Lue keskustelun säännöt.
MIssä lasten ja nuorten käytöstavat? (Tai aikuisten?)
26.09.2017 |
Olen tässä viime aikoina törmännyt useammankin kerran siihen tosiasiaan, että todella harvalle nuorelle ja lapselle opetetaan klassisia käytöstapoja. Olettavatko vanhemmat, että koulu opettaa niitäkin? Isoille lapsille?
Siis ihan tavatessa/lähtiessä tervehtimistä, kiittämistä, anteeksi pyytämistä tilanteen mukaan.
Luulisi vanhemmille olevan erittäin tärkeää opettaa, kuinka maailmalla toimitaan. Turha luulla, että huonotapaisesta nuoresta kasvaa kalliiden koulujenkaan jälkeen joku kansainvälinen uran uurtaja, kun käytös on noloa ja törkeää. Sulavaa ja kohteliasta käytöstä arvostetaan kaikkialla!
Esimerkkejä:
kävin lapseni koululla hakemassa häntä kesken päivän. Vastaan käytävällä tuli joukko koululaisia, joista muutama törmäsi minuun, koska ei huomannut tai halunnut väistää minua. Seisoin siis käytävän reunalla. Ja mikä oli reaktio? Tuijotettiin tai kuljettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja todettiin matkaa jatkaen:"Oho!" Siis oho. Ihan kuin taivaasta olisi yllättäen tipahtanut eteen alien. Näitä ohottelijoita on kyllä aikuisissakin, että olivat kai niiden lapsia.
Lasten koulukaverit ovat muutenkin yllättäneet käydessään. Vaikka he ovat normaaleista perheistä ja jo kolmasluokkalaisia, moni jättää tervehtimättä meille tullessaan. Jotkut vaativat suoraan ruokaa:"Mulla on nälkä, onks teillä jotain ruokaa?" ja menevät jopa jääkaapille kurkkimaan. Toiset availevat kaappeja, makaavat aikuisten sängyllä, piereskelevät ja röyhtelevät vapaasti (osa ruokapöydässäkin), riehuvat ja heittelevät tyynyjä etc. Joudun korottamaan heille ääntäni ja komentamaan, mikä tuntuu omituiselta: ei minun lapsuudessani tullut tuollainen käytös kylässä kuuloonkaan. Ikinä. Jos kaverin vanhemmat olisivat joutuneet huomauttelemaan, se olisi ollut todella häpeällistä.
Kaupan kassajonossa päästin nuorukaisia ohitseni, koska minulla oli iso kärryllinen tavaraa ja heillä vain energiajuomat. Sanoin:"Pojat! Olkaa hyvät ja menkää vain, niin ei tarvitse minun vuokseni odotella, kun teillä on pienemmät ostokset!" Ja mikä oli reaktio? Kukaan ei kiittänyt, ryysivät vain joukolla edelleni kuin itsestään selvänä totuutena, että heillä on oikeus mennä.
Sitten on toki näitä ratikan tai ruuhkabussin hiljaisia, jotka eivät saa suutaan auki, kun pitäisi jäädä pois kyydistä. On niin vaikea sanoa "anteeksi", kun sehän voi kuulostaa siltä, että pyytelee jotakin vakavaa asiaa anteeksi tai jotain...
Olen useasti pitänyt ovia auki takana tulijoille sekä muuten ulos pyrkiville ihmisille, mikäli olen itsekin ollut ovissa menossa. Todella harva tajuaa kiittää. Menisivät käymään Britanniassa tai Ranskassa, niin huomaisivat eron. Siellä kuuluu perustapoihin tämäkin - jopa pikkulapsilla. Ovia ei vain ole tapana paiskata ihmisten naamalle.
Tuntuu todella turhauttavalta opettaa omalle lapselleen muiden huomioimista tai kohteliaita käytöstapoja, kun muut ovat moukkia. Jopa aikuiset.
Kommentit (23)
Näkeehän tuon yleisessä asiakaspalvelussakin täällä Suomessa!
Kun menet helsinkiläiseen liikkeeseen tai tavarataloon, niin myyjän mulkaisu ei voisi saada ihmistä tuntemaan itseään vähemmän ei-tervetulleeksi heti ensimmäisen minuutin sisällä. Ihan kuin potentiaalisena ja maksavana asiakkaana häiritsisit myyjien omaa hetkeä kännykkänsä parissa, tai parin myyjän viikonloppuselostuksia toisilleen. Joku saattaa tulla siihen suhisemaan että "tarttetsä apuu niinks." Joskus myyjä jää siihen kyttäämään ihan kuin olisit varas.
Tukholmassa saat liikkeeseen tultuasi heti positiivisen vastaanoton iloisella tervehdyksellä ja leveällä hymyllä, ja kertovat ruotsiksi tai englanniksi että "sano ihmeessä meille heti jos tarvitset apua" ja antavat asiakkaalle tilaa katsella ympärilleen ensin.
Virossa palvelu on näiden kahden väliltä, eli asiallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kokenut, että mitä vanhempana lapset tehdään sitä huonommin käyttäytyviä lapset voivat olla. Nuoret vanhemmat ovat itse vielä epävarmoja ja heitä hävettää jos lapset rikkovat kylässä jotain tai muuten käyttäytyvät huonosti. Nuoremmilla on vähemmän rahaa niin ehkä kiinnittävät siihen huomiota.
Noin kolmevitosina lapsia tekevät kokevat että lapset ovat todella erikoisen ihania ja palvottavia kaikkien muidenkin mielestä. Jos lapsi kotona saa olla miten sattuu ja rikkoa tavaroita (kun uusiin on varaa) niin hän tekee niin muuallakin. Kyläpaikassa vaan ihmetellään jos jotain kömmähdystä käy, esim. seinän tahriminen voi vaatia koko seinän tai huoneen uudelleen maalaamsista.... (Ottaisikohan isä tai äiti vastuun tai laskun siitä vastaan??)
Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että Suomessa verrattuna muihin maihin on käytöstapojen vaatimus kadonnut lapsilta. Ei kaikilta tietenkään mutta yllättävän paljon on. Ja huonojen käytöstapojen hyväksyminen on lapselle karhunpalvelus, aikuisena on sitten vaikeuksia riippuen työstä ja muusta elämästä.
Ei, kyllä minä huomaan kun menen esim. Pariisiin tai Lontooseen, että siellä ruuhkassakin ihmiset osaavat käytöstavat. Kuuluu Pardon, Merci, Thank You ja Please. Ihmiset luonnostaan ja sujuvasti osaavat seistä poissa kulkuväyliltä ja väistää muitakin kulkijoita. Istumapaikkaa tarjotaan ja ovia avataan, kiitetään palveluksista. Tervehditään kaikkia läsnäolijoita ym.
Jopa pienet lapset osaavat perusjutut. Ja niitä opetetaan.