Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka haluaa asua yksin?
23.09.2017 |
Muutettiin siis miesystävän kanssa toukokuussa yhteen parin vuoden seurustelun jälkeen. Siitä asti minua on ahdistanut. Mies on todella kultainen ja ns. "hyvää aviomiesmateriaalia", mutta tuntuu, etten pysty asumaan yhdessä. Olen introvertti eli tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Tykkäsin asua yksin, koska pystyin itse päättämään omasta tilasta ja siitä ketä tapaan milloinkin.
Olenkin alkanut miettimään pystynkö ollenkaan asumaan yhdessä, mutta en haluaisi erotakaan. Mies tietää, että olen introvertti. Pelkään kuitenkin, ettei hän ymmärrä haluani asua taas yksin ja suhde päättyy sen takia. :(
Onko muita samanlaisia? Osaatteko auttaa?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut yli 10v toisen introvertin kanssa. En halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen eli asumme erikseen.
Piti ihan tarkistaa, olenko voinut kirjoittaa tämän tähän pari vuotta vanhaan ketjuun. Mutta onkin tämänpäiväinen kirjoitus.
Minulla siis täsmälleen identtinen tilanne!
N50 ja risat; aina asunut yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi. Kolme vakavaa suhdetta ja kolme avoliittoa takana sekä muutamia lyhyempiä suhteita. Olen 33 v nainen. Olen erittäin itsenäinen ja omaa rauhaa rakastava. Rakastan kotiani jonka olen sisustanut kauniiksi. Haluaisin aikuisen ja itsenäisen elämänkumppanin, mutta en yhdessä asumista. En suostu enää mistään hinnasta yhteenmuuttoon. En todellakaan ymmärrä miksi pitäisi muuttaa yhteen enkä tee elämässäni päätöksiä siltä pohjalta, mitä muut tekevät tai mikä "on tapana".
Vaikeaa löytää miestä kun suurin osa tuntuu etsivän piikojaa. Kova hinku aina muuttaa yhteen.
Täällä yksi samaan lopputulemana päätynyt. Oma rauha, oma siisteys, omat aikataulut. N38
Kirjoitan tänne, olen näköjään aiemmin kirjoittanutkin tänne ehkä viisi vuotta sitten, sillon puolustin yksinasumista enkä ikinä olisi voinut kuvitella päätyväni yhteenmuuttoon tai avoliittoon.
Nyt sitten avoliitossa olen, eikä tää tunnu sen ihmeemmältä, vaikken asu yksin. Leppoisaa sanoisin.
Löysin kyllä ihanan miehen, jolle kelpaan juuri näin. Meillä on riittävän iso koti, oon saanu sisustettua oman maun mukaan paljon ja itseasiassa kun olen antanut miehen sisustaa, on siitä tullut jopa parempi. Hän on paljon minua järjestelmällisempi. Minulle tutut tavarat tuo kuitenkin turvaa ja saan pitää "rumat hömppätavarat" näkyvillä, eikä mies nalkuta niistä tai mistään muustakaan. Minäkään en kyllä jaksa nalkuttaa.
Puuhaillaan paljon omia, voidaan olla vaikka koko päivä omien touhujen parissa samassa kodissa, jos haluan katsoa hömppää telkkarista koko päivän, teen sen ja mies vaikka pelailee tai sitten touhottaa. Vastaavasti voidaan sitten lomailla viikko toisen naamaa katsellen, ja hauskaa on silloinkin.
Hyvä mies on.
o/
M