Haluaisimme toisen lapsen - mies ei suostu jäämään kotiin

Haluaisitte vai sinä haluaisit?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitte vai sinä haluaisit?

Minä haluaisin toisen, mies haluaisi toisen ja kolmannen. Ap

Miksi edes haluatte lapsia, kun ette oikeastaan halua olla heidän kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes haluatte lapsia, kun ette oikeastaan halua olla heidän kanssaan?

En tiedä miksi mies ei halua, mutta minä ahdistuin kovasti aikuiskontaktien ja järkevän tekemisen vähyydestä edellisen 1,5 v aikana. Tulin suorastaan mökkihöperöksi. Usko tai älä, rakastan silti lastani ja nautin hänen seurastaan. Ap

Ei kannata niin kovasti suunnitella kuka on kotona sitten . Ei tuommosia ennenkään puhuttu, ei elämää voi etukäteen tietää. Olet sen äitiysloman ensin ja menet sitten töihin ja laitat lapsen hoitoon. Voit myös olla vaikka sitten vielä puoli vuotta kotihoidontuella, silloin lapsi jo pärjää ulkona kävelyssä ja vähän leikkii.  Serkun mies jäi vapaalle, mutta ei vienyt koskaan 1-vuotiasta edes ulos, eikä tehnyt mitään kotona. Lapsiparka leikki yksin pahvilaatikoilla lelukasassa samoissa vaipoisssa.  Poliitikoilla on aivan liian suuret luulot miesten kyvyistä ja empatiasta.  Miehet rakastaa vain tietokonetta ja ryyppäävät. Ei siihen miesten lastenhoitoon voi luottaa. Vain äiti saa näistä päättää.   En ikinä jättäisi niin pientä koko päiväksi, ainakin anoppi pitäisi olla mukana miestä vahtimassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata niin kovasti suunnitella kuka on kotona sitten . Ei tuommosia ennenkään puhuttu, ei elämää voi etukäteen tietää. Olet sen äitiysloman ensin ja menet sitten töihin ja laitat lapsen hoitoon. Voit myös olla vaikka sitten vielä puoli vuotta kotihoidontuella, silloin lapsi jo pärjää ulkona kävelyssä ja vähän leikkii.  Serkun mies jäi vapaalle, mutta ei vienyt koskaan 1-vuotiasta edes ulos, eikä tehnyt mitään kotona. Lapsiparka leikki yksin pahvilaatikoilla lelukasassa samoissa vaipoisssa.  Poliitikoilla on aivan liian suuret luulot miesten kyvyistä ja empatiasta.  Miehet rakastaa vain tietokonetta ja ryyppäävät. Ei siihen miesten lastenhoitoon voi luottaa. Vain äiti saa näistä päättää.   En ikinä jättäisi niin pientä koko päiväksi, ainakin anoppi pitäisi olla mukana miestä vahtimassa.

Pitäähän siitä etukäteen sopia miten ollaan kotona. Muuten valitettavasti oletusarvo on että nainen on. Imetyksen ymmärrän, mutta kun isä sen jälkeen on ihan yhtä hyvä niin miksi lähtökohtaisesti minun pitäisi olla kotona. Tuntemani kotona olleet miehet on suoriutuneet ihan hyvin, uskon että miehenikin olisi ihan hyvä koti-isä. Minusta olisi reilumpaa että minä olisin 2 vuotta pois työelämästä ja mies yhden kuin että minä olisin 3 vuotta. Olisinpa mies. Ap

Mikä pakko sinne kotiin on jäädä junnaamaan? Minä kävin koko ajan jossakin ja nautin kovasti.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinne kotiin on jäädä junnaamaan? Minä kävin koko ajan jossakin ja nautin kovasti.

Asutaan vähän syrjässä ja esikoisen aikaan minulla ei ollut autoa. Ei kuitenkaan satunnainen kahvittelu ym ole sama kuin että joka päivä saisi keskustella älyllisistä asioista muiden kanssa. Lisäksi olin lamaantuneen väsynyt ja lapsi oli aika vaativa, mitkä hankaloitti kotoa lähtemistä julkisilla. Jos ei osunut kerran tunnissa menevään bussiin, sai odottaa taas tunnin. Siinä ajassa ehti yleensä tulla nipat, nälkä jne. Muita äitejä oli kyllä kiva nähdä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika

Pistetään harkintaan :D ap

Sun isompi lapsi on varmaan jo sen kokoinen, että siitä on jotain seuraa.

Älkää tehkö toista lasta, jos ette pääse sopuun. Sinä katkeroidut, jos joudut kotona olemaan 3 vuotta kotona ja mies taas katkeroituu, jos pakotat vuodeksi jäämään kotiin. Tai sitten sinä joustat ja olet 1-2 vuotta kotona ja lapsi hoitoon sitten. Mies kyllä vaikuttaa joustamattomalle ja itsekkäälle, kun kerta enemmänkin lapsia haluaisi, mutta ei ole valmis hoito vastuuta ottamaan. Eli koettakaa nyt yhdestä lapsesta kasvattaa järkevä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinne kotiin on jäädä junnaamaan? Minä kävin koko ajan jossakin ja nautin kovasti.

Asutaan vähän syrjässä ja esikoisen aikaan minulla ei ollut autoa. Ei kuitenkaan satunnainen kahvittelu ym ole sama kuin että joka päivä saisi keskustella älyllisistä asioista muiden kanssa. Lisäksi olin lamaantuneen väsynyt ja lapsi oli aika vaativa, mitkä hankaloitti kotoa lähtemistä julkisilla. Jos ei osunut kerran tunnissa menevään bussiin, sai odottaa taas tunnin. Siinä ajassa ehti yleensä tulla nipat, nälkä jne. Muita äitejä oli kyllä kiva nähdä. Ap

No me muutettiin asumaan niin että tuplarattailla pääsi kävellen ihmisten ilmoille. En täysin hahmota että miksi pitää muuttaa korpeen ilman autoa ja antaa sen määrätä sitten jopa lapsiluku!

Vierailija kirjoitti:

Sun isompi lapsi on varmaan jo sen kokoinen, että siitä on jotain seuraa.

Joo olisi hän sitten n 4 v jos toinen tulisi. On tietenkin seuraa, mutta omat haasteensa hänenkin kanssaan. Eikä korvaa kuitenkaan aivojen haasteita joita saa töissä. Eikä kysymys ole siitä miksen minä halua olla pitkään kotona vaan miksei mies voi olla yhtään kotona. Ap

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö toista lasta, jos ette pääse sopuun. Sinä katkeroidut, jos joudut kotona olemaan 3 vuotta kotona ja mies taas katkeroituu, jos pakotat vuodeksi jäämään kotiin. Tai sitten sinä joustat ja olet 1-2 vuotta kotona ja lapsi hoitoon sitten. Mies kyllä vaikuttaa joustamattomalle ja itsekkäälle, kun kerta enemmänkin lapsia haluaisi, mutta ei ole valmis hoito vastuuta ottamaan. Eli koettakaa nyt yhdestä lapsesta kasvattaa järkevä ihminen.

Pelkään että katkeroidun myös jos en "saa" toista lasta sen takia että mies ei halua olla kotona. Ap

Tätä av ei pysty ratkomaan puolestasi. Sinun ja miehesi välinen asia. Myös lyhennetty työaika ja lastenhoitaja kotiin ovat vaihtoehtoja koti-isyydelle ja kotiäitiydelle.

Siis mitä helvettiä! Eiks teillä mies synnytä joka toista lasta??!!1?? MISSÄ on tasa-arvo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinne kotiin on jäädä junnaamaan? Minä kävin koko ajan jossakin ja nautin kovasti.

Asutaan vähän syrjässä ja esikoisen aikaan minulla ei ollut autoa. Ei kuitenkaan satunnainen kahvittelu ym ole sama kuin että joka päivä saisi keskustella älyllisistä asioista muiden kanssa. Lisäksi olin lamaantuneen väsynyt ja lapsi oli aika vaativa, mitkä hankaloitti kotoa lähtemistä julkisilla. Jos ei osunut kerran tunnissa menevään bussiin, sai odottaa taas tunnin. Siinä ajassa ehti yleensä tulla nipat, nälkä jne. Muita äitejä oli kyllä kiva nähdä. Ap

No me muutettiin asumaan niin että tuplarattailla pääsi kävellen ihmisten ilmoille. En täysin hahmota että miksi pitää muuttaa korpeen ilman autoa ja antaa sen määrätä sitten jopa lapsiluku!

Nyt meillä on 2 autoa, silloin ei ollut rahaa ostaa toista kun oltiin juuri rakennettu talo. Olisi täältä oikeasti mennyt lyhyen kävelymatkan päästä muitakin busseja, mutta se tuntui liian raskaalta silloin. Ja tämä ei ole tämän aloituksen pointti. Toki toivon että nautin enemmän kotona olemisesta jos joskus saan toisen lapsen. Ap

Olisiko viisainta tyytyä siihen yhteen lapseen? Hänen kanssaan elämänne on jo helppoa ja mukavaa.

Entäpä jos uusi vauva on erityistarpeinen vaativaa hoitoa tarvitseva? Riittävätkö voimavaranne?

En ymmärrä miksi ehdoin tahdoin hakea vaikeuksia elämään.

Vierailija kirjoitti:

Tätä av ei pysty ratkomaan puolestasi. Sinun ja miehesi välinen asia. Myös lyhennetty työaika ja lastenhoitaja kotiin ovat vaihtoehtoja koti-isyydelle ja kotiäitiydelle.

Voi ei! Ajattelin että vastaus löytyy täältä. Nyt en tiedä mitä tehdä. Olen ajatellut hoitajan palkkaamista kotiin ym. Täytyy keskustella niistä miehen kanssa. Ap