Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä parisuhteesta jossa kummallakaan ei ole vastakkaisvastakkaista sukupuolta olevia kavereita?
Kommentit (17)
Vastaikkaista eli miehellä ei naispuolisia kavereita ja naisella ei miespuolisia kavereita.
Vastakkaisvastakkaista eli miehellä ei miespuolisia kavereita ja naisella ei naispuolisia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups puhelin kirjoittaa taas omiaan.
Siis vastakkaista sukupuolta.
Eli naisella miehiä ja miehellä naisia. Ap
No jos nyt puhutaan vastakkaista sukupuolta olevien kavereiden puutteesta, niin Minusta se on hyvä asia.
En ole vielä tavannut "kavereita " joilla ei loppujen lopuksi olisi jotain tunteita.
Varmaan sosiaalisesti rajoittuneita tapauksia.
Miehillä on vaan naistuttuja tai kavereiden tyttöystäviä. Ei monillakaan ole naispuolista ystävää ketä voi pyytää huvikseen hengaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme sellainen pariskunta, mutta ei meillä kyllä ole samaa sukupuolta olevia kavereitakaan. Olemme täysin haluttomia pitämään yllä kaverisuhteita.
En mitään. Meillä ei ole, se ei johdu siitä että mustasukkaisena kiellettäisiin ne vaan meillä nyt ei vaan satu olemaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla utopia tai saisin potkut.
Miksi täällä on niin usein näitä "mitä mieltä" -kysymyksiä? useimmat ihmiset eivät ole mitään mieltä tuon kaltaisista asioista, koska eivät he ylipäänsä mieti sellaisia.
Jos kummallakaan ei ole suhdetta aloittaessaan vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, niin ei kai niitä väkisin tarvitse hankkiakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään ei ole kummallakaan sellaisia kavereita. Jos olisi, riita siitä vain tulisi.
En oikein osaa olla mitään mieltä. Itse olen onnekseni ja suureksi ilokseni heitä joilla on kavereina mutta myös ystävinäni molempia sukupuolia. - Ketään en ole tähän "asemaan" pakottanut tai vaatinut. - Jos kumppanini vaatisi minun luopumaan vastakkaista sukukupuolta olevista ystävistäni saati kavereistani, niin epäilempä, että se saattaisi tietää pian parisuhteemme loppua. Mutta, koska en ole ketään pakottanut tai vaatinut olemaan ystäväni saati kaverrini, niin lienee kyse myös enempi - vähempi onnesta.
Olen onnekas kun minulla on kavereita ja ystäviä ja yhdentekevää, mitä he ovat sukupuoleltaaan. - Mutta koska ovat osoittautuneet erinomaisen arvokkaiksi, niin en ole heistä kovinkaan halukas luopumaan tai jättämään hyvästi. Jos onneni tai mikä lie kohtalo olisi ollut toinen niin minulla luultavasti olisi vain toista sukupuolta olevia ystäviä tai vaikka vain kavereita.
Kyllä minullakin on myös ollut elämän vaihe, jolloin vastakkaisen sukupuolen edustajista lähes kaikki tuntuivat ällöiltä. Tai ei ainakaan uskaltanut tunnustaa tai myöntää omaa kiinnostustaan kaikille kavereille. Kunnes taas murrosiän tietämillä vastakkainen sukupuoli alkoi taas kiinnostamaan vähän enempi. - Jopa niin, että se välillä aiheutti kiusallisiakin tilanteita. - Ja mm. jokunen luokallamme ollut likka taisi jopa hivenen vaivaantua meidän poikien kärttäessä ja hakiessa heidän huomiotaan. - jälkikäteen joskus, ehkä vähän naurettavillakin tavoilla. Vielä kun samalla yritettiin olla niin kovaa ja muka niin, kovin coolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on niin usein näitä "mitä mieltä" -kysymyksiä? useimmat ihmiset eivät ole mitään mieltä tuon kaltaisista asioista, koska eivät he ylipäänsä mieti sellaisia.
Jos kummallakaan ei ole suhdetta aloittaessaan vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, niin ei kai niitä väkisin tarvitse hankkiakaan?
Varmaan siksi täällä on niin paljon "mitä mieltä" kysymyksiä, että moni hakee tukea ja vahvistusta omille mielipiteilleen. - Kuten nyt vaikka sille, että on ihan normaalia ja tavallista, että on kavereita ja ystäviä molemmista sukupuolista. - Tai toisin päin. Eli vaikka itse pidän normaalina, että edellä tavoin on, niin hämmästyttävän usein olen tältä palstalta lukenut, kuinka mies ja nainen eivät voisi "vain" olla ystäviä lainkaan, kuin mahdollisesti kahdella tavalla, joko töiden kautta ns. pakosta tai pakotettuna, jolloin ehkä olisi oikeampaa puhua "kiinteästä ammatti -kollegialisuudesta" tai sitten niin, että mies on homoseksuaali.
Repesin vastakkaisvastakkaiselle sukupuolelle. :D
Mä en ole oikeastaan mitään mieltä aiheesta… Meillä kummallakin on miehiä ja naisia kavereina, mutta omat parhaat ystäväni ovat naisia ja miehen parhaat ystävät miehiä, niin vaan sattuu olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Elämiseen kuuluu myös ystävät ja elämä ilman ystäviä olisi tylsää. Kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia, uskoutua ja pitää hauskaa jos ei ole yhtään todellista ystävää ? Sukulaiset ovat eri genressä.
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Elämiseen kuuluu myös ystävät ja elämä ilman ystäviä olisi tylsää. Kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia, uskoutua ja pitää hauskaa jos ei ole yhtään todellista ystävää ? Sukulaiset ovat eri genressä.
No voihan niitä kavereita olla samasta sukupuolesta vaikka eri sukupuolesta ei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Elämiseen kuuluu myös ystävät ja elämä ilman ystäviä olisi tylsää. Kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia, uskoutua ja pitää hauskaa jos ei ole yhtään todellista ystävää ? Sukulaiset ovat eri genressä.
No voihan niitä kavereita olla samasta sukupuolesta vaikka eri sukupuolesta ei olisikaan.
Totta kai voi. - Hyvä ja erinomainen asiahan se on ainakin minusta, että on ylipäätään läheisiä ystäviä oli heidän sukupuolensa, mikä hyvänsä. - Jonkun kerran olen kyllä kohdannut pariskuntia, joista ihmettelee, että miten ihmeessä he ovat päätyneet yhteen. Tällainen tunne saattaa tulla, jos tai kun toinen on hyvin eksovertti ja vastaavasti toinen äärimmäisen introvertilta vaikuttava. Esimerkiksi toisesta saa (melkein) lypsää sen yhdenkin kokonaisen lauseen, kun taas toinen on niin paljon äänessä, että ehtii jo toivoa, jos vaikka hän antaisi suun vuoron välillä toisillekin. - Vai onko sitten niin, että puhuja on löytänyt itselleen kuulijan ja/ tai toisin päin. - Jotkut sitä kai vain rakastavat niin paljon ennenkaikkea omaa ääntään.
Niinku mitä?