Lue keskustelun säännöt.
"60-70-luvulta syntyneistä löytyy varmasti porukoita, joille auto on tärkeä sosioekonomisen aseman mittari"
26.09.2017 |
Siis eikä! En ole koskaan edes ajatellut asiaa tuolta kannalta. Tuo HS:n artikkeli autoista. Olen aina miettinytkin, että miksi se peltilehmä on joillekin niin rakas ja sitä varten otetaan jopa lainaa, ettei vain ajaisi vääränlaisella autolla. Ehkä nuoremmille auto on enemmän jo jonkinlainen käyttötavara tai välttämättömyys liikkumisen kannalta. Ei niinkään mikään identiteetin muodostaja.
Kommentit (24)
Olen kuuskytluvulla syntynyt eikä auto ole minulle mikään statussymboli. Se on vain kulkuväline, millä pääsee paikasta toiseen. Minulla on tietynlainen auto-filosofia ja se ei todellakaan ole mikään sijoituskohde, ei sinne päinkään. Minä ajan vain sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se auto käyttötavara, mutta sen verran kallis käyttötavara että moni joutuu ottamaan lainaa jos semmoisen haluaa.
Halvalla saattaa saada semmoisen jota joutuu korjaamaan jatkuvasti ja se on uhan sairaan kallista.
Uudemmat ovat huolettomampia mutta hankintahinta tuppaa olemaan korkeampi.
Kaikista helpoin vaihtoehto on leasing-auto mutta kyllä siitäkin joutuu maksamaan.
Itse en omista edes ajokorttia, saati sitten autoa. Tuommoisia huomioita olen kuitenkin tehnyt autoilevista ystävistä ja työkavereista, heidän juttujensa perusteella.
T. 70-luvulla syntynyt, joka saa kuulla hämmästelyä autottomuudestaan etenkin nuorten ihmisten taholta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuuskytluvulla syntynyt eikä auto ole minulle mikään statussymboli. Se on vain kulkuväline, millä pääsee paikasta toiseen. Minulla on tietynlainen auto-filosofia ja se ei todellakaan ole mikään sijoituskohde, ei sinne päinkään. Minä ajan vain sillä.
Mä ajoin koko yön, niin kuin Roy Orbison...... BM kaksoisveellä ( Mikan faijan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuuskytluvulla syntynyt eikä auto ole minulle mikään statussymboli. Se on vain kulkuväline, millä pääsee paikasta toiseen. Minulla on tietynlainen auto-filosofia ja se ei todellakaan ole mikään sijoituskohde, ei sinne päinkään. Minä ajan vain sillä.
Mä ajoin koko yön, niin kuin Roy Orbison...... BM kaksoisveellä ( Mikan faijan)
No, joo...oli hauska. Mutta tosiasiassa, mitä sillä autolla muuta tehdään kuin ajetaan? Niin tietysti voihan sillä elvistellä ja saada jonkun duunarin vihreäksi kateudesta, mutta yleensä heillä on hienommat autot kuin minulla, akateemisesti koulutetulla ja korkeassa virassa olevalla, mutta kukin tyylillään.
Ei ole mikään statussymboli. Autoa tarvitaan liikkumiseen, se tekee elämästä helpompaa. Hyvä auto on siitä kiva, että onhan siinä eroa ajaako 40 000 Euron uutta autoa vai 1000 Euron räpsää. Itse en pidä autolla ajamisesta erityisesti, mutta hyvä auto tekee siitä mukavampaa. Pakkohan se vaan on ajaa. Käydä töissä, kuskata lapsia harrastuksiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin nuoremmista tai vanhemmista ei noita löytyisi. Tuossakin pihalla vanhat papat (60+) hinkkaavat ja puunaavat perheautojaan kuin kyseessä olisi mikäkin arvorolssi jota pitää vahata kerran viikossa. Nuoremmilla, varsinkin pojilla on sitten taas näitä enemmän ja vähemmän tuunattuja bemareita ja tai pienempiä kinnereitä. Keski-ikäisilläkin (35-60) auton koko jostain syystä suurenee tulojen lisääntyessä vaikkei perhettä olisikaan.
Nuoremmilla on muitakin statussymboleja mutta auto on sen verran arvokas hankinta että se tulee varmaan tulevaisuudessakin olemaan sosioekonomisen aseman mittari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin kerran uutena +60 kE auton jonka lainaosuuden maksoin pois kolmessa vuodessa. Auto on edelleen minulla koska se palvelee hyvin kaikissa käyttöskenaarioissani, enkä todellakaan ostanut sitä siksi että "pitää" tai että joku olisi kateellinen.
En todnäk kuitenkaan enää osta uutta autoa koskaan, ainakaan Suomessa. Näillä hinnoilla on suorastaan typerää pistää peltikasaan sellaisia rahoja, kun vähemmälläkin pärjää. Esim rouvalle ostin 9kE käytetyn jaappaninkinnerin, fiksu auto monellakin tapaa. Kaikki ns nykyajan mukavuudet, taloudellinen, yllättävän tilava kokoisekseen yms ja hän tykkää siitä paljon enemmän kuin "möhkökärrystäni".
Tuon ostoksen jälkeen päätin että seuraava autoni on käytetty, jos löytyy käyttöskenaarioideni mukainen täysosuma. Oli naapurit kateellisia tai ei, aivan sama.
Mieheni on kuusikymmentäluvun lapsia. Hän on akateeminen, hänellä on hyvä työpaikka ja autokin löytyy. Se maksoi peräti 550 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä autolla on mukavampi ajaa. Ei se omistajuus ole se juttu, vaan käyttömukavuus. Kyllä se liisaaminen tai vuokraaminenkin menisi jos hinta olisi kilpailukykyinen omistamiseen ja jos se ei todellisuudessa rajoittaisi liikkumista. Jos auto pitäisi joka kerta vuokrata kun jonnekkin lähtee, niin aika moni reissu jäisi vaan käymättä. Nuoremmille vielä käy se että soittelee kaverit läpi ja kyselee kuskia, mutta ei noin oikein voi enää aikuisena toimia tai kaverit kaikkoaa hyvin pian. Aikuisilla tuollainen katsotaan ihan vaan hyväksikäytöksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tuota samaa mieltä ihan kaikkien asioiden suhteen?
Että minkälainen asunto on, missä se sijaitsee, minkälainen laukku sinulla on, minkälaisia vaatteita käytät, minkä shampoon valitset jne?
Millään näistä ei ole mitään merkitystä, kunhan nyt on edes joku?
Auto on yksi valinta muiden joukossa
Niin mutta on tuossa ap:lla pointti, eli auton merkitys on muuttunut. Johtunee elintason noususta ja tekniikan kehityksestä. Ennen monilla oli varaa vain huonoon käytettyyn autoon joka oli silti suhteellisen kallis. Nykyään edullisimmatkin autot ovat jo todella hyviä ja auto ei ole yhtä suuri sijoítus kuin ennen, joten niin voi kohdella kulutustavaroina eikä minään pyhinä lehminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olen nuorempi, niin ainakin näin nimettömästi voin rehellisesti sanoa, että on auto minulle tärkeä. Ei toki tärkein, mutta olisi elämä ilman sitä aika hankalaa. Ja onhan se mukava sateella ja pakkasella.
Ja jos se kerran on oltava, haluan että se on siisti, turvallinen ja antaa minusta modernin/ajattoman vaikutelman.
En tätä mitenkään missään korosta, mutta en suostuisi ajamaan tietyillä malleilla vaikka saisin ilmaiseksi. Enkä nyt tarkoita että esim kalliimpi tai isompi olisi aina parempi, mutta kyllä auton valinnalla on minulle merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran istuin erään puolitutun autoon, joka oli todella likainen sisältä, roskia siellä-täällä ja esimerkiksi rypisteltujä kuitteja, pahvimukeja ja karkkipapereita oli varmaan puolen vuoden ajalta.
Silloin tajusin, että ehkä se auto on sittenkin minulle tärkeä. Pidän sen nimittäin aina pestynä ja sisältä puhtaana
Minä ja mieheni olemme molemmat 60- luvulla syntyneitä. Miehellä auto siksi, että pääsee sillä töihin. Auto sellainen, johon mahtuu hyvin mukaan mm. matkoillamme keskieurooppaan kaikki tarvittava. Ei missään nimessä uusin ja kallein malli. Ihan uutta autoa emme ole koskaan edes harkinneet, sehän menettää niin nopeasti arvoaan. Itselläni ei edes ole ajokorttia, eli ei myös sitä autoakaan.
Otatteko oikeasti lainaa autoa varten? :0
Onkohan 1980-luvulla ja nuorempien ihmisten statussymbolit sitten jotenkin parempia / tärkeämpiä / mahtavampia?
Älä väitä ettei sinulla ole statussymboleita eli samaa paskaa harrastat.
Auto on useimmille kulkuväline ja paljon ajaville, kuten mina, sen mukavuus ja taloudellisuus ovat tärkeitä seikkoja. Siksi melkein uusi, lähes kaikilla varusteilla ja mukavuuksilla, kiitos.
Olen 79 syntynyt ja rehellisesti auto on minulle myös statusta. Ajan vähintään 90000€ arvoisilla autoilla jotka on suurimmaksi osaksi rahoitettu. Talous kunnossa.
Olen kyllä huomannut, että auto on vielä suurempi status nuoremmille 80 -luvulla syntyneille.
Trendihän on siirtymässä pois auton omistamisesta ja takaisin esim. kalliisiin sveitsiläisiin automaatteihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuuskytluvulla syntynyt eikä auto ole minulle mikään statussymboli. Se on vain kulkuväline, millä pääsee paikasta toiseen. Minulla on tietynlainen auto-filosofia ja se ei todellakaan ole mikään sijoituskohde, ei sinne päinkään. Minä ajan vain sillä.
Olettaisin, että ainakin me 60-luvun alussa syntyneet ennemminkin keskimääräistä vähemmän miellämme autoa statukseksi. Kun on nuorena opiskellut vielä aikaan, jolloin marssittiin rauhanmarsseilla, puolustettiin Koijärveä ja Altaa, bogottiin uuden aallon biisien tahdissa jne ei nuo materialistiset jutut koskaan ole niin läheisiksi ja tärkeiksi tulleet kuin esim. nykynuorille joilla ne statukset jo nuoresta heiluvat ranteissa ja olkapäillä (merkkilaukut, kellot sun muut). Varsinkin akateemisissa piireissä ikäisteni keskuudessa vieläkin lievästi ylenkatsotaan materiakeskeistä elämäntapaa vaikka niistä nuoruuden arvoista ja elämäntavoista on aika kauas livuttukin.
Oletko tuota samaa mieltä ihan kaikkien asioiden suhteen?
Että minkälainen asunto on, missä se sijaitsee, minkälainen laukku sinulla on, minkälaisia vaatteita käytät, minkä shampoon valitset jne?
Millään näistä ei ole mitään merkitystä, kunhan nyt on edes joku?
Auto on yksi valinta muiden joukossa