"60-70-luvulta syntyneistä löytyy varmasti porukoita, joille auto on tärkeä sosioekonomisen aseman mittari"

Vierailija kirjoitti:

Onkohan 1980-luvulla ja nuorempien ihmisten statussymbolit sitten jotenkin parempia / tärkeämpiä / mahtavampia?

Älä väitä ettei sinulla ole statussymboleita eli samaa paskaa harrastat.

Auto on useimmille kulkuväline ja paljon ajaville, kuten mina, sen mukavuus ja taloudellisuus ovat tärkeitä seikkoja. Siksi melkein uusi, lähes kaikilla varusteilla ja mukavuuksilla, kiitos.

Nykyäänhän statussymboli milleniaaleilla voi olla esimerkiksi juuri autottomuus. Esim. omissa piireissä auton olemassaoloa pyritään peittelemään viimeiseen asti, jos sellainen omistetaan. Auto nähdään enemmänkin salatattavana ja epäekologisena valintana kuin minään hienona ihmisen arvoa korottavana asiana.

meillä on bemari...

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä autolla on mukavampi ajaa. Ei se omistajuus ole se juttu, vaan käyttömukavuus. Kyllä se liisaaminen tai vuokraaminenkin menisi jos hinta olisi kilpailukykyinen omistamiseen ja jos se ei todellisuudessa rajoittaisi liikkumista. Jos auto pitäisi joka kerta vuokrata kun jonnekkin lähtee, niin aika moni reissu jäisi vaan käymättä. Nuoremmille vielä käy se että soittelee kaverit läpi ja kyselee kuskia, mutta ei noin oikein voi enää aikuisena toimia tai kaverit kaikkoaa hyvin pian. Aikuisilla tuollainen katsotaan ihan vaan hyväksikäytöksi.

Miten vuokra-auton käyttö estää matkojen tekemisen? Ei tarvitse kuin marssia lähimpään autovuokraamoon ja lyödä rahaa tiskiin niin on auto alla. Vapaita autoja on aina. Ehkä jossain maalla tilanne on eri mutta eihän siellä ilman autoa muutenkaan pärjää.

Meillä käytetään vain vuokra-autoja, omaa ei ole ollut vuosikausiin.

N43

Olettaisin, että ainakin me 60-luvun alussa syntyneet ennemminkin keskimääräistä vähemmän miellämme autoa statukseksi. Kun on nuorena opiskellut vielä aikaan, jolloin marssittiin rauhanmarsseilla, puolustettiin Koijärveä ja Altaa, bogottiin uuden aallon biisien tahdissa jne ei nuo materialistiset jutut koskaan ole niin läheisiksi ja tärkeiksi tulleet kuin esim. nykynuorille joilla ne statukset jo nuoresta heiluvat ranteissa ja olkapäillä (merkkilaukut, kellot sun muut). Varsinkin akateemisissa piireissä ikäisteni keskuudessa vieläkin lievästi ylenkatsotaan materiakeskeistä elämäntapaa vaikka niistä nuoruuden arvoista ja elämäntavoista on aika kauas livuttukin.[/quote]

Kyllä se vaan monille tuolloin syntyneille on statussymboli, nimittäin niille ei niin tiedostaville joille ainoa tavoite on ollut menestyä taloudellisesti elämässä ja jos ei se myös näy niin ei tunneta noustun mistään lapsuudesta asti mukana kulkeneesta alemmuudentunteesta.