ja osaava näytteenottaja jne.). Ja sitten tuosta pettämisestä: kaipa ne aika usein tulevat " täytenä yllätyksenä" kumppanille. Ainakin se ensimmäinen kerta...

VAIMO75:



Kieltämättä oli tuttuja elementtejä :) Mulla liittyy lapsuuden verikoekokemuksiin myös sellainen, että pyörryin ja laskin samalla alleni. Ikää oli noin 11v, olin yksin lääkärissä, jouduin lähtemään sairaalan vaatteissa ja taksilla. Palasi mieleen vasta nyt kun kerroit omasta pyörtymisestä.



Tosiaan mulla tuo piikkikammo helpotti ekan raskauden aikana ihan hyvin, kun ei pitkään aikaan ollut tullut mitään ongelmia verikokeen otossa. Olin varmaan raskaudestakin niin onnellinen, ettei pikku verikoe haitannut :) Ei se nyt mukavaa ollut, mutta eka yrittämällä onnistui aina (jouduin loppuraskaudessa tulehdusarvojen kohottua 5-10 kertaa verikokeeseen ihan parin päivän sisällä).



Synnytyksessä olin kirjoittanut etukäteen kuitenkin toiveen, että en halua epiduraalia, koska pelkään sitä piikkiä selkään. Supistukset olivat kuitenkin todella kovat yhdessä vaiheessa ja kätilö suositteli epiduraalia, ja minäkin sanoin että haluan sen. Sen laitto sujui hyvin ja se auttoi paljon.



Nyt sitten viime syksynä tosiaan tuli tuo huono kokemus, kun olin keuhkokuumeessa ja todella kuivunut eikä verta saatu - vaikka tämä ottaja lupasi, että varmasti saadaan. Olin silloin myös ihan varmasti kuivunut ja lisäksi jännitin (koska tiesin olevani kuivunut!), joten tosiaan alkoi vaan pyörryttää ja itkettää kunnes sanoin että ei enää. Yrityksiä oli korkeintaan kaksi. Sikäli harmi, että en heti hoksannut lääkäriltä kysyä että onko verikoe pakollinen - kun menin takaisin kysymään, hän sanoi että ei ole, kun keuhkokuume oli paljastunut röntgen-kuvista, se oli vain tulehdusarvojen seurantaa varten. Harmittaa, koska turhaan tuo piikkikammo pääsi taas tulemaan pintaan.



Siitä syystä nimenomaan tätä verikoetta mietinkin kun tuo yksi turha kammon pahennus on takana. Jos tämä olisi ollut turha nimenomaan lapsen hyvinvoinnin kannalta, niin olisin jättänyt menemättä. Mutta nyt tosiaan siis aion mennä kunhan raskauspahoinvointi on ohi ja painokin noussut pari kiloa, varmasti olen kuivunut kun todella reilussa kuukaudessa pudonnut 5kg paino! Ja kiitos juomisvinkistä myös, otan varmasti käyttöön :)



SUKUPUOLITAUDEISTA JA PETTÄMISESTÄ:



Mä nyt kommentoin tähän vielä kun ketjun aloitin. Luotan todellakin mieheeni 100-prosenttisesti. En edes jaksa sitä tai siihen johtaneita syitä sen kummemmin selitellä, eipä se tänne kuulu ja tuskin yksityiskohtainenkaan vakuuttelu auttaisi niitä jotka tahtovat olla sitä mieltä että minun mieheni voi pettää. Mutta minkäänlaista pelkoa sukupuolitaudeista tai pettämisestä ei todellakaan meidän parisuhteessa ole :)



Ja kuten aloitukseni lukeneet tietävät, minä en ollut kieltäytymässä pelkästään sukupuolitautitesteistä vaan kyselin, mitataanko verikokeessa jotain lapsen kannalta merkittävää. Joku sanoi, että ketju on rönsyillyt... no toden totta :) Aloittajana vaan tuntuu, että tällaiset yleisluontoiset kommentit ketään nimimerkkiä spesifioimatta on suunnattu mulle.



Coe

Ymmärrän että piikkikammoinen haluaisi mieluummin jättää mielestään turhat verikokeet ottamatta. Mielestäni on kuitenkin erinomaisen hyvä asia, että suomessa otetaan vakavasti tällaiset taudit ja niiden olemassaolo kuten HIV ja kuppa. Juuri näillä tarkoilla seulonnoilla (tarkka seulonta ei tarkoita sitä, että testiin menevät vain ne, jotka saattavat mielestään olla kantajia) päästään jonkunlaisiin kaikkia hyödyttäviin lopputuloksiin. Voidaan olla lähes varmoja siitä, että taudinkantajia ei testatuissa äideissä ole, tai jos onkin, tauti on hyvin alkuvaiheessa.



Käsittääkseni tässä asiassa ehdottomuus ja ihmisten yhdenvertainen kohtelu on tärkeää. Ei tietenkään neuvolassa voida testejä jättää ottamatta sillä perusteella, että äiti kertoo ettei hänellä " mitenkään voi olla näitä tauteja" ts. merkitä vain papereihin, että " kertonut olevansa luotettavassa parisuhteessa, ei voi olla HIV:tä" tai " Testattu edellisessä raskaudessa, mies ei ole sen jälkeen pettänyt eikä itsekään ole" . Jokainen kokee tietysti tilanteen omalta kannaltaan, mutta kannattaisi avartaa hieman näkemystään myös sinne toiselle suunnalle. Miksi näitä testejä tehtäisiin silloin ollenkaan, kun varmaan suurin osa ihmisistä osaa kyllä kertoa, onko hän luotettavassa parisuhteessa ja uskooko olevansa positiivinen vai negatiivinen? Ja vielä kun on tuttu terkkarikin, niin eiköhän juttutuokio mamman kanssa vastaa yhtä verikoetta?



Ja HIV:n tarttumisesta; varmasti kaikki tiedämme, että tauti tarttuu myös muuten kuin sukupuoliteitse, joten tartunnan olemassaolon mahdollisuus ei ole pelkästään seksipartnerikysymys. Olkoonkin, että mahdollisuudet saada tartunta ovat minimaaliset, mutta kuitenkin olemassa.