En ole kasvanut henkisesti yhtään

Miten henkisen kasvun tulisi ilmetä mielestäsi? Mistä huomaat ettet ole kasvanut henkisesti yhtään?

sen huomaa

Minuakin kiinnostaa miten henkinen kasvu ilmenee.

Se on harmillista.

Pitäisikö sinun reissata tai harrastaa enemmän?

Ei sitä kasvua kyllä tapahdukaan, mikäli junnaat samassa pisteessä koko ajan.

Oman elämäni isoin kasvu tähän mennessä tapahtui yksin reissatessani ulkomailla.

T. N24

Ei tarvitsekaan. Ota rennosti ja tee mitä haluat, aikuisuus on niille joilla on rautakanki perseessä.

Mä oon kasvanu toisaalta, mutta toisaalta taas tuntuu, että olen kuin teini joka yrittää esittää aikuista.

Henkinen kasvaminen on harhaa, illusiota.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kasvanu toisaalta, mutta toisaalta taas tuntuu, että olen kuin teini joka yrittää esittää aikuista.

Älä yritä esittää aikuista. Teininä on paljon mukavampaa. Usko pois.

En minäkään

Minusta henkinen kasvu ilmenee mm. siten, että "on jo nähnyt kaiken", esim. ei enää järkyty jonkun erikoisen yksilön, epätavallisen sosiaalisen tilanteen tai maailmassa tapahtuvan ilmiön kohtaamisesta, vaan löytää nopeasti suhtautumisen siihen.

Henkisesti kasvanut ihminen on löytänyt suhtautumisen myös oman henkilöhistoriansa tapahtumiin.

Hän osaa soveltaa omaa kokemustaan myös itsensä ulkopuolisiin tapahtumiin.

Henkinen kasvu näkyy myös sitoutumiskykynä. Sitoutumiskyky suuntautuu toisiin ihmisiin, mutta vielä enemmän arvoihin ja moraaliin, ts. arvot ja moraali eivät muunnu sen mukaan, kenen kanssa on tekemisissä ja keneen on sitoutunut.

Minulle henkinen kasvu on henkisyyttä, meditointia ja pohdintaa. Olen myös käsitellyt hankalia tapahtumia nuoruudesta, ja pystyn elämään ilman pelkoa helpommin. Hyväksyn erilaisuuden, ja mietin mikä on pahojen tekojen taustalla.

Olen 27. Kasvua on tapahtunut tässä viidessä vuodessa paljon.

Voin silti uskoa, että nelikymppisenä saatan junnata ilman henkistä kasvua, mutta sitä se elämä on. Vanhemmat kuolevat joskus, joten se tuo varmasti uuden surun ja kasvunkokemuksen joskus.

Henkinen kasvu liian usein yhdistetään aikuiseen kyynisyyteen. Aikuisen ei ole pakko olla kyyninen.

Sana kirjoitti:

Minusta henkinen kasvu ilmenee mm. siten, että "on jo nähnyt kaiken", esim. ei enää järkyty jonkun erikoisen yksilön, epätavallisen sosiaalisen tilanteen tai maailmassa tapahtuvan ilmiön kohtaamisesta, vaan löytää nopeasti suhtautumisen siihen.

Henkisesti kasvanut ihminen on löytänyt suhtautumisen myös oman henkilöhistoriansa tapahtumiin.

Hän osaa soveltaa omaa kokemustaan myös itsensä ulkopuolisiin tapahtumiin.

Henkinen kasvu näkyy myös sitoutumiskykynä. Sitoutumiskyky suuntautuu toisiin ihmisiin, mutta vielä enemmän arvoihin ja moraaliin, ts. arvot ja moraali eivät muunnu sen mukaan, kenen kanssa on tekemisissä ja keneen on sitoutunut.

Onko mahdollista että joku on jo nähnyt kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Minusta henkinen kasvu ilmenee mm. siten, että "on jo nähnyt kaiken", esim. ei enää järkyty jonkun erikoisen yksilön, epätavallisen sosiaalisen tilanteen tai maailmassa tapahtuvan ilmiön kohtaamisesta, vaan löytää nopeasti suhtautumisen siihen.

Henkisesti kasvanut ihminen on löytänyt suhtautumisen myös oman henkilöhistoriansa tapahtumiin.

Hän osaa soveltaa omaa kokemustaan myös itsensä ulkopuolisiin tapahtumiin.

Henkinen kasvu näkyy myös sitoutumiskykynä. Sitoutumiskyky suuntautuu toisiin ihmisiin, mutta vielä enemmän arvoihin ja moraaliin, ts. arvot ja moraali eivät muunnu sen mukaan, kenen kanssa on tekemisissä ja keneen on sitoutunut.

Onko mahdollista että joku on jo nähnyt kaiken?

Kirjaimellisesti ei taida olla mahdollista. Laitoin muotoilun lainausmerkkeihin ja tarkoitin sillä vain, että osaa suhtautua erikoisiin asioihin, joita kohtaa maailmassa (ja itsessäänkin!) sen sijaan, että torjuisi eli kiistäisi niiden olemassaolon.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kasvu liian usein yhdistetään aikuiseen kyynisyyteen. Aikuisen ei ole pakko olla kyyninen.

Yhdistetäänkö? Ei kai kyynisyys henkistä kypsyyttä ole enemmänkin sen vastakohtaa.