Lue keskustelun säännöt.
Valitan ihan turhaan, mutta...
10.07.2008 |
Ärsyttää aika paljon miehen tyyli muistaa mua juhlapäivinä. Mulla oli tällä viikolla synttärit. Se sit antoi mulle laadukkaan päivävoiteen, vähän samanlaisen lahjan kuin äitienpäivänä. Ihan kiva lahja, mutta odotin hienompaa. Olin vihjannut, että jotain vastavaa voisi antaa esim. nimipäivänä.
Itse annoin hänelle hopeiset kalvosinnapit synttärilahjaksi. Hankin pari viikkoa aiemmin ja mietin sopivaa lahjaa ainakin kuukauden. Mies ostaa aina päivää aikaisemmin lahjan mielellään toivelistan kanssa. Annan muutamia ehdotuksia aina, kun mies on huono keksimään lahjoja.
Tuntuu välillä ettei sillä oo suhteellisuudentajua. Ihana aviomies ja isä, ja tiedostan kuinka hyvin meillä on asiat, kun tällaisesta jatkan valittaa. Olisi vain kiva, jos toinen hankkisi lahjat ajoissa, yrittäisi miettiä sopivia lahjoja itse ja panostaisi merkkipäiviin, kun se tietää, että mä näen miehen merkkipäivinä paljon vaivaa. Olen tehnyt itse hänelle lahjoja, leiponut, tehnyt hyvää ruokaa, miettinyt tarpeellisia, mutta hienoja lahjoja.
Innostuin nyt syntymäpäivänäni, kun mies sanoi ostaneensa mansikoita. Ajattelin, että koko perhe söisi illalla yhdessä niitä. Sit äkkäsin, että rasiassa oli vain muutama jäljellä. Ne oli kuulemma mulle. Mies oli syöny suuren osan mansikoista kotimatkalla. Harmitti, kun luulin, että ne oli merkkipäivän takia ostettu yhdessä nautittavaksi.
Ei se tavara niin mua kiehdo, mutta olisi mukava tietää, että toinen on panostanut asiaan. Tulisi sellainen olo, että on toiselle erityisen tärkeä.
Kommentit (4)
päädyt ostamaan HOPEISET KALVOSINNAPIT.
Kas kun et sukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia, eikä omia standardeja kertakaikkiaan voi yleistää koskemaan muita. Tai voi, mutta sillä helposti pilaa elämänsä (tai juhlapäivänsä).
Eihän se nyt hirveän persoonallinen lahja ollut, mutta oli tosi mukava löytää samaan sarjaan kuuluvat, kun mieheni aina juhlissa käyttää tuota solmioneulaa. Olemme kummatkin myös mieltyneet erityisesti hopeakoruihin.
Olen myös jo kauan sitten hyväksynyt sen, ettei mieheni pidä lahjojen ostamisesta. Sen takia kerron hänelle, mitä kaikkea tarvitsisin ja mistä tuotteita löytää helposti.
Minulle olisi luultavasti riittänyt ihan sekin, että kotimatkalla käteen olisi tarttunut niitä mansikoita ja vaikka yksi ruusu eikä mitään muuta. Ei sitä tarvitse minun tyylilläni tehdä, mutta lämmöllä sittenkin. Nyt jäi vähän sellainen olo, että mansikat oli ostettu itselle välipalaksi ja jämät jätetty mulle. Se ajatus on tärkein.
että tuo lahjoihin ja merkkipäiviin panostaminen on sulle luontaista, ja semmoista mitä teet mielelläsi ja mistä nautit. Miehelle taas ei. Joten aika kohtuutonta vaatia häneltä samanlaisia panostuksia ja kuukausien miettimisiä kuin itseltäsi.
Ajattele mieluummin että mies on ihana kun ylipäätään yrittää jotenkin muistaa, tekee sen selvästi vain sun takia. Toisin kuin sinä, sinä teet sen ilahduttaaksesi miestäsi mutta MYÖS siksi että se tuottaa sinulle itsellesi iloa ja mielihyvää.